”Sain veljeltäni elämäni lottovoiton”
Oululainen Marika Kunnari ihmetteli juhannusviikolla 2024 äkillisesti ilmaantunutta selkä- ja rintakipua. Kipu ei hellittänyt, joten hän soitti kesken työpäivän päivystykseen Rovaniemelle. Lääkärikäynti venyi yllättäen kuukausien mittaiseksi.
Neljän kuukauden sairaalareissu
”Sanoin miehelleni, että lähden käväisemään lääkärissä, ja viivyn ehkä muutaman tunnin. Tietokone jäi keittiön pöydälle auki”, Marika Kunnari kertoo.
”Lapin keskussairaalalla minulle tehtiin tutkimuksia ja jäin sinne lopulta myös yöksi tarkkailuun. Päivän aikana selvisi kuitenkin jo, että rintakipu ei ollut sydänperäistä. Seuraavana aamuna kaksi lääkäriä tuli huoneeseeni ja he ilmoittivat, että meillä on huonoja uutisia”, hän kertaa tapahtumia.
Diagnoosina oli akuutti leukemia ja hoidot alkaisivat heti. Ambulanssikyyti Ouluun saapuisi tunnin päästä.
”Ehdin soittaa kotiin, että toisitteko vähän vaihtovaatteita”, Marika muistelee.
Kantasolujen luovuttaja löytyi läheltä
Sytostaattihoito alkoi kahden päivän päästä diagnoosista. Marikan vointi oli heikko koko ensimmäisen kuukauden ajan.
”Jouduin käytännössä olemaan eristyksessä ensimmäisen kuukauden, sillä sytostaatit veivät niin huonoon kuntoon ja aiheuttivat kaikenlaisia oireita.”
Jo heti alussa Marikalle kerrottiin, että kantasolusiirto olisi hyvin todennäköinen hoitovaihtoehto.
”Hoitopolku oli selkeä. Pelkäsin kuitenkin hirveästi kantasolusiirtoa ja sitä, löytyykö sopivaa luovuttajaa.”
Hengenpelastaja oli onneksi tällä kertaa hyvin lähellä.
Marikan veli Santtu Väyrynen lähti heti tarkempiin tutkimuksiin kuultuaan, että paras kantasoluluovuttaja voi löytyä omasta perheestä. Tuloksia odottaessa meni pari viikkoa.
”Koko prosessin tunteellisin hetki oli se, kun sain kuulla, että veli oli minulle sopiva luovuttaja. Helpotus oli ihan mieletön, kun veljeni sopivuus varmistui. Tämä oli minulle isompi juttu, kuin itse leukemiadiagnoosi”, Marika kertoo.
Onnistunut hoito
Marikan hoito eteni suunnitelmallisesti kohti kantasolusiirtoa, joka aikataulutettiin lokakuulle 2024. Sisarukset etenivät kumpikin oman prosessin mukaisesti, joka sujui onneksi molempien kannalta ilman ongelmia.
”Veljeni kohdalla luovutus sujui rennosti: hän selvisi noin neljän tunnin pötköttelyllä Meilahdessa, kun kantasolut kerättiin verenkierrosta hereillä ollessa.”
”Minä sain uudet kantasolut puolen tunnin tiputuksen aikana. Siirron jälkeen olin sairaalassa kolme viikkoa. Kantasolusiirtoa edeltäneinä päivinä siihen liittyvä lääkehoito aiheutti allergisen reaktion, mutta itse siirteestä ei aiheutunut haittoja. Olin kuitenkin osannut varautua erilaisiin oireisiin, koska niistä oli kerrottu etukäteen.”
Veriryhmä muuttuu
Marikan vointi alkoi parantumaan pian kantasolusiirron jälkeen.
”Sain siirron jälkeen säännöllisesti punasoluvalmisteita, koska hemoglobiinini pysytteli alhaisissa lukemissa. Meillä oli veljen kanssa ennen siirtoa eri veriryhmä, se aiheutti aluksi ongelmia uusien punasolujen muodostumisessa.”
Hiljalleen myös hemoglobiini alkoi nousta, ja kuten kantasolusiirron jälkeen käy, Marikan veriryhmä muuttuu veljen kanssa samaksi.
”Saamme olla molemmat parasta A-ryhmää”, Marika nauraa.
Kiitos luovuttajille ja hoitohenkilökunnalle
Tällä hetkellä Marika Kunnari voi hyvin ja on palannut takaisin työelämään. Pöydälle jäänyt tietokone on taas kuukausien jälkeen avattu.
”Joka päivä jaksan olla kiitollinen uudesta mahdollisuudesta elämään. Kantasolujen luovuttajien kohdalla ei ole varmuutta, että luovuttaja löytyy lähipiiristä. Myös verenluovuttajille olen äärimmäisen kiitollinen. Luovutettu veri piti minut tolpillani ja jokaisen punasolutankkauksen myötä vointini parani huomattavasti.”
Marikan arvostus suomalaista terveydenhoitoa kohtaan on suurta.
”Kaikki sujui koko ajan mahtavasti, en voi kuin kiittää hoitohenkilökuntaa”, hän kertoo.
Vertaistukena muille leukemiaa sairastaville
Nyt Marika Kunnarista tuntuu jo, että sairastuminen on hyväksytty osa elettyä elämää. Hän on esimerkiksi ilmoittautunut leukemian sairastaneiden vertaistukikoulutukseen. Muuten parasta on tavallinen arki.
”Voi kuulostaa hassulta, mutta kaipasin eniten sairaalassa tylsää arkea ja tavallisten asioiden toistoa.”
”Tietysti oman perheen merkitys on ollut ja on ihan järjettömän suuri. Koen, että vakavan sairauden kokemuksessa on miljoona hopeareunusta. Se on hirvittävän iso oppimiskokemus, eikä kaikessa ollenkaan huonolla tavalla.
”Leukemiadiagnoosi oli tietysti järkytys, mutta en koskaan ajatellut koko sairauden aikana ’miksi minä’. Halusin vain toivoa parasta ja mennä eteenpäin. Koen, että kantasolusiirron ja veljeni ansiosta olen saanut elämäni lottovoiton”, Marika tiivistää.
Maailman kantasoluluovuttajien päivää vietetään tänä vuonna 20.9.
