Mitä jos verenluovutus pelottaa?

Pelko on kumma juttu. Vaikka järjellä ymmärtää, että monien asioiden pelkääminen on turhaa, niin tunnepuoli saattaa piiskata kauhujen ratsun laukkaan nopeammin kuin järki ehtii rauhoittelijaksi. Pelko liittyy ihmisen selviytymisvaistoon, joka suojelee vaaroilta. Ilman pelkoa ihminen ei varoisi ylittäessään vilkasliikenteistä katua tai yrittäisi silittää vihaista koiraa miettimättä seurauksia. Liiallisena pelko kuitenkin rajoittaa ihmisen elämää ja estää tekemästä myös sellaisia asioita, joita haluaisi tehdä.

Pelko on yksi merkittävä este myös verenluovuttajaksi ryhtymiselle. Verenluovuttaja saattaa pelätä neulan tai veren näkemistä tai neulanpistotuntemusta. Joskus menneisyyden huonot kokemukset verinäytteiden otossa kummittelevat mielessä, vaikka tapahtuneesta olisi kulunut jo pitkä aika. Myös huoli siitä, tuleeko luovutuksesta voinnin muutoksia, voi aiheuttaa pelkoa.

Miten pelokas verenluovuttaja huomioidaan verenluovutuksessa?

Kun huomaan, että luovuttajaa jännittää kovasti, pyrin huomioimaan luovuttajan pelon monin tavoin. Joskus jo se, että luovuttaja saa muuta ajateltavaa ja innostuu kertomaan luovutuksen aikana esimerkiksi mielenkiinnon kohteistaan ja harrastuksistaan, voi auttaa pelon hälventymisessä. Neulaa tai veripussia ei tarvitse katsoa, jos ei halua. Usein luovutuksessa on jokin vaihe, joka jännittää eniten, esimerkiksi neulanpisto, ja tämän vaiheen mentyä ohi luovuttajan on helpompi rentoutua. Kaverin voi pyytää mukaan seuraksi tai luovutuksen aikana voi selata puhelinta. Olonsa voi tehdä monella tavalla mahdollisimman mukavaksi. Omat pelkonsa kannattaa kertoa hoitajalle, jotta hän voi ottaa ne huomioon parhaalla mahdollisella tavalla.

On myös hyvä muistaa, että moni kokenutkin verenluovuttaja voi kokea verenluovutusta kohtaan pelkoa, mutta tulee silti luovuttamaan. Olen jutellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat luovuttaneet yli sata kertaa, ja silti heidän on joka kerta tsempattava itsensä ennen verenluovutukseen lähtemistä. Arvostan tällaista urheutta aivan erityisen paljon! Todellista rohkeutta ei olekaan se, ettei pelkää, vaan se, että toimii arvojensa mukaisesti myös silloin, kun pelottaa. Kaiken lisäksi verenluovutus on hyvä paikka siedättää omia neuloihin tai vereen liittyviä pelkojaan. Tämä voi helpottaa myös muita luovuttajan arkeen liittyviä tilanteita, kuten verikokeissa käymistä.

Mitä jos kesken luovutuksen tulee huono olo?

Joskus luovuttajalle voi tulla luovutuksessa vasovagaalisia eli jännityksestä aiheutuvan vagushermon stimulaation oireita. Tämä voi aiheuttaa hetkellistä verenpaineen laskuun liittyvää huonovointisuutta, hikisyyttä, korvien soimista tai muita tuntemuksia. Tilanteessa ei onneksi tarvitse hätääntyä: luovuttajan ennakko-oireiden ilmentyessä voin nostaa luovuttajan jalkopään ylös, jotta luovuttajan aivoihin saadaan lisää verta ja hänen olonsa palautuu normaaliksi. Luovutus on myös mahdollista keskeyttää tarvittaessa. Tila on ohimenevä, ja luovuttajasta pidetään hyvää huolta koko luovutuskäynnin ajan.

Jos luovuttaja tulee huonovointiseksi, hän saa levätä luovutuspedillä, jossa jalkoja pidetään kohotettuna jonkin aikaa. Kun luovuttajan vointi alkaa palautua normaaliksi, jalat lasketaan takaisin vaakatasoon. Tällöin luovuttajan on myös helpompaa juoda hoitajan tuomaa mehua tai vettä. Nesteytys helpottaa luovutuksesta palautumista. Hoitajat käyvät kysymässä vointia ja ovat muutenkin koko ajan lähellä ja luovuttajan saatavissa. Pedillä kannattaa levätä vielä hyvä tovi ennen kahville siirtymistä senkin jälkeen, kun vointi on normalisoitunut.

Kertomus pelkonsa voittaneesta luovuttajasta

Kerran kohtasin naisen, joka oli muutamia kertoja luovuttanut verta, mutta kertoi pelkäävänsä neuloja kuollakseen. Hänellä oli ollut vuosia sitten huono kokemus verennäytteenotosta, kun suonta ei ollut löytynyt. Luovutuksen aikanakin hän varmisteli, tuleeko veri tasaiseen tahtiin. Vakuutin, että neula on teipin tukemana aloillaan ja virtaus tasaisen hyvä. Juttelin luovuttajalle niitä näitä. Kaikki sujui hyvin ja luovuttaja kiitteli tsemppauksesta. Meillä molemmilla oli hyvä mieli.

Halusin kruunata hienosti sujuneen luovutuksen vielä pienellä luovuttajan muistamisella. Tiedäthän, kun joillakin työpaikoilla tai kuntosaleilla on sellainen ”Ota tästä tsemppitarra” -kippo? Niin on meilläkin. Hain luovuttajalle kahvihuoneestamme eläinaiheisen reippaustarran. “Tarra aikuiselle ihmiselle, just parasta!” hän nauroi, ja minä nauroin yhdessä hänen kanssaan.

Kolme faktaa sinulle, jota verenluovutus pelottaa:

Hoitajalle kannattaa kertoa, jos verenluovutus pelottaa. Jo omien tunteiden nimeäminen auttaa mieltä rauhoittumaan. Kun hoitaja tietää, että tilanne on sinulle pelottava, hän osaa ottaa sinut huomioon parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä haluat viedä ajatuksiasi muualle luovutuksen aikana vaikkapa hoitajan kanssa jostain muusta aiheesta jutellen? Kentien puhelimen selaaminen luovutuksen aikana rauhoittaa mieltäsi? Tehdään luovutustilanteesta sinulle mahdollisimman mukava!

Verta luovutetaan tarkkaan mitattu, turvallinen määrä. Verenluovutuksessa kerättävä verimäärä on noin puoli litraa, josta 460 millilitraa kerätään kokoveripussiin ja loput noin 40 millilitraa näytepussiin. Vaikka pusseja täytetään kaksi, tehdään neulanpistoja vain yksi. Luovutettu veri on vain noin 10 % luovuttajan koko elimistön verimäärästä, ja elimistö tekee uutta verta luovutetun tilalle. Verenluovutuksessa käytettävät laitteet ovat tarkkoja, joten luovutat verta vain sallitun määrän.

Jos vointisi muuttuu, siihen reagoidaan. Hoitajat ovat koko ajan paikalla luovuttajia varten. Luovutuksen aikana luovutuspedin jalkopäätyä voidaan nostaa ylöspäin ja hoitaja voi neuvoa lihaspumppausohjeet, joiden avulla luovutuksesta palautuminen tehostuu. Hoitaja voi tuoda sinulle mehua luovutuksen jälkeen, ja voit lepäillä luovutuspedillä hyvän tovin ennen kuin siirryt kahvittelemaan. Luovutus on myös mahdollista keskeyttää missä vaiheessa tahansa!