Verenluovutuksen merkitys konkretisoitui Ditelle, kun läheinen lapsi sairastui

Vain viikko sitten Diten perhe sekä siskon perhe lapsineen olivat olleet yhdessä futsal-turnauksessa.

Diten siskon 11-vuotiaalle lapselle oli noussut kuume vain muutama päivä turnauksen jälkeen. Kun kuume ei laskenut ja äiti huomasi ikenissä turvotusta, varasivat he ajan lääkäriin. Verikokeiden tulokset osoittautuivat hälyttäviksi.

Kun Diten sisko soitti, kuuli tämä heti siskonsa äänestä, että nyt kaikki ei ollut hyvin. Diagnoosi oli shokki: akuutti myelooinen leukemia.

– Lapsen ensimmäinen kysymys lääkärille oli, että kuolenko minä. Ja toinen oli, että milloin pääsen takaisin jalkapallotreeneihin.

Rankat sytostaattihoidot muuttivat arjen

Siskon perheen arki muuttui täysin vain muutamassa tunnissa.

Ditte ja sisko perheineen elävät tasapaksuja ruuhkavuosia. Diten oma 11-vuotias tytär ja siskon 11-vuotias lapsi ovat läheiset serkukset. Siskon perheen lapsi rakastaa jalkapalloa, Diten oma tytär taas sählyä. Arki pyöri töiden ja lasten harrastusten parissa, viikonloput turnauksissa.

Sytostaattihoidot käynnistyivät nopeasti. Lapselle on ollut kova paikka luopua jalkapallosta, koulukavereista ja koulunkäynnistä. Infektioriskin vuoksi muita ei ole saannut tavata, jolloin arki on kutistunut kodin ja sairaalan seinien sisälle. Myös ruokavalio on ollut infektioriskin vuoksi tiukka. Lapsi käy koulua robotin kanssa sekä sairaalakoulua oman jaksamisensa mukaan.

Raskaimmaksi Ditte kokee tunteen siitä, ettei ole mitään keinoa, millä auttaa.

– Otan osaa, mutta sehän ei ole totta, enhän minä pysty osaakaan tästä ottamaan. Tai tiedän miltä sinusta tuntuu, niin enhän tietenkään tiedä. Ainoa, mitä voi tehdä, on toivottaa voimia, Ditte pohtii.

Yhteiset päivittäiset monen tunnin videopuhelut antavat voimaa. Niissä he askartelevat yhdessä, tekevät läksyjä. Ja juttelevat.

– Meille lapsi on ollut se oma rakas ihan oma itsensä, vaikka onkin vakavasti sairas. On aina ihanaa, kun hän hymyilee. Ja jaksaa välillä kiukutellakin, Ditte nauraa.

Voimaa Ditte saa myös siitä, kun seuraa serkusten yhteistä haaveilua. Lapset haaveilevat pääsystä Mäkelänrinteen urheilulukioon.

– Sairastunut lapsi haaveilee pääsevänsä takaisin jalkapallon pariin, sillä naisten jalkapallomaajoukkue Helmarit tarvitsee kuulemma häntä. Lukion jälkeen he aikovat muuttavat Tanskaan, toinen pelaamaan jalkapalloa, ja toinen sählyä, Ditte sanoo.

Verenluovutuksen merkitys konkretisoitunut

Takana on nyt kolme sytostaattihoitojaksoa viidestä. Niiden vaste on ollut hyvä. Kantasolusiirre on kuitenkin mahdollinen tämänkaltaisessa syövässä.

Sytostaattihoitojaksojen aikana lapsi on tarvinnut paljon verivalmisteita. Punasolu- ja trombosyyttivalmisteita tarvitaan leukemian hoidossa, koska sekä sairaus itse että sytostaattihoidot heikentävät luuytimen kykyä tuottaa normaaleja verisoluja.

Punasolu- sekä trombosyytti eli verihiutalevalmisteet ovat edellytys verisyöpien hoidossa. Kumpaakin saadaan vain verenluovuttajien verestä. Punasolut kuljettavat happea veressä ja trombosyytit eli verihiutaleet estävät verenvuotoja.

Aiemmin verenluovutus on tuntunut Ditestä kaukaiselta.

– Ajatus on ollut, että kyllä aina joku hoitaa. Ja se ollut aina se joku muu. En olisi osannut ikinä kuvitella, kuinka tärkeäksi asiaksi verenluovutus nousee omassa lähipiirissäni.

Ditte kysyi myös sairastuneelta lapselta itseltään, mitä hän haluaisi sanoa verenluovuttajille.

– Hän halusi sanoa kiitos. Lisäksi hän sanoi, että joka kerta, kun hän saa punasoluja, hänestä tuntuu helpommalta hengittää.