Usein kysyttyä

Verivalmisteet eivät kestä pitkiä kuljetusmatkoja eivätkä ylipäätään pitkään säilytystä. Siitä syystä katastrofialueille verivalmisteet pyritään saamaan mahdollisimman läheltä. Kansainvälinen Punainen Risti koordinoi avunpyyntöjä, mutta Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle ei ole sellaisia lähivuosina tullut.

Veripalvelu kantaa vastuunsa globaalisti jakamalla osaamistaan ja tarjoamalla asiantuntijapalveluitaan esimerkiksi kehitysmaiden veripalvelutoimintojen kehittämiseksi. Veripalvelu osallistuu muun muassa kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyöhön. Vuonna 2018 Veripalvelu lähti avuksi Nepalin veripalvelun maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennustyöhön. Sitä ennen Veripalvelun asiantuntija on osallistunut hankkeisiin Aasian tsunamialueella.

Lähtökohtana on, että Veripalvelu ei käytä avustustoimintaan sairaaloiden verivalmisteista tai palveluista maksamia varoja vaan sen tarjoama asiantuntemus rahoitetaan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta.​

Veripussi täyttyy 5–10 minuutissa. Kaikkiaan luovutuksessa käyntiin ja kahvihetkeen on hyvä varata aikaa puolesta tunnista tuntiin. Verenluovutus on siis todella nopea tapa auttaa ja jopa pelastaa toisen ihmisen henki!​

Hullun lehmän taudin eli BSE:n ihmismuunnos, vCJD, voi tarttua oireettomankin henkilön verestä. Suomessa ei ole todettu yhtään ihmisen vCJD-tapausta. Britanniassa ihmisen vCJD-tapauksia on todettu yhteensä noin 150. Koska vCJD:n riski liittyy erityisesti pitkäaikaiseen Britanniassa asumiseen, on kaikissa länsimaissa rajoitettu Britanniassa asuneiden verenluovutusta. Iso-Britanniassa vuosina 1980–1996 yhteensä yli kuuden kuukauden ajan asuminen aiheuttaa pysyvän luovutuskiellon.

Hemoglobiinin mittaus verenluovuttajilta on viranomaisvaatimus. Mittauksella varmistetaan, ettei luovuttajalla ole anemiaa eli liian matalaa veren hemoglobiinipitoisuutta. Verta voi luovuttaa, jos hemoglobiini on naisilla 125–175 g/l ja miehillä 135–195 g/l. Verenluovutus laskee hemoglobiinia väliaikaisesti 10–15 g/l.

Verenluovutuksessa menetetään rautaa. Koska hemoglobiini ei suoraan mittaa elimistön rautavarastoja, on sekä kansainvälisesti että Suomessa tehty tutkimusta verenluovuttajien rautavarastoista. Tutkimuksissa on määritetty erilaisia rautavaraston mittareita, mm. ferritiiniä. Ferritiinimittaukseen liittyy erilaisia epätarkkuuksia eikä se kerro kattavasti yksilön rautavarastoista.

Veripalvelussa on 2015 -2019 toteutettu  verenluovuttajien rauta- ja terveystutkimus FinDonor 10 000. Tutkimuksessa on todettu, että myös suomalaisilla verenluovuttajilla esiintyy alentuneita rautavarastoja, mutta vähemmän kuin vertailumaissa. Eniten raudanpuutetta esiintyy kaikkein nuorimmilla  naisluovuttajilla (18- 25-vuotiaat). Heille suosittelemmekin verenluovutusta korkeintaan kerran vuodessa. Muille naisille
suosittelemme enintään 2–3 ja miehille enintään 3–4 kertaa vuodessa. Yksittäisenä tekijänä luovutusväli selittää rautavarastojen tasoja enemmän kuin esimerkiksi ikä tai ruokailutottumukset.

Isojen kansainvälisten verenluovuttajatutkimusten ja FinDonor-tutkimuksen löydösten perusteella luovuttajien elämänlaatu ei näytä olevan riippuvainen ferritiiniarvosta. Verrattaessa verenluovuttajaryhmää, jolla on matala ferritiini siihen ryhmään, jolla ferritiini on normaali, ei ryhmien välillä ole havaittu eroa yleisessä elämänlaadussa tai vakavien oireiden esiintymisessä.

Matalien rauta-arvojen merkityksen ymmärtäminen itsensä terveeksi kokevilla luovuttajilla vaatii vielä lisää kansainvälisiä tutkimuksia; vielä ei tarkkaan tiedetä mikä sen merkitys on yksilötasolla terveeksi itsensä kokevilla henkilöillä. Tämän vuoksi Veripalvelulla ei ole tarkkaa ferritiinitason vaatimusta tai suositusta tilanteessa, jossa luovuttaja on mittauttanut oman ferritiiniarvonsa. Verenluovuttajatutkimuksissa rajana on yleisesti pidetty 15 ug/l. Suomalaisessa katsausartikkelissa vuodelta 2019 todetaan, että raudanpuutteen oireista kärsivällä henkilöllä on syytä epäillä puutetta, jos ferritiiniarvo on alle 15-30 ug/l. Verenluovutuksen osalta ferritiiniarvon tulkinta riippuu siitä, miksi rautavarastoja ja ferritiiniarvoa on tutkittu. Jos tutkimuksiin on päädytty oireiden selvittelyn vuoksi ja tutkimuksissa syyksi selviää matala ferritiiniarvo, ei verta voi luovuttaa. Oireettomalta henkilöltä sattumalöydöksenä todettu matala ferritiinitaso ei sen sijaan sinällään ole este luovutukselle.

Veripalvelussa haitallisen raudanpuutteen ehkäisy perustuu naisten ja miesten erilaisiin luovutusvälisuosituksiin (ks. yllä) ja minimiluovutusväleihin (naisilla vähintään 91 vrk ja miehillä vähintään 61 vrk) sekä rautalisän jakamiseen riskiryhmässä oleville verenluovuttajille (alle 50-vuotiaat naiset sekä kaikki  tiheästi luovuttavat). Verenluovuttajan tulee kokea vointinsa hyväksi; verta ei voi luovuttaa, jos olo on uupunut tai poikkeuksellisen väsynyt.

Todettu raudanpuuteanemia tai muu oireinen raudanpuutetila tulee olla hoidettu. Luovuttaminen on mahdollista kun tilanne on korjaantunut ja rautahoidon aloittamisesta on kulunut vähintään puoli vuotta.

Haluatko lisätietoa? Soita verenluovuttajien maksuttomaan infopuhelimeen 0800 0 5801 (ma–pe klo 8–17).

Miesten väliseen seksiin liittyvää neljän kuukauden verenluovutuskieltoa on usein arvosteltu loukkaavaksi ja jopa syrjiväksi. Seksikäyttäytymiseen liittyvillä rajoituksilla ei arvoteta mitään henkilöitä tai ryhmiä, vaan niiden tarkoitus on huolehtia verivalmisteita tarvitsevien potilaiden turvallisuudesta. Luovutusrajoitus on tehty ryhmäperusteisesti, eikä se ota huomioon yksilöllistä tilannetta. 

Veripalvelu noudattaa toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä. Lisäksi rajoituksiin vaikuttavat mm. Euroopan neuvoston linjaukset. Tällä hetkellä voimassa olevan Suomen viranomaismääräyksen mukainen miesten välisestä seksistä seuraava neljän kuukauden luovutusrajoitus perustuu Suomen epidemiologiseen tilanteeseen. Tartuntatautitilaston mukaan miesten välistä seksiä harrastavilla on moninkertainen riski saada HIV-infektio, kun verrataan miesten tartuntariskiin heteroseksissä tai koko väestöön. 

Euroopan neuvoston päätös vuodelta 2013 lähtee siitä, että miesten välistä seksiä harrastavien kohdalla pysyvä luovutuskielto voidaan muuttaa määräaikaiseksi, mikäli se kansallisen epidemiologisen tilanteen ja riskinarvioinnin kautta on perusteltavissa. Euroopan neuvoston päätös perustuu laajan eurooppalaisen asiantuntijaryhmän tuottamaan tausta-aineistoon.

Miesten väliseen seksiin liittyvistä verenluovutusrajoituksista keskustellaan parhaillaan vilkkaasti myös kansainvälisellä tasolla. Viime vuosina monissa maissa pysyvä luovutuskielto on kansallisen riskinarvioinnin perusteella muutettu määräaikaiseksi. Jotkut maat ovat siirtyneet noudattamaan käytäntöä, jossa miesten välinen seksi vakituisen kumppanin kanssa ei aiheuta erillistä varoaikaa.

Suomessa miesten väliseen seksiin liittyviä verenluovutusmääräyksiä muutettiin viimeksi vuonna 2021, jolloin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ilmoitti miesten välisen seksin aiheuttaman luovutusesteen lyhentämisestä 12 kuukaudesta 4 kuukauteen.  Muutos astui Veripalvelussa voimaan 3.5.2021. Seuraamme aktiivisesti muista maista kertyvää tutkimustietoa ja Fimean antaman tiedon perusteella rajoituksia tullaan Suomessa arvioimaan myös jatkossa.

Veripalvelutoiminnassa tärkeitä ovat niin verta saavan potilaan kuin verenluovuttajankin turvallisuus ja hyvinvointi. Jokaisella potilaalla on oikeus saada hoitoonsa turvallisia verivalmisteita. Verivalmisteiden turvallisuus perustuu verenluovuttajien huolelliseen valintaan ja luovutetun veren testaamiseen. Verenluovuttajien valinnalla on edelleen tärkeä merkitys, koska herkinkään testi ei tunnista aivan tuoreita tartuntoja.

Verenluovuttajien luotettava tunnistus on ensiarvoisen tärkeää verivalmisteiden turvallisuuden kannalta. EU:n direktiivissä on määrätty, että verenluovuttaja täytyy voida yksilöidä jokaisella luovutuskerralla ilman erehdyksen vaaraa. Laki veripalvelutoiminnasta määrää, että Veripalvelun on 30 vuoden ajan voitava jäljittää sekä jokaisesta luovutetusta veripussista valmistetut verivalmisteet että tieto siitä, kenen verestä ne on valmistettu. Verenluovuttajan yhteystietojen jäljitys on mahdollista vain henkilötunnuksen avulla. Siksi luovutuksessa tulee aina olla mukana henkilöllisyystodistus, jossa on valokuva ja suomalainen henkilötunnus.

Verenluovuttajakortilla ei voi todistaa henkilöllisyyttään. Veripalvelu luopui muovisista verenluovuttajakorteista vuoden 2022 lopussa. Jatkossa saat tietää veriryhmäsi jo ensimmäisen verenluovutuskerran jälkeen.

​

Ihmiskehossa on noin viisi litraa verta. Verenluovutuksessa otettava verimäärä eli noin puoli litraa ei saa turvallisuussyistä ylittää 10 prosenttia veren kokonaismäärästä. Koska kehon verimäärä riippuu henkilön painosta, on se alle 50 kiloa painavilla niin vähäinen, että riski verenluovutuksen jälkeisille haitoille, kuten heikotukselle, huonovointisuudelle tai pyörtymiselle, kasvaa. Sama painoraja on käytössä useissa kansainvälisissä suosituksissa, ja se on määritelty myös EU:n veridirektiivissä, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava. ​

Verenluovuttajan yksilöivä tunniste luovuttajarekisterissä on aina suomalainen henkilötunnus. Henkilötunnuksen loppuosan perusteella Suomessa ihmisen sukupuolina ovat käytössä vaihtoehdot mies tai nainen.

Verenluovutustoiminnassa jako sukupuoliin mies ja nainen on perusteltua, sillä miehen ja naisen fysiologiasta johtuen sukupuolilla on eroa mm. hemoglobiinien viitearvoissa ja sen myötä luovutukseenkin sallittujen hemoglobiiniarvojen rajat ovat erilaiset miehille ja naisille. Muille sukupuolille tai niille, jotka eivät halua sukupuoltaan määritettävän, ei ole mahdollista määrittää hemoglobiinitason viitearvoa eikä myöskään luovutukseen sallittuja rajoja.

Veripalvelussa käytetään verenluovuttajan sukupuolta, joka perustuu hänen viralliseen henkilötunnukseensa. Jos henkilötunnus vaihtuu sukupuolenkorjauksen jälkeen, vaihdetaan henkilön sukupuoli myös luovuttajarekisteriin.

Verenluovutus on Suomessa perustunut aina paitsi vapaaehtoisuuteen myös maksuttomuuteen, ja nämä tekijät ovat edelleenkin turvallisten verensiirtojen perusta. Jos verestä maksettaisiin, voisi se houkutella paikalle myös niitä, joiden motiivina ei olisikaan halu auttaa. Osa saattaisi jättää olennaisia asioita kertomatta terveydentilakyselylomakkeessa ja haastattelussa. Laki veripalvelutoiminnasta Suomessa kieltää verenluovutuksesta maksamisen.​

Tietyillä paikkakunnilla erityisesti pohjoisemmassa Suomessa verenluovutustilaisuudet loppuvat jo iltapäivällä, kun työssäkäyvät vasta lopettelevat töitään. Suomi on veren keräykseen maantieteellisesti haastava alue, sillä luovutettu veri on tuoretuote, joka tulee saada mahdollisimman nopeasti prosessoitavaksi Veripalvelun päätoimipisteeseen Helsinkiin.

Verenluovutustilaisuuksien aikatauluja on jouduttu joillakin paikkakunnilla aikaistamaan logistisista syistä. Keväällä 2017 aiemmin lentokoneella Helsinkiin kulkenut rahti muuttui maakuljetukseksi, mikä tarkoittaa sitä, että linja-auto kuljettaa Pohjois-Suomessa luovutetun veren yön aikana Helsinkiin jatkokäsiteltäväksi. Aikataulusyistä veripussit on siis saatava pitkien etäisyyksien päässä kulkemaan jo iltapäivällä.

Potilaalle annetaan aina ensisijaisesti hänen oman veriryhmänsä verta. Tavallisesti luovuttajan etnisellä taustalla ei ole merkitystä, koska tärkeimmät ABO- ja Rh -veriryhmäominaisuudet ovat kaikilla ihmisillä samat.

Eri väestöissä esiintyy kuitenkin myös harvinaisia veriryhmiä tai veriryhmäyhdistelmiä, joita ei löydy lainkaan muilta. Silloin potilaalle tarvitaan verta samaan etniseen ryhmään kuuluvalta luovuttajalta, jolla on sama harvinaisuus. Myös silloin, jos potilas tarvitsee verensiirtoja toistuvasti, sopivia luovuttajia voi löytyä helpoimmin samasta etnisestä ryhmästä.

Esimerkiksi U-negatiivinen veriryhmä on nimenomaan afrikkalaissyntyisillä esiintyvä harvinainen veriryhmä (esiintyvyys alle 1 %), mutta yhtään tällaista verenluovuttajaa vielä ole löytynyt Suomesta. Tällä hetkellä afrikkalaistaustaisia luovuttajia on siis Suomessa liian vähän suhteessa väestöryhmän kasvavaan kokoon ja potilaiden määrään. Lue lisää täältä.

O negatiivinen on hätäverta, jota annetaan ensimmäisenä onnettomuuksissa ja kiireellisissä leikkauksissa. Se voi siis pelastaa jokaisen.

Vaikka punasoluvalmisteiden käyttö sairaaloissa on jo pitkään ollut laskusuunnassa, hätäveren suhteellinen käyttö on kasvanut. O negatiivista on oltava sairaaloiden varastoissa aina äkillisten tilanteiden ja mm. suuronnettomuuksien varalle. Jopa yksittäinen potilas voi lisätä O negatiivisen veriryhmän tarvetta rajustikin. Kiireellisissä leikkauksissa ja suurissa äkillisissä verenvuodoissa potilas voi tarvita jopa kymmeniä pusseja verta kerralla.

Tarvitsemme jatkuvasti O negatiivisia luovuttajia, koska hätäverta käytetään sairaaloissa suhteellisesti enemmän kuin luovuttajia väestössä on. Tällä hetkellä vajaat 8 prosenttia verenluovuttajista on O negatiivisia. Aktiivisia luovuttajia on noin 10 000. Suomalaisista noin 5 prosenttia on tätä veriryhmää, joten O negatiiviset luovuttajat ovat hieman ahkerampia verenluovuttajia jo nyt kuin muut.​

Veripalvelu kerää verta vain ja ainoastaan suomalaisten sairaaloiden tarvetta vastaavasti. Punasolut ovat sairaaloiden eniten käyttämä verivalmiste, joten niiden käyttö ohjaa pääsääntöisesti veren keräystä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana punasolujen käyttö on selvästi vähentynyt muun muassa leikkaustekniikoiden kehittyessä. Veripalvelu keräsi 1990-luvun puolivälissä verta 365 000 pussia. Vastaava määrä vuonna 2017 oli 205 000.

Jotta verta saavan potilaan hoitokustannukset eivät nousisi kohtuuttomiksi, on Veripalvelun omalta osaltaan huolehdittava siitä, että sen toiminta on tehokasta. Toimintaympäristön muutos näkyy muun muassa Veripalvelun toimipisteiden määrässä ja sijainnissa sekä verenluovutustilaisuuksien järjestämisessä.

Veripalvelulla on kiinteä toimipiste 9 paikkakunnalla Suomessa (vuonna 2013 suljettiin 8 toimipistettä). Lisäksi vuosittain järjestetään noin 1100 verenluovutustilaisuutta. Niissä kerätään noin 50 prosenttia kokoverestä. Verenluovutusaktiivisuutta halutaan nostaa erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa asutuskeskuksissa, jossa verenluovuttajapotentiaalia on paljon.

Verenluovutustilaisuuksia järjestetään riittävän isoilla paikkakunnilla sekä oppilaitoksissa, varuskunnissa ja työpaikoilla. Lue lisää verenluovutustilaisuuden järjestämisestä.

Kesällä 2017 perustetun Veripalvelun biopankin avulla tutkitaan esimerkiksi verenluovuttajien terveyttä ja hyvinvointia. Lisäksi biopankkiin annettuja näytteitä ja tietoja voidaan käyttää lääketieteellisessä tutkimuksessa esimerkiksi verrokkiryhmänä.

Aineistoja luovutetaan vain eettisesti ja tieteellisesti hyväksyttäville tutkimushankkeille, ja ne luovutetaan tutkijoille koodattuna eli anonyymeina. Täältä voit lukea biopankkitutkimuksistamme.

Näytteen antaminen perustuu aina vapaaehtoiseen suostumukseen. Veripalvelun biopankin näytteet kerätään verenluovutuksen yhteydessä, eikä ylimääräistä näytteenottoa tarvita. Näytteen antaminen ei vaikuta verenluovutuksen kestoon, luovutetun veren kokonaismäärään tai tuleviin verenluovutuksiin.​

​Ensikertalaisten tulee levätä luovutuspedillä hetki luovutuksen jälkeen. Paikallaan seisominen ei heti luovutuksen jälkeen ole suositeltavaa, sillä se voi aiheuttaa heikotusta. On parempi joko istua tai pysyä liikkeessä. Käsivarren koukistaminen ja pistokohdan napakka painaminen muutaman minuutin ajan heti luovutuksen jälkeen ehkäisee mustelman syntymistä. Side on hyvä pitää paikoillaan vähintään kaksi tuntia luovutuksen jälkeen. Pistokättä ei pidä rasittaa samana päivänä.

Verenluovuttajille tarjotaan kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Verenluovutuksessa menetetty nestemäärä korvautuu vuorokauden kuluessa, kun juo noin puoli litraa normaalia enemmän nestettä. Saunomista ja kovaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää luovutuspäivänä, ettei kehosta poistu hikoilun myötä lisää nesteitä. Seuraavana päivänä voi jo harrastaa tavanomaista kuntoilua, mutta rankkoja urheilusuorituksia kannattaa välttää muutaman päivän ajan, ainakin jos kyseessä on ensimmäinen verenluovutuskerta. Maksimaalisen suorituskyvyn palautuminen voi viedä muutaman viikon, mikä on hyvä ottaa huomioon, jos suunnittelee osallistumista esimerkiksi urheilukilpailuun tai vastaavaan erittäin rankkaan suoritukseen.

Verenluovuttajan on tärkeää saada ravinnosta riittävästi rautaa verenluovutuksen yhteydessä menetetyn raudan korvaamiseksi. Raudanpuutteen riskiä pyritään ehkäisemään luovutusväleillä sekä riskiryhmille tarjottavalla rautalisällä.

Jos luovutuksen jälkeen sairastuu kuumeeseen viikon kuluessa tai luovuttajalla todetaan milloin tahansa luovutuksen jälkeen jokin vakava sairaus, tulee asiasta ilmoittaa Veripalveluun.

Veren tilavuus korvautuu muutamassa tunnissa, tätä auttaa runsas nesteen juominen verenluovutuspäivänä.

Punasolujen määrä on ennallaan noin kolmessa kuukaudessa. Punasolut elävät elimistössä noin 120 vuorokautta eli nelisen kuukautta, joten solut uusiutuvat koko ajan, luovutti verta tai ei.

Veren rautamäärä palautuu ennalleen keskimäärin muutamassa kuukaudessa. Verenluovuttajan on tärkeää saada ravinnosta riittävästi rautaa verenluovutuksen yhteydessä menetetyn raudan korvaamiseksi. Raudanpuutteen riskiä pyritään ehkäisemään luovutusväleillä sekä riskiryhmille tarjottavalla rautalisällä.
​

Verta ei saa koskaan luovuttaa, jos epäilee saaneensa HIV- tai hepatiittitartunnan, sillä aivan tuore virustartunta ei näy testeissä. Valitsemalla luovuttajat huolellisesti Veripalvelu pyrkii estämään sen, että luovutetun veren mukana potilaalle siirtyisi veren välityksellä tarttuva sairaus.

Osa seksissä tarttuvista infektioista tarttuu myös veren välityksellä, minkä vuoksi seksikäyttäytyminen vaikuttaa verenluovutukseen. Uusi seksipartneri estää verenluovutuksen neljän kuukauden ajaksi, vaikka kondomia olisi käytetty. Myös miesten välinen seksi estää verenluovutuksen neljäksi kuukaudeksi.

Jos on itse tai kumppani on maksanut tai saanut maksua seksistä, voi verta luovuttaa, kun kyseisestä seksikontaktista on kulunut vähintään neljä kuukautta. Jos seksikumppani käyttää suonensisäisiä huumeita tai pistettäviä lääkkeitä ilman lääkärin määräystä, ei voi luovuttaa verta.

​

Lue ohjeet Miten verta luovutetaan - sivultamme.

Hemoglobiini on rautaa sisältävä valkuaisaine, joka on punasoluissa. Hemoglobiini huolehtii hapen kuljetuksesta elimistössämme. Hemoglobiini sitoo itseensä happea keuhkoverenkierrossa ja vapauttaa hapen sitten kudoksissa (esimerkiksi aivoissa ja lihaksissa).

Veriryhmiä tunnetaan useita kymmeniä. Veriryhmät vaihtelevat väestössä, eikä niillä ole merkitystä henkilön terveyden kannalta. Kaikista verenluovuttajista määritetään ABO-, Rh- ja Kell-veriryhmät.

Suomalaisista verenluovuttajista vain 4 % on Kell-positiivisia (eli Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia). K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa. Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä voidaan harkita myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

Luovutettu K-positiivinen veri menee potilaskäyttöön aivan kuten K-negatiivinenkin veri. Myös suomalaisista verituotteiden tarvitsijoista on 4 % K-positiivisia.

Lue lisää ja katso video siitä, mitä verestä verenluovutuksen yhteydessä tutkitaan.

​

Luovutetusta verestä tehdyt verivalmisteet eli punasolu- ja verihiutalevalmisteet käytetään potilaiden hoitoon Suomen sairaaloissa eikä näitä valmisteita myydä ulkomaille kuin eräissä poikkeustapauksissa. Suomen sairaaloissa käytetään vuosittain noin 200 000 punasoluvalmistetta ja lähes 40 000 verihiutalevalmistetta.

Poikkeuksena ovat erittäin harvinaiset punasolut, joita pakastamme harvinaisten verien ”pankkiin” siltä varalta, että Suomessa tai jossain muussa maassa on potilas, joka tarvitsee näitä harvinaisia soluja hoitoonsa. Myös me Suomessa hyödymme kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä meilläkin voi olla potilaita, joille ei löydy Suomesta sopivaa verivalmistetta. Näitä harvinaisen veriryhmän punasoluvalmisteita on toimitettu ulkomaille muutamia kymmeniä. Olemme Suomessa itse asiassa edelläkävijöitä harvinaisten verien löytämisessä ja tallettamisessa.

Toisen poikkeuksen muodostavat vanhentuneet tai muuten käyttämättä jäävät punasolut, joita ei voida hyödyntää potilashoidossa Suomessa. Näitä, muussa tapauksessa hävitykseen meneviä punasoluja voidaan käyttää lääkevalmistuksen raaka-aineena erään harvinaisen taudin, porfyrian hoidossa. Näin luovutettu veri käytetään mahdollisimman tarkkaan potilaiden hyödyksi.  Lääke on alun perin Suomessa kehitetty ja valmistetaan nykyisin ulkomailla.

Kokoverestä erotellun plasmaraaka-aineen Veripalvelu myy ulkomaisille yhteistyökumppaneilleen, jotka valmistavat siitä plasmalääkkeitä. Plasmalääkkeitä ei tehdä Suomessa, joten plasmatuotannon kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta verestä eroteltua plasmaa voi ylipäätään hyödyntää plasmalääkkeiden valmistuksessa. Plasmalääkkeitä tarvitaan esimerkiksi verenvuototautien sekä vaikeiden vasta-ainepuutosten hoidossa. Suomalaiset sairaalat tilaavat kansainvälisten plasmalääkevalmistajien valmisteita potilaiden hoitoon potilastarpeen mukaisesti.

​

18-25 -vuotiaille naisille suosituksemme on luovuttaa vain kerran vuodessa, koska verenluovuttajatutkimuksista tiedetään, että erityisesti nuoret naiset ovat riskissä altistua raudanpuutteelle.

Naiset menettävät luovutuksen yhteydessä jopa 60-100% siitä rautamäärästä, joka heillä on ns. varastorautaa. Varastot täyttyvät hitaasti ja suosituksella haluamme edesauttaa varastojen palautumista.

Muille naisille suosittelemme enintään 2–3 verenluovutusta vuodessa ja miehille enintään 3–4 verenluovutusta vuodessa.

​

Veripalvelu on vastuussa siitä, että luovutus on turvallista sekä luovuttajalle että potilaalle.

Terveelle henkilölle luovuttaminen on turvallista, ja siitä aiheutuu harvoin mitään haittaa. Terveystietokyselyllä ja haastattelulla varmistetaan, ettei verenluovutuksesta ole haittaa luovuttajalle. Joskus luovutukseen saattaa liittyä joitakin ohimeneviä oireita tai haittoja, lähinnä huonovointisuutta tai mustelmia. Kaikki verenluovuttajat ovat vakuutettuja verenluovutuksesta aiheutuneiden haittojen ja tapaturmien varalta. Veripalvelu on pyrkinyt minimoimaan kaikki riskit tautien tarttumiseen verenluovutuksessa. Neulat ja muut verenotossa käytettävät tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä ja toimintatavat loppuun asti hiottuja.

Verta saavan potilaan kannalta tärkeintä on se, että luovuttaja on terve. Vain pieni osa taudinaiheuttajista pystytään testaamaan, minkä vuoksi verenluovuttajien huolellinen valinta on tärkeää potilaan turvallisuuden kannalta. Luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot (HIV, hepatiitit A, B ja C, syfilis). Verenluovuttajien hyvin tuoreet tartunnat, jotka eivät vielä näy laboratoriotutkimuksissa, aiheuttavat pienen riskin potilaan turvallisuudelle. Eripituisilla verenluovutuskarensseilla pyritään estämään se, ettei verta luovuteta tämän niin sanotun katveajan aikana. Valmisteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan voi olla täydellinen.

​

Veripalvelu on vastuussa siitä, että verenluovutus on turvallista paitsi potilaalle, myös luovuttajalle.  Veripalvelun hoitajat ovat osaavia terveydenhuollon ammattilaisia ja heidät on perehdytetty työhönsä Veripalvelussa. Verinäytteiden otossa sekä verenkeräyksessä käytettävät neulat ja muut tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä.

Verinäytteet otetaan sormenpäästä vain yhden kerran toimivalla turvalansetilla ja laskimosta kertakäyttöisellä turvaneulalla.

Verenluovutuksessa käytetään verenluovutustoimintaa varten kehitettyä veripussisettiä, joka on turvaneulan, näytteenottopussin, verenkeräyspussin ja valmistuksessa käytettävien pussien yhdistelmä.

Verenkeräyksen loputtua verenottoletku saumataan irti ja neula vedetään suonesta suoraan turvasuojuksen sisään, johon se lukittuu eikä enää aukea.

Käytetyt neulat hävitetään välittömästi asianmukaisiin, tyyppihyväksyttyihin särmäisjäteastioihin.

Leikkauksissa käytettävän veren määrä riippuu leikkauksen vaikeudesta ja laajuudesta. Esimerkiksi ohitusleikkauksessa ja lonkkaproteesin laitossa tarvitaan yleensä 2–3 pussia punasoluja. Leikkauksissa veren vuotoa pyritään mahdollisuuksien mukaan aina välttämään. Verta ei myöskään nykyään anneta, ellei se tosiaan ole tarpeellista. Tämän vuoksi monissa leikkauksissa ei usein tarvita verensiirtoa ollenkaan (esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, polven tähystys). Joskus leikkauksissa saatetaan antaa runsaastikin verta, esimerkiksi maksansiirrossa voi veren tarve olla kymmeniä litroja. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. ​

Tavallisessa (kokoveren) luovutuksessa verimäärä on noin puoli litraa. 18-25 v. naisille suosittelemme luovuttamista kerran vuodessa, muille naisille enintään 2–3 kertaa vuodessa ja miehille enintään 3–4 verenluovutusta vuodessa. Sallitut minimivälit kokoverenluovutuksille ovat naisille 91 ja miehille 61 vuorokautta. Voit laskea laskurin avulla, onko minimiväli kohdallasi jo täyttynyt.

Verihiutaleiden luovutuksessa verenluovutusväli on lyhyempi, koska punasolut palautetaan luovuttajan verenkiertoon.
​

Otamme yhteyttä sinuun vain, jos tutkimustulokset viittaavat tartuntaan. Älä koskaan tule verenluovutukseen testauksen takia. Älä myöskään luovuta verta, jos epäilet olleesi tartuntariskissä. Aivan tuore tartunta ei näy testeissä, vaikka veri onkin jo tartuttavaa.

​

Verenluovuttajille annettavassa Ferrodan-rautavalmisteessa ei ole eläinperäistä rautaa eikä muutakaan eläinperäistä. Sokeriton, laktoositon ja gluteeniton valmiste sopii sekä laktoosi-intolerantikoille, keliaakikoille että vegaaneille. Ferrodan-rautavalmiste on kotimainen ravintolisä, jossa on raudan (ferrofumaraatti) lisäksi C-vitamiinia imeytymisen parantamiseksi.

Kolesterolilääkkeet (esimerkiksi statiinit) eivät enää estä verenluovutusta, jos itse sairaus ei ole esteenä verenluovutukselle. Myöskään verenpainelääkkeet eivät välttämättä estä verenluovutusta. Voitko sinä luovuttaa -sivulla on lista yleisimmistä verenluovutukseen vaikuttavista asioista.​

Verta tarvitaan päivittäin noin 800 pussia. Sekä verenluovuttajien että potilaiden veriryhmäjakauma on sama, joten kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan. Pulaa voi tulla myös kaikkein yleisimmästä veriryhmästä. Verkkosivujemme ja mobiilisovelluksemme pisaroista näet, tarvitaanko juuri sinun veriryhmääsi nyt. Kun kutsumme verenluovuttajia, tarvetta on joko punasoluista tai verihiutaleista, tai molemmista. Lisääntynyt veren tarve ei koskaan johdu plasmasta, vaan plasmaraaka-ainetta syntyy verenerottelun oheistuotteena.

Toistaiseksi ei ole keksitty tekoverta, joka korvaisi luovutetun veren. Sopivien keinotekoisten hapenkuljettajien (punasolujen tehtävä) kehittämiseksi tehdään tutkimusta, mutta kuluu vielä paljon aikaa ennen kuin nämä valmisteet saadaan rutiinikäyttöön. Kaikkia veren eri soluja ei varmasti koskaan voida korvata keinotekoisesti. Verenluovuttajia tarvitaan jatkossakin!

​

Veripalvelu toimii osana Suomen Punaista Ristiä. Emme tavoittele toiminnallamme voittoa vaan potilaan parasta. Sairaalat maksavat tilaamistaan valmisteista ja palveluista. Näillä tuloilla katamme toimintamme kulut, investoinnit ja kehitystyön. Veripalvelu ei saa tukea yhteiskunnalta, lukuun ottamatta eräitä tutkimushankkeisiin saatuja apurahoja ja avustuksia. Myöskään Suomen Punaisen Ristin varoja ei käytetä veripalvelutoimintaan.

Vuosibudjettimme on reilut 60 miljoonaa euroa. Mahdollista taloudellista ylijäämää ei koskaan jaeta, vaan se käytetään Veripalvelun toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä kehittämiseen.

Vahva ja vakaa talous on tärkeä, jotta pystymme takaamaan Suomen ainoana veripalvelulaitoksena toiminnan sujuvuuden kaikissa tilanteissa ja turvaamaan potilashoidon tulevia tarpeita. Lisätietoa taloudestamme voit lukea vuosikertomuksestamme.

​

Verenluovuttajan ja valmisteiden turvallisuus on hyvin tärkeä asia, siksi on välttämätöntä, että verenluovuttaja ymmärtää Veripalvelun henkilökunnan viestit ja päinvastoin.

Jokaisella luovuttajalla on oltava mahdollisuus itsenäisesti ja riippumattomasti täyttää terveydentilakysely ja käydä haastattelukeskustelu Veripalvelun hoitajan kanssa. Näiden asioiden vuoksi meillä on tarkat vaatimukset kielitaidosta ja tulkin käyttämisestä. Verenluovuttajan tulee hallita suomea, ruotsia tai englantia niin hyvin, että hän ymmärtää verenluovuttajalle jaettavan tietopaketin sisällön ja pystyy täyttämään terveydentilakyselyn. Hoitajan haastattelun yhteydessä vaikeita kohtia voidaan täydentää yhdessä Veripalvelun hoitajan kanssa.

Tulkin käyttö on mahdollista vain aistivamman tai autismin kirjon oireiden yhteydessä – silloin kun luovuttajalla on käytössään virallinen riippumaton tulkki.

Näkövammaisella voi olla verenluovutuksessa mukanaan avustaja, mutta luovuttaja ja Veripalvelun hoitaja täyttävät yhdessä terveydentilalomakkeen.

Veripalvelu vierailee vuodessa noin 275:ssä eri paikassa ja järjestää yhteensä noin 1200 verenluovutustilaisuutta. Paikkojen valintaan vaikuttaa muun muassa väestöpohja, eli paljonko luovutusikäisiä luovuttajia paikkakunnalla / työpaikalla / oppilaitoksessa tms. on. Yhdestä tilaisuudesta on saatava vähintään 70–80 pussia verta, jotta tilaisuuden järjestäminen on kannattavaa.

Paikkakuntien valinnassa joudumme myös ottamaan huomioon ajomatkan lähimmältä veripalvelutoimistolta. Veri on tuoretuote, joka on saatava prosessoitavaksi Helsingin Kivihakaan mahdollisimman nopeasti. Suomen kokoisessa maassa tämä asettaa joskus maantieteellisiä haasteita verenluovutustilaisuuksien järjestämiselle ja niiden aikatauluille.

Jos haluat tiedustella verenluovutustilaisuuden järjestämisestä esimerkiksi työpaikallanne, samassa kiinteistössä on oltava töissä vähintään 1000 henkilöä. Lue lisää täältä.

Pienille ja keskisuurille yrityksille ja yhteisöille VeriRyhmänä luovuttaminen on helpoin tapa auttaa. Jopa maksuton kyyti toimistolle onnistuu, jos luovuttajia on vähintään neljä ja verenluovutuspaikalle on matkaa korkeintaan 20 kilometriä.

​Koronarokote ei estä verenluovutusta. Voimakas rokotusreaktio (esim. kova särky, kuume tai ihottuma) aiheuttaa kahden vuorokauden luovutusesteen oireiden päättymisestä lukien.

Rokotteiden rakenteen ja toimintaperiaatteiden pohjalta ei ole epäilyä rokotettujen henkilöiden luovuttaman veren turvallisuuden suhteen. Rokotteissa ei ole COVID-19 tautia aiheuttavaa SARS-CoV-2 -virusta tai edes sen osasia. Myöskään niin sanotuissa virusvektorirokotteissa ei ole tautia aiheuttavia/lisääntymiskykyisiä viruksia. 

Rokotteiden tehoaineet siirtyvät hyvin pian injektiokohdasta lähialueen lihas- ja imusoluihin (imusolmukkeisiin), eivätkä siten juurikaan, jos ollenkaan, päädy verenkiertoon. Lisäksi rokotteiden sisältämä RNA hajoaa elimistössä nopeasti. 

Luovutetun veren jatkokäsittelyn myötä verivalmisteissa on hyvin vähän plasmaa ja valkosolut on poistettu suodattamalla, mikä edelleen vähentää mahdollisia rokotuksen jälkeisiä pieniä jäämiä valmisteissa. Kun rokotettu on muodostanut vasta-aineita, niin vasta-aineita siirtyy vähäisessä määrin valmisteen pienen plasmamäärän mukana veren saajaan, mutta tämä määrä on niin pieni, että se ei riitä antamaan suojaa potilaalle. 

Ennen pitkää lentoa luovuttajan tulee olla ehtinyt saada nestetasapaino kuntoon. Pitkää (esim. mannerten välistä) lentoa ei voi siten suositella alle vuorokauden sisällä verenluovutuksesta. Lentoyhtiöillä ja ilmailualan järjestöillä on usein tätä huomattavasti tiukemmat säännöt koskien lentokoneiden henkilökuntaa.

Raskautta yrittävien naisten on suositeltavaa välttää verenluovutusta, sillä hemoglobiinitason on suotavaa pysyä hyvänä raskautta toivovilla. Yksittäinen luovutus alkuraskaudessa ei kuitenkaan ole riski, eikä verenluovutus lisää keskenmenon vaaraa.

​

Tee testi osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi.​