Haku Menu

Laulava luovuttaja

Aina se jännittää, eikä pieni neulakammo ainakaan auta asiaa. Silti laulaja ja näyttelijä Mira Luoti luovuttaa verta aina uudestaan. Verenluovutuksesta on tullut hänelle tärkeä auttamisen keino, jonka voi kätevästi hoitaa vaikka samalla reissulla kuin radiohaastattelun.

 

Pörröiseen vaaleanpunaiseen takkiin ja isoihin kultaisiin korvakoruihin pukeutunut Mira Luoti kiiruhtaa sisään ravintolan lämpöön. Ulkona on yksi alkukevään kirpeistä päivistä, mutta pehmeä sosekeitto lämmittää. Tapaamme Helsingin keskustassa kasvisravintolassa, jossa Mira käy usein joogatuntinsa jälkeen.

Jooga antaa Miralle mahdollisuuden pysähtyä hektisen ja välillä stressaavan arjen keskellä.

– Jooga auttaa minua palautumaan. Saan aikaa itselleni ja samalla voin kuunnella kehoani, mitä sille kuuluu.

Rauhoittuminen tulee tarpeeseen, sillä Miralla on meneillään työntäyteinen kevät. Takana ovat tiiviit Vain elämää -sarjan kuvaukset, ja työn alla on uusi sooloalbumi. Pian ovat alkamassa On kesäyö -kesäteatterinäytelmän harjoitukset ja keikat bändin kanssa. Lisäksi kotona odottavat 3-, 8- ja 10-vuotiaat lapset.

Omasta hyvinvoinnista huolehtimisen lisäksi muusikon arkeen kuuluu myös muiden auttaminen ja hyvän tekeminen.

Mira on ollut pitkään mukana Lastenklinikoiden Kummien toiminnassa. Hän harrastaa ystäväpiirissään lastenvaatteiden kierrätystä, tekee bändeineen hyväntekeväisyyskeikkoja – ja käy säännöllisesti luovuttamassa verta.

Matalan kynnyksen paikka

Ensikosketuksensa verenluovutukseen Mira sai aikoinaan kokkikoulussa, kun koulun liikuntasalissa järjestettiin verenluovutustilaisuus. Silloin hän huomasi, että veren luovuttaminen on helppo tapa tehdä hyvää. Siitä tuli tapa. Mira kokee verenluovutuksen matalan kynnyksen auttamisena.

Mira kertoo käyvänsä luovuttamassa verta niin säännöllisesti kuin hänen epäsäännölliseen elämäänsä ja aikatauluunsa sopii. Sanomatalon  veripalvelutoimisto Helsingin keskustassa osuu sopivasti matkan varrelle. Siellä on myös radiostudioita, joissa hän käy välillä antamassa haastatteluita.

– Aina kun olen menossa Sanomataloon työasioissa, päätän, että en saa lähteä sieltä luovuttamatta verta. En yleensä varaa aikaa, vaan menen paikan päälle, kun siltä tuntuu. Välillä odotus voi olla puolikin tuntia, mutta siinä voi lukea lehteä tai tehdä töitä odotellessa.

Mira kehuu vuolaasti Veripalvelun henkilökuntaa.

– On ollut ihana huomata, miten hyvin Veripalvelussa pidetään meistä luovuttajista huolta. Kaikki on tehty mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi niin ennen kuin jälkeen luovutuksen.

Verenluovutuksen jälkeen Mira ottaa yleensä pari päivää kevyesti, eikä hänelle tulisi edes mieleen mennä joogaan. Hän haluaa antaa kehon palautua rauhassa, jotta voi luovuttaa uudestaankin.

– Laitan usein kalenteriin muistutuksen seuraavasta käynnistä. Kolme kuukautta tuntuu menevän niin nopeasti.

Aina veren luovuttaminen ei onnistu, jos hemoglobiini on liian alhainen. Niin kävi esimerkiksi kerran, kun Mira sai erikseen pyynnön tulla luovuttamaan, sillä hänen veriryhmänsä verta tarvittiin.

– Lähdin saman tien, kun viesti tuli. Kun en sitten voinutkaan luovuttaa, minua ihan itketti.

Rankkoja kokemuksia

Mira on itse nähnyt läheltä, miten suuri merkitys luovutetulla verellä on. Hänen veljensä sairastui ja kuoli syöpään pari vuotta sitten. Sairaalassa käydessään Mira näki, miten usein veripussia vaihdettiin.

Sairaalaelämä tuli rankalla tavalla tutuksi myös silloin, kun perheen kuopus Urho joutui viettämään pitkiä aikoja lastenklinikalla sydänsairauden vuoksi.

Vaikeiden kokemuksien myötä Mira on halunnut olla mukana vertaistukityössä. Hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Syöpäsäätiön kanssa.

– On myös itselleni terapiaa, että kohtaan omat pelkoni ja kerron, mitä olen nähnyt ja kokenut. Vaikka oma veljeni kuoli syöpään, on tärkeää muistaa, että on olemassa myös selviytymistarinoita.

Kun Mira vietti Urho-poikansa kanssa lastenklinikalla viikkoja, hän sai alkushokissa muilta äideiltä tukea ja tsemppausta.

– Pian huomasin myös itse puhuvani ja auttavani toisia hädissään olevia äitejä. Kun ihmisen elämässä tapahtuu jotakin mullistavaa, kaikki me olemme ihmisiä ja samalla viivalla. Kenenkään kokemus ei ole sen kauheampi tai vähäpätöisempi kuin oma.

Pienet suuret teot

Vaikka Mira Luoti on ollut pitkään julkisuudessa, hän ei osaa ajatella olevansa varsinainen roolimalli. Hänelle on kuitenkin tärkeää rohkaista muita toteuttamaan unelmiaan ja osallistumaan auttamistyöhön. Oman ajan antamisesta hyvään tarkoitukseen saa itselle valtavan hyvän mielen. Mira on myös patistanut läheisiään ja perheenjäseniään verenluovutukseen.

– Ei se ole se juttu, että minä luovutan, vaan että mene sinäkin. Kaikki koostuu pienistä teoista. Ikinä ei voi tietää, vaikka juuri se yksi kerta olisi jollekin pelastus.

Mira kokee verenluovutuksen myös asiana, josta olla ylpeä. Kun hän näkee Veripalvelun ilmoituksia kaupungilla, hän tietää antavansa oman panoksensa.

Lapset ovat välillä ihmetelleet veritihkuista paperituppoa äidin käsivarressa ja kyselleet, mitä äidille on sattunut.

– Hekin olivat mukana sairaalassa veljeäni katsomassa. Kun sairaanhoitaja tuli vaihtamaan veripussin, kerroin että tuon takia minäkin käyn välillä luovuttamassa. Ja että noin se veri hyödynnetään eteenpäin sitä tarvitseville.

 

TEKSTI: Sini Sarvanne

KUVA: Matti Vartiainen

 

Julkaistu Avun Maailma -lehdessä 2/2018

 

 

​Mira Luoti

Laulaja, näyttelijä

Tuli tutuksi PMMP-yhtyeen solistina Paula Vesalan kanssa

Tehnyt soolouraa vuodesta 2016

Esiintyy myös musikaaleissa ja kesäteatterissa

Asuu Helsingissä kolmen lapsensa sekä puolison ja tämän kahden lapsen kanssa