Pieni vaiva, suuri apu: Eduskunnassa luovutettiin verta potilaiden hyväksi

Syysaurinko porottaa verhojen lävitse marmorilattialle. Irma Kukkasjärven ryijyreliefi koristaa tarjoilupöydän takaista seinää. Huoneessa kaikuu puheensorina, kun Veripalvelun Etelä-Suomen liikkuvan henkilökunta suunnittelee, mikä tulee mihinkin.

– Hemppa tähän, vai tohon?

Kuluu noin 20 minuuttia, ja eduskunnan lähetystöjen vastaanottotila on valmis verenottotila, jossa on neljä verenluovutussoveltuvuuden arviointipistettä ja seitsemän luovutuspistettä. Täällä pystytään nyt luovuttamaan verta, jota muun muassa onnettomuuksien uhrit, leikkaus- ja syöpäpotilaat, synnyttäjät ja keskosvauvat tarvitsevat sairaaloissa ympäri Suomen.

– Veripalvelun liikkuvan tilaisuutta kootessa pitää miettiä muun muassa yksityisyyden suojaa ja hätäpoistumisteitä, kertoo verenluovutuksen hoitaja Iida Tala.

– Meillä on kuitenkin niin paljon kokemusta, että aika nopeasti hahmottuu, miten tällainen rakennetaan, komppaa verenluovutuksen hoitaja Inka Saario.

Veripalvelun edellisestä eduskuntaluovutuksesta on vierähtänyt jo vuosia, mutta into ojentaa kätensä ei vuosien välissä ole laantunut. Verenluovutustilaisuuteen saapuu niin kansanedustajia, asiantuntijoita kuin avustajia, verenluovutuksen konkareita kuin ensimmäistä kertaa verta luovuttavia. Eduskunnan Luovuttajaryhmäkin on kerännyt vuosien varrella useita luovutuksia.

Konkareita ja ensikertalaisia

Yksi konkareista on eduskunnan palveluneuvoja Mikko Tähtinen, joka ojentaa kätensä 199:tä kertaa. Luovutusuran hän on aloittanut jo vuonna 1982 armeijassa.

– Oma isäni luovutti verta ja kuljin jo pikkupoikana hänen mukanaan verenluovutuksessa, Tähtinen sanoo.

Tähtinen on luovuttanut myös verihiutaleita ja plasmaa kokoveren lisäksi.

– Tämä oli ensimmäinen kertani verenluovutustilaisuudessa. Verenluovutus on tärkeää, sillä monen ihmisen elämä on kiinni verivalmisteista.

Avustaja Pasi Viitasalolle eduskuntaluovutus oli 45 kerta. Yleensä Viitasalo luovuttaa Helsingin Sanomatalon toimipisteessä, joten omalla työpaikalla luovuttaminen oli uusi kokemus.

– Tämä on pieni vaiva siihen nähden, miten voin auttaa toisia. Yritän myös kovasti kollegoita houkutella aina verenluovutukseen, Viitasalo kertoo.

Myös kansanedustaja Paula Werningille on kertynyt jo monta luovutuskertaa. Lisäksi hän on luovuttanut nuorempana kantasoluja Veripalvelun Kantasolurekisterin kautta.

– Olen työskennellyt sairaanhoitajana ensiavussa, joten ymmärrän verivalmisteiden merkityksen hätätilanteessa. Jokainen toivoo sellaisessa tilanteessa, että itselleen tai läheiselleen on oikeaa verta saatavilla.

Werningin mielestä verenluovutus on helppo hyvän mielen teko, jolla on äärettömän suuri vaikutus.

– Me olemme myös etuoikeutettuja verrattuna moneen muuhun maahan, että meillä on näin toimiva verihuolto maassamme. Jokainen voi omalta osaltaan edesauttaa, että se säilyy, Werning sanoo.

Neulakammosta huolimatta luovuttamaan

Ossi Lehtihuhta ojensi kätensä ensimmäistä kertaa. Hän työskentelee erityisavustajana. Lehtihuhdalle verenluovutus oli pieni teko Suomen kokonaisterveydenhuollon puolesta. Lisäksi hän iloitsee, että sai tietää veriryhmänsä Veripalvelun sovelluksen kautta.

– Oli erittäin ammattitaitoinen sairaanhoitaja, joka kertoi kattavasti tietoa verenluovutuksesta. Vastaanotto oli lämmin. Tätä ei tehty veren maku suussa, Lehtihuhta nauraa.

Neulakammo on monelle este verenluovutukselle. Se oli estänyt myös asiantuntija Siiri Tuovilaa ojentamasta kätensä.

– Rohkaistuin kuitenkin, kun verenluovutus tuotiin näin lähelle. Ajattelin, että nyt ei ole enää tekosyitä! Tuovila sanoo.

Kotona oli kokeneita verenluovuttajia, jotka kannustivat Tuovilaa. Verenluovutuksessa mukana oli sairaanhoitajan lisäksi opiskelija.

– He höpöttelivät kanssani ja kertoivat Veripalvelun toiminnasta, niin rentouduin.

Silmin nähden iloisen oloinen Tuovila kannustaa ojentamaan kätensä pelosta huolimatta.

– Tällaisen kokemuksen jälkeen todellakin tulen uudestaan.

Myös osalle henkilökunnasta tilaisuudessa on uutta. Sairaanhoitajaksi opiskeleva Glara Karim on suorittanut opintoihinsa liittyvää harjoittelua Veripalvelussa ja on kulkenut liikkuvan Veripalvelun mukana verenluovutustilaisuuksissa.

– Parasta tässä on, että kaikki tulevat verenluovutukseen hyvällä mielellä ja lähtevät vielä paremmalla. Positiivisuus tarttuu itseenikin ja vien kotiin työpäivän jälkeen aina hyvän fiiliksen, Glara kertoo.

Kun verenluovutus tulee lähelle, kynnys madaltuu

Osalla luovuttajista viimeisestä luovutuskerrasta on vierähtänyt tovi. Yksi heistä on Leena Leikas, joka työskentelee asiantuntijana eduskunnan ihmisoikeuskeskuksessa.

– Luovutin viimeksi Kosovossa EU:n siviilikriisinhallintamissiolla vuonna 2011, hän muistelee.

Luovuttamaan on pitänyt lähteä monta kertaa, mutta se on jäänyt. Tänään hän oli tulossa paikan päälle toimistolle, joten oli helppoa kääriä hihat ja ryhtyä toimeen. Leikakselle verenluovutuksen lisäksi tärkeää on vapaaehtoinen maanpuolustus ja ensiaputaidot.

– Verenluovutus oli mukava kokemus ja kaikki oli helpoksi tehty, Leikas sanoo.

Eduskunnan viestintäpäällikkö Liina Hemmingille päätös tulla verenluovutukseen oli helppo, kun tilaisuus järjestettiin omalla työpaikalla. Hemminki tietää verenluovutuksen tärkeyden myös sen myötä, kun oma lapsi on saanut verivalmisteita.

– Verenluovutus on helppo tapa tehdä hyvää.