Usein kysyttyä

Ei anna. Verivalmisteet eivät kestä pitkiä kuljetusmatkoja eivätkä ylipäätään pitkään säilytystä. Siitä syystä katastrofialueille verivalmisteet pyritään saamaan mahdollisimman läheltä.

Kansainvälinen Punainen Risti koordinoi avunpyyntöjä, mutta Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulle ei ole sellaisia lähivuosina tullut.

Veripalvelu kantaa vastuunsa globaalisti jakamalla osaamistaan ja tarjoamalla asiantuntijapalveluitaan esimerkiksi kehitysmaiden veripalvelutoimintojen kehittämiseksi. Veripalvelu osallistuu muun muassa kansainvälisen Punaisen Ristin avustustyöhön. Vuonna 2018 Veripalvelu lähti avuksi Nepalin veripalvelun maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennustyöhön. Sitä ennen Veripalvelun asiantuntija on osallistunut hankkeisiin Aasian tsunamialueella.

Lähtökohtana on, että Veripalvelu ei käytä avustustoimintaan sairaaloiden verivalmisteista tai palveluista maksamia varoja vaan sen tarjoama asiantuntemus rahoitetaan esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastosta.​

Verenluovutus on Suomessa perustunut aina paitsi vapaaehtoisuuteen myös maksuttomuuteen, ja nämä tekijät ovat edelleenkin turvallisten verensiirtojen perusta.

Jos verestä maksettaisiin, voisi se houkutella paikalle myös niitä, joiden motiivina ei olisikaan halu auttaa. Osa saattaisi jättää olennaisia asioita kertomatta terveydentilakyselylomakkeessa ja haastattelussa.

Laki veripalvelutoiminnasta Suomessa kieltää verenluovutuksesta maksamisen.​

Verenluovutustilaisuuksia järjestetään riittävän isoilla paikkakunnilla sekä oppilaitoksissa, varuskunnissa ja työpaikoilla.

Jotta verta saavan potilaan hoitokustannukset eivät nousisi kohtuuttomiksi, on Veripalvelun huolehdittava oman toimintansa tehokkuudesta.

Veripalvelulla on kiinteä toimipiste 9 paikkakunnalla Suomessa. Lisäksi vuosittain järjestetään noin 1100 verenluovutustilaisuutta. Niissä kerätään noin 50 prosenttia kokoverestä. Verenluovutusaktiivisuutta halutaan nostaa erityisesti pääkaupunkiseudulla ja isoissa asutuskeskuksissa, jossa verenluovuttajapotentiaalia on paljon.

Luovutetusta verestä tehdyt verivalmisteet eli punasolu- ja verihiutalevalmisteet käytetään potilaiden hoitoon Suomen sairaaloissa eikä näitä valmisteita myydä ulkomaille kuin eräissä poikkeustapauksissa. Suomen sairaaloissa käytetään vuosittain noin 200 000 punasoluvalmistetta ja lähes 40 000 verihiutalevalmistetta.

Poikkeuksena ovat erittäin harvinaiset punasolut, joita pakastamme harvinaisten verien ”pankkiin” siltä varalta, että Suomessa tai jossain muussa maassa on potilas, joka tarvitsee näitä harvinaisia soluja hoitoonsa. Myös me Suomessa hyödymme kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä meilläkin voi olla potilaita, joille ei löydy Suomesta sopivaa verivalmistetta. Näitä harvinaisen veriryhmän punasoluvalmisteita on toimitettu ulkomaille muutamia kymmeniä. Olemme Suomessa itse asiassa edelläkävijöitä harvinaisten verien löytämisessä ja tallettamisessa.

Toisen poikkeuksen muodostavat vanhentuneet tai muuten käyttämättä jäävät punasolut, joita ei voida hyödyntää potilashoidossa Suomessa. Näitä, muussa tapauksessa hävitykseen meneviä punasoluja voidaan käyttää lääkevalmistuksen raaka-aineena erään harvinaisen taudin, porfyrian hoidossa. Näin luovutettu veri käytetään mahdollisimman tarkkaan potilaiden hyödyksi. Lääke on alun perin Suomessa kehitetty ja valmistetaan nykyisin ulkomailla.

Kokoverestä erotellun plasmaraaka-aineen Veripalvelu myy ulkomaisille yhteistyökumppaneilleen, jotka valmistavat siitä plasmalääkkeitä. Plasmalääkkeitä ei tehdä Suomessa, joten plasmatuotannon kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta verestä eroteltua plasmaa voi ylipäätään hyödyntää plasmalääkkeiden valmistuksessa. Plasmalääkkeitä tarvitaan esimerkiksi verenvuototautien sekä vaikeiden vasta-ainepuutosten hoidossa. Suomalaiset sairaalat tilaavat kansainvälisten plasmalääkevalmistajien valmisteita potilaiden hoitoon potilastarpeen mukaisesti.

Leikkauksissa käytettävän veren määrä riippuu leikkauksen vaikeudesta ja laajuudesta. Esimerkiksi ohitusleikkauksessa ja lonkkaproteesin laitossa tarvitaan yleensä 2–3 pussia punasoluja.

Leikkauksissa veren vuotoa pyritään mahdollisuuksien mukaan aina välttämään. Verta ei myöskään nykyään anneta, ellei se tosiaan ole tarpeellista. Tämän vuoksi monissa leikkauksissa ei usein tarvita verensiirtoa ollenkaan (esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, polven tähystys).

Joskus leikkauksissa saatetaan antaa runsaastikin verta, esimerkiksi maksansiirrossa voi veren tarve olla kymmeniä litroja. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. ​

Veripalvelu toimii osana Suomen Punaista Ristiä. Emme tavoittele toiminnallamme voittoa, vaan potilaan parasta.

Sairaalat maksavat tilaamistaan valmisteista ja palveluista. Näillä tuloilla katamme toimintamme kulut, investoinnit ja kehitystyön. Veripalvelu ei saa tukea yhteiskunnalta, lukuun ottamatta eräitä tutkimushankkeisiin saatuja apurahoja ja avustuksia. Myöskään Suomen Punaisen Ristin varoja ei käytetä veripalvelutoimintaan.

Vuosibudjettimme on noin 60 miljoonaa euroa. Mahdollista taloudellista ylijäämää ei koskaan jaeta, vaan se käytetään Veripalvelun toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä kehittämiseen.

Vahva ja vakaa talous on tärkeä, jotta pystymme takaamaan Suomen ainoana veripalvelulaitoksena toiminnan sujuvuuden kaikissa tilanteissa ja turvaamaan potilashoidon tulevia tarpeita.

Lisätietoa taloudestamme voit lukea vuosikertomuksestamme.