Haku Menu

Tietoa veriryhmistä

Potilaat tarvitsevat verivalmisteita keskimäärin suomalaisten veriryhmäjakauman mukaisesti, sillä potilaalle annetaan ensisijaisesti hänen omaa veriryhmäänsä. Eniten käytetään siis yleisimpien A+ ja O+ -veriryhmien verta. Hätäveri O- on poikkeus, sitä annetaan potilaille suhteessa enemmän, koska se sopii kaikille.

Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja plasman vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Veriryhmät vaihtelevat väestössä, eikä niillä ole merkitystä henkilön terveyden kannalta. Kaikista verenluovuttajista määritetään ABO-, Rh- ja Kell-veriryhmät.

Verta voi luovuttaa, vaikka ei vielä tietäisikään veriryhmäänsä. Veripalvelu määrittää luovuttajan veriryhmän, kun tämä luovuttaa verta ensimmäisen kerran. Veriryhmänsä saa tietää pari viikkoa ensiluovutuksen jälkeen tiedustelemalla sitä Veripalvelusta.

Kahdeksan perusveriryhmää

Jokaisen veri kuuluu yhteen neljästä ABO-veriryhmästä: siis veriryhmään A, B, O tai AB. Lisäksi jokainen näistä neljästä veriryhmästä jaetaan reesustekijän (Rh D -tekijän) mukaan vielä Rh D -positiiviseen ja Rh D -negatiiviseen.

Perusveriryhmiä on yhteensä kahdeksan: A+, A-, O-, O+, AB+, AB-, B- ja B+. Suomalaisten yleisimmät veriryhmät ovat A+ ja O+. Vähiten suomalaisia kuuluu ryhmään AB-.

ABO-järjestelmä on tärkein ja tunnetuin tapa määritellä henkilön veriryhmä. Sen lisäksi on olemassa muitakin veriryhmätekijöitä. Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja seerumin vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Kaikkiaan on olemassa yli 35 järjestelmää, joiden mukaan henkilön veriryhmä voidaan määritellä.

Kell-veriryhmä

Suomalaisista verenluovuttajista 96% on Kell-negatiivisia ja 4 % Kell-positiivisia (eli Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia).

K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa. Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä voidaan harkita myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

Luovutettu K-positiivinen veri menee potilaskäyttöön aivan kuten K-negatiivinenkin veri. Myös suomalaisista verituotteiden tarvitsijoista on 4 % K-positiivisia.

Epäsopiva veri voi olla potilaalle vaarallista

Epäsopivan veren saamisen seurauksena potilaan omat punasolut voivat rikkoutua. Tämä voi johtaa vakaviin kuume-, hengenahdistusoireisiin ja munuaisvaurioon, jopa kuolemaan.

Hätätilanteessa potilaalle annetaan aina ensin O Rh D -negatiivisen veriryhmän punasoluja, sillä ne sopivat kaikille. Siksi O negatiivista, eli niin sanottua hätäverta, tarvitaan suhteellisesti enemmän kuin muita veriryhmiä. Kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan kuitenkin joka päivä. Sairaala tutkii potilaan veriryhmän mahdollisimman nopeasti, ja sen jälkeen hänelle annetaan oman veriryhmänsä mukaisia punasoluja. 

 

Veriryhmien periytyminen

Veriryhmä on geneettinen eli molemmilta vanhemmilta periytyvä ominaisuus. Lapsella voi siten olla eri veriryhmä kuin vanhemmallaan. Lapsi voi periä esimerkiksi O-veriryhmän geenin, vaikka vanhemman veriryhmä olisi A. Sukupuolella ei ole väliä veriryhmän periytymisen kannalta.


 

 

 

​Tiesitkö?

ABO-veriryhmäjärjestelmän lisäksi ihmisillä voi olla harvinaisempia veriryhmätekijöitä, esimerkiksi Jk-3. Joskus maailman veripalveluiden kansainvälinen yhteistyö on edellytys sille, että potilasta voidaan auttaa.