Verisolut ja solunulkoiset vesikkelit
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun tehtävä on valmistaa elintärkeitä valmisteita luovutetusta verestä. Tämän vuoksi on tärkeää, että valmisteiden eri komponenteista – soluista tai plasma/seerumista – on vahva tieteellinen ymmärrys, joka jatkuvasti kehittyy. Nykyinen tutkimuksemme keskittyy verisoluperäisiin solunulkoisiin vesikkeleihin (EV), verihiutaleisiin ja seerumisilmätippoihin. Näitä tutkimusalueita johtavat vastuullisina tutkijoina tutkimus- ja kehityspäällikkö, Saara Laitinen, FT (verisolujen EV:t) sekä tutkimusjohtaja Pia Siljander, dosentti (verihiutaleet ja seerumisilmätippakonsortio).
Viimeisten kahden vuosikymmenen aikana solunulkoiset vesikkelit (kuten eksosomit, mikropartikkelit, ja ektosomit) ovat muuttaneet käsitystä solujen keskinäisestä viestinnästä. Nämä pienet (20–500 nm), lipidikaksoiskalvon rajaamat vesikkelit vapautuvat kaikista soluista ja toimivat keskeisinä molekyyliviestinviejinä solujen ja kudosten välillä. Koska veri sisältää runsaasti EV:itä, on tärkeää ymmärtää sekä niiden fysiologinen merkitys että niiden potentiaali uusien veripohjaisten hoitojen lähteenä.
Verisoluista verihiutaleet ovat punasolujen kanssa lukumäärältään runsaimmat. Niiden toiminnallinen merkitys veritulpan muodostumisen ja hyytymisen lisäksi on kuitenkin vasta viime aikoina alkanut avautua. Verihiutaleet ovat dynaamisia ja monitoimisia soluja, jotka säätelevät soluvastetta esimerkiksi immuunipuolustuksessa ja tulehduksessa sekä sairauksissa, kuten sydän- ja verisuonitaudeissa ja syövässä. Näiden tehtävien tutkiminen lisää myös ymmärrystä verihiutaleiden toiminnasta verensiirtojen yhteydessä ja mahdollistaa uusien verihiutalevalmisteiden kehittämisen potilaiden parhaaksi.
Seerumi on veren nestefraktio, joka muodostuu veren hyytymisen seurauksena ja rikastuu hyytymisprosessin ja verihiutaleiden aktivaation aikana vapautuvista bioaktiivisista komponenteista. Se on runsas sellaisten molekyylien lähde, jotka osallistuvat mm. haavan ja kudosten paranemiseen ja tulehdusreaktioihin. Allogeenisten seerumisilmätippojen käyttö vaikean kuivasilmäisyyden hoidossa on konkreettinen esimerkki siitä, miten veren terapeuttista potentiaalia voidaan hyödyntää potilaiden hoidossa.
Kokoveri puolestaan sisältää kaikki vakavan verenvuodon hoidossa tarvittavat veren osat. Hätätilanteissa ja poikkeusolosuhteissa kokoveri voi olla tarkoituksenmukaisempi hoitovaihtoehto kuin tavanomaisessa hoidossa käytettävät yksittäiset veren eristetyistä komponenteista koostuvat verivalmisteet. Dosentti Jouni Laurosen, LT, johdolla on kokoverivalmisteiden käyttökelpoisuutta ja turvallisuutta Veripalvelussa tutkittu kliinisen käytettävyyden arvioimiseksi.
Vastuulliset tutkijat
