Kun auttaja tarvitsee apua, ystävä jatkaa matkaa
Kun pitkäaikainen verenluovuttaja Päivi Karvinen sairastui vakavasti, hän sai itse apua, jota oli vuosien ajan ollut antamassa muille. Nyt hänen tärkeä perintönsä jatkuu ystävän kautta, joka tarttui verenluovuttajan viestikapulaan.
Päivi Karviselle verenluovutus on ollut pitkään tärkeä auttamisen tapa. Luovutuskertoja oli kertynyt jo peräti 56, kunnes Päivi sairastui haimasyöpään. Hän oli isossa leikkauksessa ja sai leikkauksen yhteydessä punasoluvalmisteita.
– Punasoluvalmisteiden saannin jälkeen oloni parani huomattavasti. Se oli tärkein yksittäinen asia sairaalassa, joka oikeasti kohensi vointiani, Päivi kertoo.
Verivalmisteiden saanti oli käänteentekevä hetki.
– Tämä henkilökohtainen kokemus avasi silmäni entistäkin enemmän sille, kuinka merkityksellistä verenluovutus on. Verenluovutus on pieni vaiva, mutta suuri apu jollekin ihmiselle, joka voi jopa olla läheinen.
Saunominen on ollut Päiville jo pitkään erityisen mieluista. Kun oma verenluovutustaival päättyi, oli aikaa antaa tärkeä hyvän tekemisen tapa eteenpäin. Seuraaja löytyi omasta kirjasaunapiiristä. Piirin porukka on kokoontunut jo yli 30 vuoden ajan saunomaan, syömään sekä juttelemaan kirjallisuudesta, elämästä ja kaikesta sen liepeiltä.
Verenluovutus on pieni vaiva, mutta suuri apu jollekin ihmiselle, joka voi jopa olla läheinen.– Päivi Karvinen
Yhteinen luovutushetki
Kapula vaihtui, kun ystävykset saapuivat syyskuun alussa Veripalvelu Helsingin Sanomatalon toimipisteeseen yhdessä. Päivin ystävä Anna Parkkari ojensi ensimmäistä kertaa kätensä ystävänsä seurassa.
– Päivin sairastuminen konkretisoi sen, miten merkityksellistä verenluovutus on, Anna kertoo.
Ystävykset pääsivät verenluovutuksen ohessa kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Anna kiittää Veripalvelua mukavasta verenluovutuskokemuksesta.
-Kynnys tulla paikalle oli lopulta aika matala. Nyt jatkan auttamista Päivin tilalla, vaikken noin hienoon verenluovutuskertalukuun taida ehtiä.
