Haku Menu

Tietoa veriryhmistä

Potilaat tarvitsevat verivalmisteita keskimäärin suomalaisten veriryhmäjakauman mukaisesti, sillä potilaalle annetaan ensisijaisesti hänen omaa veriryhmäänsä. Eniten käytetään siis yleisimpien A+ ja O+ -veriryhmien verta. Hätäveri O- on poikkeus, sitä annetaan potilaille suhteessa enemmän, koska se sopii kaikille.

Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja plasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä.

Moni suomalainen ei tiedä omaa veriryhmäänsä ennen kuin luovuttaa verta, eikä tarvitsekaan. Verta voi luovuttaa, vaikka ei vielä tietäisikään veriryhmäänsä.

Veripalvelu määrittää luovuttajan veriryhmän, kun tämä luovuttaa verta ensimmäisen kerran. Veriryhmänsä saa tietää pari viikkoa ensiluovutuksen jälkeen tiedustelemalla sitä Veripalvelusta.

Jokaisen veri kuuluu yhteen neljästä ABO-veriryhmästä: siis veriryhmään A, B, O tai AB. Lisäksi jokainen näistä neljästä veriryhmästä jaetaan reesustekijän (Rh D -tekijän) mukaan vielä Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen.

Perusveriryhmiä on yhteensä kahdeksan: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+. Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+. Vähiten suomalaisia kuuluu ryhmään AB-.

ABO-järjestelmä on tärkein ja tunnetuin tapa määritellä henkilön veriryhmä. Sen lisäksi on olemassa muitakin veriryhmätekijöitä. Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja seerumin vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Kaikkiaan on olemassa yli 35 järjestelmää, joiden mukaan henkilön veriryhmä voidaan määritellä.

Epäsopiva veri voi olla potilaalle vaarallista

Verensiirrossa veriryhmä on otettava aina huomioon. Potilaalle annetaan pääsääntöisesti oman veriryhmänsä verta. Potilaat tarvitsevat verivalmisteita keskimäärin suomalaisten veriryhmäjakauman mukaisesti, sillä potilaalle annetaan ensisijaisesti hänen omaa veriryhmäänsä.

Epäsopivan veren saaminen voi olla hengenvaarallista. Seurauksena potilaan omat punasolut voivat rikkoutua. Tämä voi johtaa vakaviin kuume-, hengenahdistusoireisiin ja munuaisvaurioon, jopa kuolemaan.

Hätätilanteessa potilaalle annetaan aina ensin O Rh D -negatiivisen veriryhmän punasoluja, sillä ne sopivat kaikille. Siksi O negatiisen eli niin sanottua hätäverta tarvitaan suhteellisesti enemmän kuin muita veriryhmiä. Kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan kuitenkin joka päivä. Sairaala tutkii potilaan veriryhmän mahdollisimman nopeasti, ja sen jälkeen hänelle annetaan oman veriryhmänsä mukaisia punasoluja.

 

 


 

 

 

​Tiesitkö?

Veriryhmä on geneettinen eli molemmilta vanhemmilta periytyvä ominaisuus. Lapsella voikin siten olla eri veriryhmä kuin vanhemmallaan. Lapsi voi periä esimerkiksi O-veriryhmän geenin, vaikka vanhemman veriryhmä olisi A. Sukupuolella ei ole väliä veriryhmän periytymisen kannalta.

 

ABO-veriryhmäjärjestelmän lisäksi ihmisillä voi olla harvinaisempia veriryhmätekijöitä, esimerkiksi Jk-3. Joskus maailman veripalveluiden kansainvälinen yhteistyö on edellytys sille, että potilasta voidaan auttaa.