Koneoppimisesta apua verenluovuttajien hyvinvoinnin turvaamiseen
Riittävän korkea hemoglobiini on tärkeä tekijä verenluovuttajien terveydelle. Uuden tutkimustiedon avulla geenitietoja ja koneoppimista voidaan pian hyödyntää entistä yksilöllisempien luovutusvälien määrittämiseksi.
Veripalvelun verenluovuttajatutkimusten avulla on viime vuosina kehitetty muun muassa hemoglobiinin mittauskäytäntöjä sekä luovuttajien ohjaamista.
Vuonna 2015 käynnistetyssä FinDonor -tutkimushankkeessa todettiin, että myös Suomessa verenluovuttajilla esiintyy raudanpuutetta, vaikka luovuttajille jaetaan rautatabletteja. Meillä raudanpuutetta esiintyy kuitenkin vähemmän kuin monessa muussa Länsi-Euroopan maassa tai Yhdysvalloissa, joissa samaa asiaa on tutkittu.
FinDonorin tuloksissa havaittiin myös, että merkittävin tekijä rautavarastojen ja hemoglobiinin laskussa on verenluovutusten tiheys. Erityisen tärkeä havainto oli, että alentuneet rautatasot eivät vaikuttaneet luovuttajien itsearvioituun terveydentilaan.
Merkittävimmässä raudanpuutteen riskissä ovat nuorimmat naisluovuttajat. Tutkimustulosten perusteella Veripalvelu jakaa heille nykyisin aiempaa pidemmän rautatablettikuurin. Lisäksi nuorille naisille suositellaan verenluovutusta enintään kerran vuodessa.
Entistä yksilöllisempiä hemoglobiinirajoja?
Verenluovuttajien hemoglobiinitasojen ennustamiseen voi mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää koneoppimista ja tietoja verenluovuttajien perimästä. Veripalvelun marraskuussa 2021 julkaistu vertaisarvioitu artikkeli Prediction and impact of personalized donation intervals on tiettävästi maailmanlaajuisesti ensimmäinen, jossa kokeillaan geneettisen tiedon käyttöä verenluovutusvälien valintaan.
Erityisesti hemoglobiinin ennustaminen onnistuu laskennallisesti hyvin hemoglobiinihylkäysrajan yläpuolella. Verenluovutuksen estyminen matalan hemoglobiinin vuoksi on Suomessa sen verran harvinaista, että varsinaisten hylkäysten ennustaminen on vaikeampaa. Tästä huolimatta taloudellinen simulaatiomme arvioi, että jopa hyvin yksinkertainen malli, jossa hemoglobiinia ennustetaan pelkästään edellisen luovutuskerran perusteella, saattaisi vähentää hylkäyksiä lisäämättä kustannuksia.
Tällainen yksinkertainen malli voitaisiin toteuttaa ottamalla käyttöön toinen, korkeampi, hemoglobiiniraja hylkäysrajan lisäksi. Jos luovuttajan hemoglobiini alittaisi tämän korkeamman rajan, hän saisi luovuttaa, mutta hänelle suositeltaisiin pidennettyä luovutusväliä. Tätä tutkimusta jatketaan kansainvälisessä yhteistyössä analysoimalla Veripalvelun kehittämillä ennustimilla muiden maiden, kuten Hollannin, Belgian ja Etelä-Afrikan, verenluovutustietoja.
Tutkimusta verenluovuttajien ja potilaiden hyödyksi
Nyt julkaistussa tutkimuksessa hyödynnetään uudella tavalla FinDonor-aineistoja ja verenluovuttajien luovutushistorioita. Veripalvelun biopankki on mukana FinnGen-projektissa, joka tuottaa tietoa satojen tuhansien suomalaisten perimästä ja tutkii sitä parantaakseen ymmärrystämme sairauksien syistä ja niiden diagnostiikasta.
FinnGen-projektilta on jo palautunut Veripalvelun biopankkiin jonkin verran tietoa verenluovuttajien perimästä. Niinpä luovuttajilta, joiden biopankkisuostumus on voimassa, voimme mahdollisesti myös käyttää tätä geneettistä tietoa.
Tuoreimpien tutkimustulosten hyödyntäminen on jo alkanut. Veripalvelu on käynnistänyt moniammatillisen hankkeen, jonka tavoitteena on uusien tutkimustulosten avulla löytää paras mahdollinen käytäntöön soveltuva toimintamalli verenluovutusvälien ohjaamiseen. Näin hyödynnetään Veripalvelun laaja-alaista osaamista sekä verenluovuttajien että verivalmisteita saavien potilaiden hyödyksi.
Veripalvelussa halutaan kehittää toimintoja ja käytänteitä – ja tehdä sitä asiantuntijaosaamista hyödyntäen, näyttöön perustuen ja riskit arvioiden. Nyt julkaistu tutkimus antaa tähän työhön taas uusia avauksia ja mahdollisuuksia.