Monipuolinen kesätyö verenluovutuksen hoitajana

Kun kesä saapui, täydentyi myös Veripalvelu Seinäjoen hoitajajoukko. Tuolloin verenluovutuksen hoitajina kesätyörupeamansa aloittivat terveydenhoitaja Enni Moisio, sairaanhoitaja Pauliina Hanka, terveydenhoitajaopiskelija Henriikka Hölsö ja sairaanhoitajaopiskelija Phuong Le. Kätilö Malla Saarimäki liittyi joukkoon jo kevättalvella.

Jotain erilaista ja kädentaitojen harjoittamista

Veripalvelun kesätyöt kiinnostivat Henriikkaa siksi, että hän halusi tehdä jotain erilaista. Lisäksi päivätyö ja viikonloppuvapaat houkuttivat. Phuong oli jo ensimmäistä kertaa verta luovuttaessaan alkanut miettiä mahdollisuutta työskennellä verenluovutuksessa. Samoin Malla oli verenluovuttajana Veripalvelussa käydessään kiinnittänyt huomiota siihen, että työympäristö vaikutti miellyttävältä. Sekä Malla, Pauliina että Phuong kertoivat kuulleensa verenluovutuksen hoitajan työstä paljon hyvää, mikä lisäsi kiinnostusta Veripalvelussa työskentelemiseen. ”Tässä työssä on myös hyvä mahdollisuus harjoittaa kädentaitojaan”, Henriikka toteaa.

Luontevinta on ihmisten kohtaaminen

Kysyttäessä mikä on verenluovutuksen hoitajan työssä helpointa, tulee vastaus kuin yhdestä suusta: luovuttajien kohtaaminen. Pauliina mainitsee, että vaikka luovuttajien kanssa ollaan vain lyhyen aikaa, voi hetkestä muodostua merkityksellinen niin hoitajalle kuin luovuttajallekin. Yksittäiset luovuttajat voivat jäädä hyvällä tavalla mieleen. Enni mainitsee, että luovuttajille on helppoa kertoa verenluovutukseen liittyvistä asioista ja esimerkiksi siitä, minne veri jatkaa kulkuaan luovutuksen jälkeen.

Verenluovutuksen hoitajana työskenteleminen on antanut paljon työnkuvaan liittyviä oivalluksia. Verenotossa työskenteleminen on vaikeampaa kuin aluksi olisi osannut arvata, sillä työn eri vaiheet vaativat tekijältään monipuolista osaamista. Pauliinan mukaan moneen sosiaali- ja terveysalan työpaikkaan verrattuna asiat tehdään Veripalvelussa erityisellä tarkkuudella: ”Esimerkiksi näytteenottoon liittyvä aseptiikka on täällä aivan eri tasolla kuin monessa muussa paikassa.”

Työn haastavimpina puolina pidetään pistämistä ja ohjeita. Pistotekniikan oppiminen vie oman aikansa, ja jokaisen luovuttajan käsivarret ovat erilaiset. Ohjeiden kanssa toimiessa on ensin löydettävä oikea ohje, sitten ohjeesta oikea kohta ja tämän jälkeen on vielä tulkittava tekstiä peilaamalla sitä luovuttajan tilanteeseen. Luovutussoveltuvuuden arviointi on välillä monimutkaista ja vaatii tarkkuutta. Lisäksi eri kielillä puhuminen on ajoittain vaikeaa, ja etenkin liikkuvan päivinä tarvitaan sekä englannin että ruotsin kielen taitoa. ”Onneksi työkaverit ja luovuttajat ovat mukavia, ja työkavereilta saa apua aina, kun sitä tarvitsee”, Phuong sanoo.

Mukavaan työhön on ilo palata

Enni tekee nyt toista kesäänsä verenluovutuksen hoitajana. ”Olin täällä töissä jo viime vuonna ja tykkäsin työstä todella kovasti. Tuntui mukavalta tulla takaisin työhön, joka oli jo ennestään tuttua ja josta tiesi pitävänsä.” Ennin mielestä työssä yllättävintä on ollut se, miten verenluovutuksen hoitaja pääsee oppimaan luovuttajilta todella paljon erilaisia asioita. Keskustelunaiheena saattaa olla esimerkiksi matkustelu, vieraat kulttuurit tai jokin muu luovuttajaa kiinnostava asia. ”Opin hiljattain eräältä luovuttajalta paljon uutta tietoa vaatteiden valmistamisesta. Siinä voi kuulemma kokonainen järvi kuivua, kun puuvilla tarvitsee niin paljon vettä.”

Verenluovutustyö on tullut myös Mallalle hyvin tutuksi, sillä hän teki ensimmäisen kesänsä verenluovutuksen hoitajana jo vuonna 2023. Lisäksi Malla teki opiskeluiden ohessa vuoden verran töitä Veripalvelu Jyväskylän riveissä. ”Työ on mukavaa ja mielekästä. Ihmisten kanssa on ihana jutella. Kohtaamiset luovuttajien kanssa tuntuvat merkityksellisiltä. Tänne on aina kiva palata uudestaan töihin!”