Milla Madetoja kannustaa liittymään Kantasolurekisteriin: ”Yksi puhelu voi muuttaa elämän”

Tämä ei ole minun elämäni, tapahtuuko tämä todella.

Se oli yksi ensimmäisistä ajatuksista, joka kävi Milla Madetojan mielessä, kun lääkäri kertoi hänen sairastavan akuuttia leukemiaa. Leukemia on verisyöpä, jossa ei muodostu yksittäistä kasvainta, vaan syöpäsoluja on kiertävässä veressä ja luuytimessä.

Alkuvuonna 2025 Madetoja eli tavallista perhearkea. Siihen kuuluivat uutisankkurin ja tv-uutisten tuottajan työt Ylellä, kolmen lapsen harrastuksiin kuskaamista, ruoanlaittoa, hiihtämistä. 200 kilometrin työmatkat kotikaupungista Tampereelta Ylen Helsingin Pasilan studiolle olivat pitkiä, mutta mitään huomattavaa väsymystä ei silti ollut ilmassa. Verikokeisiin Madetoja meni osana rutiinitarkastusta.

Yllättäen tuloksissa oli aika paljon poikkeavuuksia.

– Ajattelin, että ehkä sieltä löytyy jotakin pientä. Ehkä saan jonkun lääkkeen johonkin, ja elämä jatkuu.

Mitään selittävää tekijää poikkeavuuksiin ei kuitenkaan löytynyt. Lopulta otettiin luuydinnäyte. Luuydin on luiden sisällä olevaa kudosta, jossa syntyy verisoluja. Näytteestä selvisi tilanteen vakavuus.

Diagnoosi pysäytti kaiken

Oli helmikuinen maanantaiaamu, takana tavallinen työviikonloppu. Treeni oli kulkenut tavalliseen tapaan. Lääkäri istui vastapäätä olevaan tuoliin ja alkoi puhua. Sen jälkeen Madetojan muistikuvat ovat hämäriä.

– Kun lääkäri sanoi sanan leukemia, niin kyllä se pudotti minut niin polvilleen, kuin vaan voi. Se oli sellainen hetki, joka halkaisi maailmani. On elämä ennen ja jälkeen diagnoosin.

Hoidot Tampereen yliopistollisessa sairaalassa aloitettiin välittömästi ja täysimittaisesti, ja Madetojan arjessa kaikki pysähtyi. Kun lääkäri kirjoitti saman tien pitkän sairasloman, Madetoja ymmärsi, kuinka vakava tilanne oli.

Hoidot käynnistettiin seitsemän vuorokauden ympärivuorokautisilla sytostaattihoitojen jaksolla. Sytostaattihoito nollaa ihmisen immuuni- eli puolustusjärjestelmän. Siksi infektioriskin vuoksi edes ulkona, eikä liioin edes muualla sairaalassa, saanut käydä.

– Hoitojen aloittaminen tuntui siltä, kuin olisi hypännyt täysillä puksuttavan junan kyytiin. Muuta vaihtoehtoa minulla ei ollut, kuin hypätä kyytiin, Madetoja kuvailee.

Sytostaattihoidot olivat raskaita ja päivät valuivat eteenpäin epävarmuuden täyttäminä. Aamut alkoivat aina samalla tavalla verikokeilla, aamupalalla, lääkkeillä ja mittauksilla.  Koko hoitojakso, eli monta viikkoa, tehtiin suojaeristyshuoneessa. Erillään olo muista, hoitojen aiheuttama pahoinvointi ja kivut sekä epätietoisuus tulevasta maalasivat viikot pimeiksi.

– Minut laitettiin seinä seinää vastan ajatusteni kanssa. Ja jossain kohtaa tajusin, että minun on pakko käydä ne läpi, en pääse muuten eteenpäin.

Madetoja ei tunnistanut itseään. Hänhän oli vahva, voimakas, optimistinen. Kuka oli tämä ihminen, joka makasi sairaalan sängyssä ja itki?

– Sitten eräs ihana hoitaja sanoi, että kyllä se päivä vielä tulee, jolloin saat voimasi takaisin.

Madetojalle tehtiin yhteensä kaksi sytostaattihoitojaksoa. Kumpaankin vaste oli hyvä.

– Lääkärit kuitenkin arvioivat, että sillä taudinkuvalla ja riskitasolla, mikä minulla oli, kantasolusiirto olisi tehtävä.

Kantasolusiirto avasi uuden polun

Kantasolusiirtoa käytetään esimerkiksi leukemian ja muiden pahanlaatuisten verisairauksien hoitona silloin, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Kantasolusiirto tähtää pysyvään paranemiseen. Siinä vapaaehtoiselta luovuttajalta kerätyillä terveillä kantasoluilla korvataan potilaan sairaat kantasolut.

Madetoja oli toivonut, ettei tilanne olisi niin paha, että hän joutuisi kantasolusiirtoon.

– Itkin sitä hetken, mutta sitten ajattelin, että tämä olkoon nyt se polku, jota lähden nyt tarpomaan.

Kantasolusiirrossa potilaan sairas luuydin tuhotaan esihoidolla ja hänen immuunijärjestelmänsä toimintaa estetään lääkkein, jotta luovuttajalta kerätyt kantasolut saadaan tarttumaan ja kasvamaan, eikä potilas ala hylkimään niitä. Luovuttajan kantasolusiirteen immunologiset solut syrjäyttävät potilaan alkuperäisen luuytimen ja tuhoavat jäljelle jääneet pahanlaatuiset solut.

Vuosittain noin 150 potilasta Suomessa tarvitsee vapaaehtoisen kantasoluluovuttajan apua. Heistä noin joka kuudes on lapsi.

– Kun päätös kantasolusiirteen tekemisestä tehtiin, aloin vaan toivoa, että kunpa minulle tästä maailmasta voisi löytyä se oikea kantasoluluovuttaja.

Päivät matelivat, kun Madetoja odotti kotona lääkärin puhelua mahdollisesta kantasoluluovuttajasta. Ulkona sarasti jo kevätaurinko, nurmikko vihersi jo aavistuksen verran.

– Kellon viisari läheni aina neljää iltapäivällä ja sitä ymmärsi, että tänäänkään sitä soittoa ei tullut.

Monesti sisarukset tai vanhemmat voivat olla myös yhteensopivia kudostyypiltään. Myös Madetojan isosiskoa alettiin tutkia.

Sitten eräänä päivänä tuli puhelu. Se, joka muuttaa elämän.

– Isosiskoni Kukan kudostyyppi oli minulle sopiva.

Siskolta toinen elämä

Oli tulossa vappu. Ilmassa oli lupaus kesästä, kaduilla näkyi ihmisiä ilmapalloineen.  Madetoja ajoi ystävänsä kanssa Turkuun kantasolusiirtoa varten, asettui jälleen suojaeristyshuoneeseen, jossa tulisi viettämään viikkoja – niin pitkään, että kevät kääntyisi kesäksi. Kantasolusiirtoja tehdään Suomessa vain Helsingissä HUS:ssa ja Turussa Tyksissä.

Ennen siirtoa Madetoja sai vielä monen päivän vahvan sytostaattikuurin, jossa tuhottiin hänen oma luuytimensä. Sitten koitti siirtopäivä, uuden elämän alku. Edellisenä päivänä Madetojan siskolta oli kerätty kantasolut. Noin viisi tuntia kestänyt keräys oli sujunut hyvin. Nyt sisko Kukka seisoi samassa huoneessa, kun solut kulkeutuivat keskuslaskimokanyylin kautta Madetojan elimistöön.

Sitten odoteltiin. Kantasolusiirtoon liittyy riskejä. Kaikilla siirto ei lähde toimimaan.

Muutaman viikon kuluttua yksi lukemista heilahti hieman. Ja päivä päivältä, viikko viikolta, vointi alkoi kohentua.

Elämän pienet, kirkkaat hetket

Tällä hetkellä Madetoja voi hyvin. Tai niin hyvin, kuin hänen tilanteessaan voi. Hyvä pohjakunto on mahdollistanut hoitojen toteuttamisen täydellä teholla ja auttanut toipumisessa. Silti puolustusjärjestelmä on vielä verrattain matalalla, ja hän odottaa tällä hetkellä rokotuksia.

– Tämä on pitkä polku, mutta löydän koko ajan takaisin enemmän itseni luo.

Sairauden myötä Madetoja on ymmärtänyt, kuinka ohuella langalla elämä on ja kuinka kaikki voi muuttua yhdessä pienessä hetkessä. Silti Madetoja karsastaa ajatusta siitä, että nyt jo pitäisi olla takataskussa nippu elämänohjeita ja oivalluksia.

– Mutta pienet elämän arkiset hetket, ne huomaan tällä hetkellä hyvin kirkkaasti. Ja olen jokaisesta alkavasta aamusta valtavan kiitollinen.

Madetoja herkistyy, kun puhuu siskostaan luovuttajana.

– Minähän sain häneltä tämän elämän, joka minulla on nyt.

Hän pohtii, kuinka monen sairauden kohdalla vain lääketiede voi auttaa. Kuinka lääkärit pelastavat henkiä.

– Kantasolurekisterin avulla kuitenkin kuka tahansa tavallinen 18–35 -vuotias voi auttaa.

”Jos ihminen voi lahjoittaa toiselle ihmiselle elämän, niin eihän sen suurempaa lahjaa ole”

Kantasolurekisteri on joukko vapaaehtoisia, joiden joukosta etsitään sopivaa luovuttajaa vakavasti sairaille potilaille. Rekisteri on maailmanlaajuinen. Ilman siirrettä potilas ei välttämättä selviydy. Vuonna 2025 Suomen Kantasolurekisteristä välitettiin 179 kantasolusiirrettä.

Aikuisista 50–70 % paranee kantasolusiirron avulla. Lapsipotilailla paranemisprosentti on jopa 90. Nuorilta kerätyillä kantasoluilla saavutetaan parempia hoitotuloksia. Siksi uusia jäseniä toivotaan erityisesti nuorista, perusterveistä henkilöistä.

Vaikka Madetojan kohdallaan sisko oli sopiva luovuttaja, joka viidennelle potilaalle Suomessa ei löydy sopivaa luovuttajaa.

– Paljon ihmiset pohtivat merkityksellisyyden tunnetta. Lopulta se, että kokee itsensä tarpeelliseksi, elämänsä merkitykselliseksi, on jollain tavalla meidän elämisen ja olemisen ehtoja. Jos ihminen voi lahjoittaa toiselle ihmiselle elämän, niin eihän sen suurempaa lahjaa ole. Ja Kantasolurekisteriin liittymällä se on mahdollista.

Nykyään Madetoja pystyy ajamaan autoa. Käymään taas ruokakaupassa. Hän on päässyt palaamaan takaisin henkireikänsä liikunnan pariin. Hän iloitsee perheestään. Ruoanlaitosta, ulkoilusta, jopa siivouksesta.

Niistä pienistä, kirkkaista hetkistä.