Kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhonen rekisteriin liittyvistä: ”He ovat sankareita”

Kantasolurekisteriin kuuluu Suomessa yli 55 tuhatta ja maailmanlaajuisesti yli 40 miljoonaa jäsentä. Silti kaikille kantasolusiirtoja tarvitseville potilaille ei löydy täydellistä tai edes osittain sopivaa luovuttajaa, joten uusia jäseniä tarvitaan lisää. Hengenpelastajat-podcastissa haastateltavana Kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhonen.

Ylilääkäri Matti Korhonen katsoo kohti kameraa keltainen seinä taustallaan.

Hengenpelastajat: Kantasolusiirto on potilaan viimeinen toivo

Tämä artikkeli on kirjoitettu Hengenpelastajat-podcastin jakson pohjalta. Voit kuunnella Matti Korhosen koko haastattelun tästä.

Kuuntele Matti Korhosen haastattelu Veripalvelun Hengenpelastajat-podcastissa Spotifyssä.

Yli puolet kantasolusiirteistä luovutetaan yli valtioiden rajojen. Kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhosen mukaan on kuitenkin tärkeää, että Suomella on oma Kantasolurekisterinsä, sillä Suomi on historiallisesti ollut melko eristyksissä muusta maailmasta, minkä vuoksi tänne on muodostunut sellaisia kudostyyppejä, joille ei löydy vastinpareja muualta maailmasta.

Korhonen painottaa myös globaalia yhteisvastuuta.

”Kaikkien maiden täytyy kantaa vastuunsa. Mikään maa ei ole omavarainen, vaan kaikkien maiden rekistereistä viedään siirteitä muihin maihin ja tuodaan muista maista.”

Leukemiapotilaasta iloiseksi koululaiseksi

Ennen Kantasolurekisteriin siirtymistään Korhonen toimi pitkään lasten veri- ja syöpätautien erikoislääkärinä. Tältä ajalta hänen mieleensä on jäänyt erityisesti alakouluikäinen, leukemiaa sairastava tyttö. Lapsi tuli sairaalaan väsymyksen ja verenpurkaumien vuoksi, kuten leukemiapotilaat usein tulevat. Tytön syöpä oli aggressiivinen ja leukosyyttiarvot hälyttävästi koholla.

”Valkosolumäärä oli korkea. Laitoin pulloon pienen annoksen leukemiaverta. Yleensä, jos ihmisen verta laittaa pulloon, pohjalle laskeutuu noin puoli senttiä valkosoluja. Tässä oli noin kolme neljäsosaa valkosoluja ja neljäsosa punasoluja päällä. Se on jäänyt mieleen.”

Leukemia vaati kovat hoidot ja kantasolusiirron. Kantasolusiirtopotilaat tarvitsevat usein myös trombosyyttejä eli verihiutaleita. Tämä lapsi sai noin 200 verenluovuttajan verihiutaleet.

”Sitten hän tokeni iloiseksi koululaiseksi. Tämä on hieno tarina”, Korhonen kertoo.

Murto-osa pääsee luovuttamaan

Aina ei kaikki valitettavasti mene näin hyvin. Kantasolusiirron saaneista aikuisista parantuu 50–70 % ja lapsista 60–90 %. Paranemisen todennäköisyys riippuu potilaan taudista ja lähtötilanteesta. Tavallisimpia syitä menehtymiseen ovat taudin uusiminen ja kantasolusiirron komplikaatiot.

Korhonen muistelee myös toista alakouluikäistä lasta, jolle hän joutui kantasolusiirron ja muiden hoitojen päätteeksi kertomaan, että mitään ei ole enää tehtävissä. Poika oli ollut hoitojen takia pitkään infektioeristyksissä, joten traagisessa uutisessa oli myös toinen puoli: nyt saa tehdä kaikkea ja käydä kaikkialla.

”Hän tapasi kavereita ja he kävivät vielä ulkomailla, tekivät hienon reissun, josta hän oli puhunut vanhemmilleen. Sitten hän nukkui pois.”

Korhonen muistuttaa, että jokainen uusi rekisterin jäsen nostaa potilaiden mahdollisuutta löytää sopiva luovuttaja ja pysyä elossa.

Kantasoluluovutuksesta 4–5 päivää sairaslomaa

Kantasolurekisteriin liittyvistä 1–2 prosentin kudostyypit kohtaavat jonkun siirrettä tarvitsevan potilaan kanssa niin, että häntä pyydetään luovuttamaan.

Jos käy niin onnekkaasti, että sattuu olemaan sopiva auttaja jollekin potilaalle, mennään luovutusta varten Helsinkiin, Meilahden sairaalaan. Kantasolujen keräämiseen on kaksi tapaa: luuytimestä tai verenkierrosta. Näistä valitaan siirteen saajalle sopivampi tapa. Useimmiten luuydintä käytetään, kun potilas on lapsi, kun taas aikuisille solut kerätään useimmiten verestä.

Molemmat tavat ovat luovuttajalle turvallisia, mutta Korhonen muistuttaa, että kaikissa lääketieteellisissä operaatioissa on aina mukana pieni riski. Siksi Veripalvelu vakuuttaa kaikki luovuttajat.

Luuytimen luovuttamisessa luovuttaja tulee sairaalaan, jossa hänet nukutetaan. Sitten alaselän ja lantion luista imetään neulalla kantasoluja. Operaatio kestää reilun tunnin, jonka jälkeen potilas lähetetään heräämöön ja useimmiten kotiin vielä saman päivän aikana. Selkä on luovutuksen jälkeen kipeä, mutta hoidettavissa tavallisilla särkylääkkeillä.

Verestä kerättäessä luovuttaja saa neljän päivän ajan kerran päivässä pistoksen lääkeainetta, joka irrottaa kantasolut luuytimestä verenkiertoon. Viidentenä päivänä hän tulee sairaalaan, jossa häneltä otetaan verta laitteeseen, joka  erottelee siitä kantasolut. Tämän jälkeen veri siirretään takaisin luovuttajalle. Operaatio kestää neljästä kuuteen tuntia. Tässä luovutustavassa luovuttajalla on ennen keruuta luustosärkyjä ja flunssan kaltaista oloa, mutta operaation jälkeen olo palautuu normaaliksi.

"Nämä ovat upeita ihmisiä, jotka liittyvät Kantasolurekisteriin. He eivät saa siitä mitään, he haluavat vain auttaa vaikeasti sairasta ihmistä. He ovat sankareita."
– Veripalvelun solupalvelujen ylilääkäri Matti Korhonen podcastissa

Altruistista toimintaa

Molemmissa tavoissa luovuttaja saa neljästä viiteen päivää sairaslomaa, jonka Veripalvelu maksaa työnantajalle. Lisäksi luovuttajalle maksetaan matka- ja majoituskulut Helsinkiin, jos hän saapuu luovuttamaan muualta päin Suomea.

Varsinaista korvausta itse kantasoluista ei voida lain mukaankaan maksaa. Korhosen kokee käytännön hyväksi.

”Se on mielestäni tärkeä eettinen periaate.”

Toinen tärkeä ohjenuora on, että Kantasolurekisteriin ei voi liittyä tiettyä ihmistä varten. Täytyy olla valmis auttamaan ketä tahansa, jolle omat kantasolut sopivat. Luovuttajalle ja potilaalle ei myöskään anneta toistensa henkilötietoja, mutta Kantasolurekisteri voi välittää luovuttajan terveisiä potilaalle ja päinvastoin.

Ei osumaa

Valitettavasti kaikille kantasolusiirtoa tarvitseville potilaille ei löydy sopivaa vastinparia Kantasolurekisteristä. Silloin saatetaan joutua turvautumaan osittain sopivaan eli habloidenttiseen siirteeseen. Lisäksi voidaan käyttää kokeellisia soluhoitoja. Näissä hoitomuodoissa riskit ovat suuremmat. Yleensä potilaan ennuste on tässä kohtaa kuitenkin sellainen, että riskejä on otettava, mikäli sairautta halutaan vielä yrittää hoitaa.

Uusista hoitomuodoista huolimatta potilaan mahdollisuudet parantua ovat tällaisessa tilanteessa usein heikot. Siksi on elintärkeää, että Kantasolurekisterissä on mahdollisimman laaja ja monipuolinen jäsenistö.

Kuka voi luovuttaa kantasoluja?

  • Kuka tahansa perusterve 18–35-vuotias voi liittyä Kantasolurekisteriin.
  • Tutkimuksissa on todettu, että siirron tulokset ovat sitä paremmat, mitä nuorempi luovuttaja on.
  • Erityisesti miehiä kaivataan lisää. Kantasolurekisterin jäsenistä yli 70 prosenttia on naisia. Silti luovuttajista 60 prosenttia on miehiä. Miesluovuttajia käytetään useammin, koska tietyissä tilanteissa miespotilaan hyljintäreaktiot ovat helpommat, jos myös luovuttaja on mies. Naisia tarvitaan tietysti myös!
  • Testaa, voitko liittyä Kantasolurekisteriin!
Viimeksi päivitetty: 20.07.2023