Hoitajan kynästä: Lenkille ja löylyihin ehtii myöhemminkin – näin verenluovutus vaikuttaa kehoon
Tässä blogitekstissä Veripalvelun sairaanhoitaja Heli Mäkelä kertoo siitä, mitä saunojan ja liikkujan on hyvä huomioida ojentaessaan kätensä.
Olen Heli Mäkelä ja työskentelen verenluovutuksen hoitajana Seinäjoella. Olen sairaanhoitaja, joka rakastaa kirjoittamista. Tässä blogissa kerron työstäni verenluovutuksen parissa. Näissä blogiteksteissä vien sinut tiedon ja tarinoiden avulla verenluovutuksen ytimeen. Yksityisyydensuojaan liittyvien asioiden vuoksi olen sekoittanut tarinoita ja tapahtumapaikkoja tai kertonut asioista sellaisella tasolla, ettei kertomusten henkilöitä ole mahdollista yhdistää oikeisiin henkilöihin. Ehkä saat teksteistä rohkaisua lähteä kokeilemaan verenluovutusta tai vahvistusta omaan rooliisi verenluovuttajana! Joinakin päivinä pitelen kädessäni neulaa, mutta tänään kädessäni on kynä. Tervetuloa matkalle verenluovutuksen maailmaan!– Sairaanhoitaja Heli Mäkelä
Saavumme juuri Pietarsaareen, jossa kadut on jo lakaistu puhtaiksi talven jälkeisestä hiekoitussorasta. Järjestämme verenluovutustilaisuuden Pietarsaaren seurakuntakeskuksessa noin kolmen viikon välein. Ovesta sisään astuessa voi huomata seurakuntakeskuksen taidenäyttelyaiheen vaihtuneen: tutuiksi ovat tulleet niin koira-aiheisen valokuvanäyttelyn karvaiset kaverit kuin ikoninäyttelyn värikkäät teokset.
Kärryjen ja rullakoiden jono kulkee kohti käytössämme olevaa salia, ja hetken kuluttua niin haastattelupisteet kuin luovutuspaikatkin on laitettu valmiiksi verenluovuttajia varten.
Tapaan päivän aikana useita luovuttajia, jotka ovat aktiivisia liikkujia. Muistutan, että luovutuspäivänä kannattaa ottaa rauhallisesti. Elimistöstä katoaa verenluovutuksessa noin 10 prosenttia sen verimäärästä, joten loppupäivänä kannattaa välttää kovaa fyysistä rasitusta, saunomista sekä kaikkea sellaista, mikä aiheuttaisi hikoilua. Verenluovutuksesta johtuva nestevaje korvautuu noin vuorokauden kuluessa. Myös riittävä nesteen juominen on tärkeää. Luovutuspäivänä ei kannata käyttää alkoholia, sillä se voi aiheuttaa huonovointisuutta.
Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisia voi kohdata Veripalvelun verenluovutustilaisuuksissa, joissa he pitävät huolen tarjoiluista. Vapaaehtoisemme Helena kaataa mehua luovuttajille. Menen hakemaan mehua pedillä lepäilevälle ensiluovuttajalle ja meinaan polttaa hihani, kun en saa mehupurkkia auki.
– Perhana kun minä en osaa käyttää näitä purkkeja nykyään, kun näissä on nämä uudet korkit. Ensin en meinaa saada auki ja sitten en meinaa saada kiinni.
Helena ottaa purkin kädestäni hymyillen lempeästi. Pienellä liikkeellä korkki on auki ja mehu kaadettuna mukiin.
– No, minä olen harjoitellut tätä aika paljon, niin siksi se sujuu.
Vissyä alalauteilla
Keskustelen päivän mittaan muutaman luovuttajan kanssa saunomiseen liittyvistä asioista. Vaikka on keskiviikko, joka ei ole ehkä se tyypillisin suomalainen saunapäivä, on se muutamalle luovuttajalle vakituisen saunavuoron paikka. Matti on yksi keskiviikkosaunojista, ja häntä saunomiskielto ihmetyttää.
– Mitä haittaa siitä on, jos verenluovutuksen jälkeen menee saunaan?
– Verenluovutuksen jälkeen verenpaine on normaalia matalampi. Sen lisäksi saunominen laskee verenpainetta. Siksi saunomisesta voi seurata heikotusta, pahoinvointia ja jopa pyörtyminen, kerron.
– Eikö saunominen nimenomaan nosta verenpainetta? Matti ihmettelee.
– Tutkimustuloksissa on ollut asian suhteen hieman hajontaa, mutta yleisesti ottaen suurimmalla osalla ihmisistä saunominen laskee verenpainetta. Ihon pintaverisuonten laajentumisen voi huomata siitä, että saunoessa iho alkaa punoittaa, ja tämän pintaverisuonten reaktion myötä sydän joutuu tekemään enemmän töitä estääkseen verenpaineen laskun. Tuimissa löylyissä pulssi voi olla kaksinkertainen verrattuna tavalliseen olemiseen.
– No mitä haittaa siitä on, jos verenpaine on matalampi? Ei kai se pyörtyminen niin vaarallista ole?
– Pyörtyminen saunassa voi olla vaarallista, sillä kaatuminen kiukaalle tai pään lyöminen voivat aiheuttaa vakavia vammoja. Sanoisin, että ei kannata lähteä kokeilemaan onneaan.
– No ehkä minä istun vain alimmalla lauteella ja juon vissyä, Matti toteaa.
Liikkujan on hyvä malttaa hetki
Saunomisesta johtuva hikoilu aiheuttaa nestehukkaa, joka pahentaa tilannetta. Kun on aikaisemmin päivällä luovuttanut puoli litraa verta ja kehossa on jo valmiiksi nestehukkaa muistuttava tila, on erittäin todennäköistä, että saunominen voi aiheuttaa ikäviä kehollisia tuntemuksia. Saunomaan ehtii verenluovutuksen jälkeisenäkin päivänä eikä omaa terveyttään kannata riskeerata yksien löylyjen tähden, niin paljon kuin niistä muuten nauttisikin.
Juttelen toisen luovuttajan kanssa treenaamiseen liittyvistä asioista. Häntä on puraissut crossfitkärpänen eikä hän ilahdu siitä, että tänään pitäisi ottaa iisisti.
– Eihän tämä tunnu yhtään miltään!
– Vaikka olo on hyvä, niin sinuna en lähtisi urheilemaan. Huono olo voi yllättää hikoillessa ja huhkiessa. Ja jos käyttää käsiään oikein kovasti, niin pistokohta voi alkaa vuotamaan ja tehdä ison mustelman.
– No, onkos se nyt niin vaarallista?
– Ei kai niin kivaa ihmistä kuin itseä kannata liikaa kiusata?
Verenluovutuksen jälkeisenä päivänä verenluovuttaja voi jo liikkua oman vointinsa mukaan. Veripalvelun verenluovutuksen johtajaa Johanna Castrénia lainatakseni sanottakoon, että naapuria ei kannata haasta juoksukilpailuun ainakaan kuukauteen verenluovutuksen jälkeen, jotta maksimaalinen suorituskyky ehtii palautua. Tavalliseen kuntoliikuntaan verenluovutus ei yleensä vaikuta kuin lyhyen ajan.
