Moottoripyöräilevä auttaja

– Talviajossa noin 170 kilometriä suuntaansa on vielä sopiva matka, kesällä olen ajanut peräti Ouluun asti luovuttamaan, kertoo Forssan Jokioisissa asustava ”eläkkeellä” oleva maatilayrittäjä Raimo Ryhtä.

Perillä Oulussa ei kädestä aluksi meinattu saada verta.

– Hyppäsin sitten naapurituolille ja kokeiltiin vasemmasta käsivarresta, josta tuli kuin tulikin pussillinen, Ryhtä muistelee edelleen huvittuneena.

Liian vakavasti hommaa ei siis pidä ottaa, samalla kyse on aina kuitenkin myös rakkaasta harrastuksesta eli ajamisen ilosta.

– Kolme ”hukkareissua” on vuosien varrella tullut, mutta yli 90 kertaa olen silti onnistunut auttamaan! Ryhtä kertoo.

Harrastus ja hyvän tekeminen yhdistyvät

Lähes sadan verenluovutuksen mies on kiertänyt vuosien varrella moottoripyörällään maata ristiin rastiin Hangosta Ouluun, sillä tavoitteena on nähdä niin monta eri luovutuspaikkaa kuin mahdollista. Toistaiseksi kohteita on takana reilut 60.

Huhtikuisena kevättalven päivänä vuorossa oli ensimmäistä kertaa Verenluovutusbussi, joka oli parkkeerannut Helsingin Kontulaan. Vaihtoehtona olisi ollut verenluovutustilaisuus Kiteellä, mutta talviajoon tämä matka oli sopivampi.

SMOTO on auttanut tuhansia potilaita

Ryhtä on ollut mukana Forssan Matkamotoristien toiminnassa jo vuodesta 1978 ja lukeutuu kattojärjestö SMOTO:n eli Suomen Motoristien perustajajäseniin. SMOTO on jo vuosia haastanut jäsenkerhojaan kisaamaan keskenään verenluovutusaktiivisuudessa. Tavoitteena on yhteensä 800–1000 verenluovutusta vuodessa, ja eniten luovutuksia kerännyt kerho palkitaan.

Raimo Ryhdän edustamassa Forssan Matkamotoristeissa on pari muutakin aktiivista verenluovuttajaa, mutta hän myöntää, että haastekampanjassa riittää tekemistä.

– Omassa kerhossani on 150 jäsentä, ja jos heistä saa edes 15 luovuttamaan kerrankin vuodessa, niin siinä saa jo aika paljon potkia! mies kuvailee.

Etenkin uusien luovuttajien saaminen mukaan on vaikeaa. Toisinaan verenluovutukseen on ajeltu yhdessä, mutta pääasiassa Ryhtä on käynyt luovuttamassa omin päin. Kerholaisten kesken yhteistä tekemistä riittää viikoittaisessa kerhoillassa, avantouinnissa ja mökkireissussa, jonka jälkeen lähdetään yleensä vielä ajelemaan.

Elintärkeää toimintaa

Seuratoiminnan vastuutehtävistä Ryhtä kertoo jäähdytelleensä jo muutamia vuosia, mutta verenluovutusta hän aikoo jatkaa niin kauan kuin ikä ja terveys sallivat.

Tavoitteena on saada sata luovutusta täyteen, mikä varmasti parin vuoden sisällä tapahtuukin.

– Verenluovutus on tähdellistä toimintaa, ja lähipiirissäkin on ollut tarvetta luovutetulle verelle, Ryhtä mainitsee.

Kroppa on kestänyt tähän asti verenluovutuksen hyvin, ja mies hyppää aina saman tien kahvittelun jälkeen takaisin moottoripyörän selkään ja kotimatkalle – sitä kun saattaa riittää! Kotona odottavat vielä maatilan työt.

Teksti: Iira Hartikainen