Maria luovutti kantasoluja: ”Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus”
Kun Maria Kierikka-Sinkkonen liittyi Kantasolurekisteriin nähtyään koskettavan tarinan kantasoluluovuttajaa etsivästä lapsesta, hän ei osannut arvata päätyvänsä itse luovuttajaksi jollekin siirtoa tarvitsevalle. Nyt hän kannustaa muita nuoria aikuisia liittymään rekisteriin, sillä yhdellä ihmisellä voi olla mahdollisuus antaa vakavasti sairaalle potilaalle uusi alku.
Maria Kierikka-Sinkkonen kuuli ensimmäisen kerran Kantasolurekisteristä, kun hän näki tarinan lapsesta, joka etsi sopivaa kantasoluluovuttajaa. Äitiä tarina kosketti ja hän päätti liittyä saman tien.
– Ajatus siitä, että omilla kantasoluilla voisi joskus auttaa vakavasti sairasta ihmistä, tuntui hyvältä, Maria sanoo.
Kantasolusiirtoon turvaudutaan, kun aggressiivista ja pahanlaatuista veritautia ei voida parantaa lääkehoidolla ja elinajanennuste on lyhyt. Kantasolusiirrossa vapaaehtoiselta luovuttajalta kerätyillä terveillä kantasoluilla korvataan potilaan sairaat kantasolut.
Kantasolurekisteri on joukko vapaaehtoisia, joiden joukosta etsitään sopivaa luovuttajaa vakavasti sairaille potilaille. Vuoden aikana noin 60 rekisterin jäsentä pääsee pelastamaan ihmishengen. Luovuttaja valitaan muun muassa kudostyypin perusteella.
Noin 9 kuukauden kuluttua rekisteröitymisen vahvistuksesta Maria sai kutsun jatkotutkimuksiin.
– Kutsu tarkempiin tutkimuksiin herätti saman tien innostuksen ja sitouduin heti prosessiin, Maria kuvailee.
Katsoin pientä pussia, jossa kantasolut olivat ja ajattelin, että siinä se nyt on. Kullanarvoista ainetta. Ja toivotin sille onnea matkaan, tietämättä minne päin maailmaa ja kenelle siirre olikaan lähdössä.– Maria Kierikka-Sinkkonen
Terveystarkistus ja Helsingin matka
Ennen luovutusta hän kävi verikokeissa ja kattavassa terveystarkastuksessa Helsingissä. Tutkimuksilla varmistettiin sekä luovuttajan että potilaan kannalta, että luovutus voitiin tehdä turvallisesti.
Kun varmistui, että kaikki oli kunnossa, edessä oli tällä kertaa muutaman päivän matka Helsinkiin.
Ennen varsinaista luovutusta hän sai kasvutekijäpistoksia, joiden avulla kantasoluja saadaan siirtymään luuytimestä verenkiertoon.
– Pääsin todella vähällä, sillä minulle tuli kasvutekijäpistoksista vain lieviä särkyjä.
Kantasolujen luovutus mahdollisti samalla pienen Helsinki-reissun. Maria käveli Seurasaaressa ja kävi katsomassa taidenäyttelyitä.
– Raskasta urheilua toki piti välttää, mutta minulle sanottiin kasvutekijäpistoksista, että ”liike on lääke”, joten en senkään vuoksi jäänyt vain hotellille loikoilemaan.
Pienellä teolla mahdollisuus uuteen alkuun
Kantasolujen luovutus kesti noin viisi tuntia. Luovutuksen aikana Marialle tuli hieman pistelyä, joka kuitenkin meni ohi. Maria katsoi telkkaria ja lepäsi luovutuksen ajan. Lopulta kantasolut olivat pussissa ja valmiina lähtemään potilaalle.
– Katsoin pientä pussia, jossa kantasolut olivat ja ajattelin, että siinä se nyt on. Kullanarvoista ainetta. Ja toivotin sille onnea matkaan, tietämättä minne päin maailmaa ja kenelle siirre olikaan lähdössä.
Marialle jäi kantasoluluovutuksesta päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Prosessi oli sujunut mutkitta ja hänellä oli kaiken aikaa tunne, että hänestä pidettiin huolta.
– Kantasolujen luovutus oli lopulta pieni teko siihen nähden, mitä se voi mahdollistaa.
Marian mielestä on surullista, että joka viidennelle potilaalle ei löydy parasta mahdollista luovuttajaa. Hän kannustaa jokaista 18–35 -vuotiasta liittymään Kantasolurekisteriin.
– Koskaan ei voi tietää, että juuri sinua voidaan tarvita.
