Veripalvelun biopankki tutkii alttiutta raudan kertymäsairaudelle
Uudessa pilottihankkeessa verenluovuttajien näytteistä selvitetään alttiutta raudan kertymäsairaudelle eli hemokromatoosille.
Hankkeessa Veripalvelu kontaktoi ne verenluovuttajat, joiden biopankkinäytteestä on löytynyt alttius hemokromatoosille. Raudan kertymäriskissä olevia verenluovuttajia kehotetaan olemaan yhteydessä terveydenhuoltoon, mikäli alttius ei vielä ole ollut tiedossa. Mahdollinen hemokromatoosi on tärkeää saada seurantaan, jotta se ei aiheuta haittaa verenluovuttajan terveydelle. Jatkossa verenluovuttajan alttius hemokromatoosille voidaan huomioida verenluovutuksessa esimerkiksi rautalisän suhteen.
Hemokromatoosi on perinnöllinen sairaus, jossa elimistöön kertyy poikkeuksellisen paljon rautaa. Hoitamattomana se voi aiheuttaa vaihtelevia oireita, kuten väsymystä tai nivelkipuja, mutta pahimmillaan hemokromatoosi voi johtaa elinvaurioihin. Sairautta hoidetaan vähentämällä rautaa elimistöstä verta poistamalla. Hemokromatoosia sairastava voi luovuttaa verta, mikäli hänellä ei ole todettu raudankertymän aiheuttamia elinvaurioita.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran osittain rahoittamassa projektissa pilotoidaan samalla Veripalvelun biopankin tuottaman terveystiedon palauttamista näytteenantajalle. Verenluovuttajan biopankkinäytteestä saadun genotyypin perusteella luovuttajan näytteestä on mahdollista tunnistaa alttius raudan kertymäsairaudelle.
– On hienoa, että projektin myötä olemme pystyneet kartoittamaan 44 000 biopankkiluovuttajan hemokromatoosigeenitiedon, Veripalvelun lääkäri Janina Forstén kertoo.
Sairaus on tähänkin asti huomioitu verenluovutuksessa, mutta vain siten, että luovuttajat itse informoivat Veripalvelua sairaudestaan.
– Nyt voimme kertoa asiasta niille verenluovuttajalle, joilta löytyy alttius hemokromatoosille ja jotka ovat ilmoittaneet haluavansa tietoa mahdollisista tutkimusten kautta selvinneistä löydöksistä, Forstén toteaa.
– Hankkeen avulla pystymme luomaan aivan uusia mahdollisuuksia auttaa. Arvioimme myös, voidaanko saatuja tuloksia hyödyntää verenluovutuksessa laajemmin, Forstén summaa.