Tähtäimessä parempi hoito entistä aiemmin

Veripalvelun biopankkiin liittyneet verenluovuttajat auttavat kehittämään tutkimusta ja sairauksien hoitoa. Yksilöllisiä syövän hoitomenetelmiä testataan jo biopankin näytteiden avulla.

Verenluovuttaja luovuttaa verihiutaleita.

On kesäinen aamupäivä Veripalvelun Kivihaan verenluovutustiloissa. Aurinko helottaa kuumasti ikkunalasien takana, kun lääkäri Helena Kemppinen istuutuu pöytään kahville ja voileivälle. Hän luovutti verta ensimmäisen kerran Kivihaassa jo opiskeluaikoina, ja viimeiset 15 vuotta hän on käynyt luovuttamassa säännöllisesti.

– Ei tunnu missään, menen illaksi vielä töihin, Helena hymyilee.

Viitisen vuotta sitten hän liittyi myös Veripalvelun biopankkiin.

– Näin verenluovutuksen yhteydessä ilmoituksen biopankista ja tuumin, että liittymisestä voi olla hyötyä muille – ja itsellehän se on niin pieni vaiva.

Samaa mieltä on myös 33-vuotias Tuomas Valta. Hän on tullut toista kertaa afereesiin, jossa luovutetaan verihiutaleita eli trombosyyttejä. Niitä tarvitaan esimerkiksi syöpä- ja leikkauspotilaille sekä onnettomuuksien uhreille.

– Liityin biopankkiin vuonna 2018, kun olimme silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni, kanssa yhdessä luovuttamassa verta. Biopankin jäsenyys on helppo tapa auttaa, sillä se ei vaadi minulta paljoakaan, Tuomas sanoo.

Keräystavoite täyteen nopeasti

Veripalvelun biopankkiin kootaan näytteitä ja niiden luovuttajaan liittyvää tietoa suostumuksen antaneilta henkilöiltä. Veripalvelun biopankki on mukana myös vuonna 2017 perustetussa FinnGen-hankkeessa, joka on julkisen ja yksityisen sektorin yhteinen tutkimushanke. Sen päätavoitteena on tuottaa genomi- ja terveysrekisteritiedon avulla sairauksien syntymekanismeista tietoa, joka mahdollistaa terveyttä edistävien keksintöjen tekemisen.

– Aluksi toimintamme painottui siihen, että kerätään määrällisesti paljon näytteitä. Kiitos verenluovuttajien, olemme saaneet tavoitteemmen eli 58 000 näytettä täyteen, biopankkipäällikkö Kimmo Pitkänen kertoo.

Yhteensä suomalaisissa biopankeissa on FinnGen-hankkeen puitteissa kerättynä puolen miljoonan suomalaisen geenitieto. Uusia keinoja tiedon hyödyntämiseen pohditaan jatkuvasti.

– Tavoitteena on löytää sellaisia mahdollisuuksia, joiden avulla voimme edistää terveydenhuoltoa, sairauksien ennaltaehkäisyä ja tutkimusta sekä tulevaisuudessa yhä enemmän myös potilaiden hoitoa.

Pilottihanke käyntiin kesällä

Miten Veripalvelun biopankki sitten käytännössä toimii? Hyvänä esimerkkinä on kesällä 2023 Sitran rahoituksella käynnistetty pilottihanke. Siinä seulotaan esiin ne luovuttajat, joilla on geenimarkkeriensa perusteella alttius raudan kertymäsairaudelle eli hemokromatoosille.

– Sairaus on tähänkin asti huomioitu verenluovutuksessa, mutta vain siten, että luovuttajat itse informoivat Veripalvelua sairaudestaan. Nyt ideana on, että kun saamme verenluovuttajan biopankkinäytteestä analysoidun genotyypin perusteella tiedon hemokromatoosille altistavista geenimarkkereista, voimme kertoa asiasta niille verenluovuttajille, jotka sitä haluavat. Tällaisille henkilöille ei jatkossa anneta rautavalmisteita verenluovutuksen yhteydessä, Pitkänen kertoo.

Pitkänen uumoilee samantyyppisiä hankkeita tulevan jatkossa lisää. Niiden avulla voitaisiin löytää jotain sairautta kantavat tai sille geeniensä vuoksi altistuneet henkilöt, jolloin heidät voitaisiin ohjata lisätutkimuksiin ja hoitoon ennen kuin sairaus ehtii edetä. Juuri tästä oli kysymys myös hemokromatoosin kohdalla, verenluovutuksen turvallisuusnäkökulman lisäksi.

– Etusijalla ovat verenluovutuksen turvallisuuteen liittyvät geneettiset tekijät, mutta on mahdollista, että jatkossa esimerkiksi sydänsairauksille altistavia geenimarkkereita aletaan tunnistaa jo siinä vaiheessa, kun ihminen on niin terve, että voi luovuttaa verta. Näin voimme osallistua sairauksia ennaltaehkäisevään toimintaan, Pitkänen kuvaa.

Veripalvelun tuotekehitysasiantuntijan Jonna Clancyn mukaan pilottihanke osoittaa, että biopankkitoiminta mahdollistaa aivan uusia tapoja auttaa myös verenluovuttajia

– Toiminta tukee sekä Veripalvelun strategiaa että kansallista genomistrategiaa, Clancy sanoo.

Terveet verrokkeina

Veripalvelun biopankin suunnitelmissa on kasata 5 000 verenluovuttajan ydinryhmä, jolta kerätään laaja näytemateriaali useamman verenluovutuskerran yhteydessä.

– Meillä on jo tällä hetkellä 3 000 yhteistä luovuttajaa HUSin Helsingin biopankin ja TYKSin Auria biopankin kanssa. Kaikki mukana olevat biopankit luovat ja tyypittävät valmiiksi täsmälleen samanlaiset analyysiaineistot. Tavoitteena on, että kerätyt tiedot auttavat sairauksien ennaltaehkäisyssä, Pitkänen kertoo.

Tietoa keräämällä saadaan luotua aikasarjoja verenluovuttajien terveestä elämänvaiheesta. Kun samat henkilöt sitten joskus ovat asiakkaina sairaalan puolella, heistä otetut näytteet analysoidaan ja saadaan näin samat parametrit sairausvaiheesta. Näin tutkijat voivat vertailla terveen vaiheen ja sairaan vaiheen aikasarjoja ja tehdä niistä päätelmiä. Suunnitelmissa on myös tulevaisuudessa kerätä tietoa suoraan biopankin jäseniltä Veripalvelun oman mobiilisovelluksen kautta.

– Sovelluksen kautta biopankin jäsenet voisivat halutessaan antaa esimerkiksi lisätietoa elintavoistaan ja elinympäristöstään, ja me puolestamme välittäisimme sen kautta tietoa biopankkitutkimuksen tuloksista ja siitä, mihin osallistujien näytteitä on käytetty, Pitkänen kuvaa suunnitelmia.

Terveystietoa myös itselle

Jos Helenalle ja Tuomakselle tarjoutuisi tilaisuus olla mukana 5 000 ydin ryhmässä, olisivatko he kiinnostuneita lähtemään mukaan?

– Miksikäs ei, jos siitä on apua tutkimuksessa, Tuomas hymyilee.

Helena kertoo hoitavansa työssään Mehiläisen Lohjan ja Karkkilan lääkärikeskuksen lääkärinä kansansairauksia ja monisairaita ihmisiä. Hänelle on merkityksellistä, että oma näyte voi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että tutkijat löytävät uusia keinoja ennaltaehkäistä sairauksia ja että potilaat voidaan ohjata hyvissä ajoin hoitoon.

– Moni varmasti pohtii, voiko rekisteriin annettuja tietoja ostaa tai käyttää väärin. Biopankissa näytteeni on kuitenkin tallessa anonyymisti ja turvallisesti. Biopankki ei ole rekisteri ihmisistä tai terveystiedoista. Biopankissa on näyte ja esimerkiksi näytteestä johdettua tietoa, jota käytetään hyödylliseen tarkoitukseen. Lääkärinä tiedän, että Veripalvelu on luotettava organisaatio, ja vertani ja tietojani käytetään vastuullisesti.

– Toivottavasti ihmiset pääsevät ennakkoluulojensa yli ja näkisivät biopankkitoiminnan arvon ja merkityksen potilaille. Tuntuu todella hienolta, että voin tavallaan antaa yksilöllisen lahjan ilman, että juurikaan osallistun asiaan, Helena sanoo ja heilauttaa Hengenpelastajat-kassin olalleen.

"Lääkärinä tiedän, että Veripalvelu on luotettava organisaatio ja että vertani ja tietojani käytetään vastuullisesti", verta luovuttamaan tullut lääkäri Helena Kemppinen sanoo.

Veripalvelun biopankki tukee syöpähoitojen kehitystä

Ihmisen puolustusjärjestelmän solut ja niiden HLA-molekyylit ovat oleellisessa roolissa elimistölle vieraiden rakenteiden tunnistamisessa. Tällaisia rakenteita löytyy esimerkiksi virusten, bakteerien ja syöpäsolujen pinnalta.

Veripalvelun biopankkiin talletettujen näytteiden immuunisolujen HLA-tyyppi on määritellään Veripalvelun tutkimusosaston itse kehittämällä laskentaan ja genomitietoon perustuvalla menetelmällä. Tätä tietoa ja osaamista käyttää työnsä tukena muun muassa professori Vincenzo Cerullon johtama tutkimusryhmä, joka kehittää maailman mittakaavassakin mullistavaa syöpähoitoa. Ryhmän keksimää yksilöllistä syövän immuunihoitoa testataan jo ihmiskokeilla.

– Jos kaikki menee hyvin, yksilöllinen syövän immuuniterapia voi tulevaisuudessa yleistyä tehokkaaksi hoitomenetelmäksi, tutkimusryhmän jäsen, apulaisprofessori Mikaela Grönholm iloitsee.

Tutkimushankkeen johtaja Vincenzo Cerullo kuvaa Veripalvelun biopankin merkitystä käänteentekeväksi hoitomenetelmän kehitykselle.

– HLA-tyypitettyjen immuunisolujen saatavuus Veripalvelun biopankista tutkimusryhmän käyttöön on todella edistänyt työtämme. Se on mahdollistanut hoitojen tehokkuuden testaamisen ennen aikaa vieviä ja kalliita kliinisiä kokeita, Cerullo kertoo.

 

Juttu on julkaistu alunperin Avun Maailman numerossa 3/2023.

Teksti: Nina Pinjola

Kuvat: Matti Rajala ja Maarit Kytöharju

Viimeksi päivitetty: 19.04.2024