Joonas Komulainen löysi oman tapansa auttaa – ”Epäonnistumisesta ei kannata lannistua”
Joonas Komulainen, 30, on löytänyt verenluovutuksestaan itselleen tärkeän auttamisen muodon. Hän kannustaa luovuttamaan verta, vaikka takana olisikin epäonnistunut kokemus.
Joonas lähti luovuttamaan verta hyvällä fiiliksellä. Tuntui tärkeältä auttaa tuntematonta ja kantaa kortensa kekoon näin konkreettisesti. Luovutuspedillä kuitenkin verivaakaheiluri alkoi piippaamaan. Veripussi ei täyttynyt tarpeeksi nopeasti, ja verenluovutus jouduttiin keskeyttämään. Se harmitti.
Jos veri virtaa hitaasti, syynä on useimmiten riittämätön nesteytys, jännitys tai neulan asento.
Vaikka Joonaksella on mittarissa jo 30 luovutuskertaa, mukaan on mahtunut myös epäonnistuneita luovutuskertoja. Yhden luovutuskerran jälkeen Joonakselle tuli lihasarkuutta, toisella kerralla hemoglobiini ei ollut tarpeeksi korkea. Kerran hän myös pyörtyi verenluovutuksen yhteydessä.
– Pyörtymisen jälkeen verenluovutus jännitti aika paljon. Luin ennen seuraavaa luovutuskertaa kuitenkin tarkasti ohjeet ja huolehdin, että juon tarpeeksi ennen ja jälkeen luovutuksen, Joonas kertoo.
Pyörtyminen on harvinainen verenluovutuksen haittavaikutus, jota voi ehkäistä huolehtimalla nesteytyksestä ennen luovutusta. Jos luovutuksen aikana tulee huono olo, siitä tulee kertoa heti hoitajalle.
Oma luovutustahti
Vaikka epäonnistuneet luovutuskerrat ovat olleet myös melko lähellä toisiaan ajallisesti, Joonas on halunnut jatkaa verenluovutusta.
– Olen niiden kautta oppinut asioista, jotka on hyvä ottaa huomioon.
Avainasemassa on ollut löytää itselleen sopiva luovutustahti. Joonas suunnittelee tarkasti luovutusajankohdan ja rauhoittaa aina luovutuspäivän.
– En luovuta sellaisena päivänä, kun on treenit. Ja jos on luovutuspäivänä tiedossa jotakin, mietin, voinko osallistua siihen kevyemmin.
Jännitykseen auttoi aikoinaan hoitajien kanssa jutteleminen, vaikka nykyään jännitys onkin monen luovutuskerran jälkeen kaikonnut.
Jos jostakin asiasta on epävarma tai olo luovutuksen aikana muuttuu, on se tärkeää ottaa heti puheeksi.– Joonas Komulainen
Tärkeä auttamisen muoto
Ensimmäisen kerran Joonas luovutti jo noin kymmenen vuotta sitten armeija-aikana. Kun hän sai opiskelupaikan Jyväskylästä, löytyi omasta ainejärjestöstä luovuttajaryhmä. Tätä nykyä verenluovutuksesta on tullut tapa.
– Minulle tämä on konkreettinen ja tärkeä auttamisen muoto. Siksi haluankin kannustaa jokaista, jolla on takana epäonnistunut luovutuskerta, että ei kannata lannistua.
Kaikille verenluovutus ei sovi, mutta on asioita, joihin voi myös itse vaikuttaa. Joonakselle on ollut myös tärkeää, että hoitajien kanssa on voinut purkaa epäonnistuneita luovutuskertoja ja saada neuvoja.
– Hoitajat ovat paikalla huolehtimassa siitä, että luovuttaminen on turvallista. Jos jostakin asiasta on epävarma tai olo luovutuksen aikana muuttuu, on se tärkeää ottaa heti puheeksi.
