Kell-veriryhmä ja harvinaiset veriryhmät

Kell-veriryhmä

Suomalaisista verenluovuttajista 96% on Kell-negatiivisia ja 4 % Kell-positiivisia (eli Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia).

K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa.

Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä voidaan harkita myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

Luovutettu K-positiivinen veri menee potilaskäyttöön aivan kuten K-negatiivinenkin veri. Myös suomalaisista verituotteiden tarvitsijoista on 4 % K-positiivisia.

Harvinaiset veriryhmät

Tavanomaisten veriryhmien lisäksi tunnetaan jopa yli 350 veriryhmää. Osa niistä on harvinaisia. Harvinaisuus voi ilmetä myös siten, että henkilöllä ei ole veriryhmätekijää, joka on ihmisillä hyvin yleinen. Esimerkkejä harvinaisista veriryhmistä ovat Jk-3, k neg, Vel neg ja U neg.

Muilla kuin ABO- ja Rh D -veriryhmätekijöillä voi olla merkitystä esimerkiksi silloin, jos potilaalle on kehittynyt vasta-aineita tiettyä veriryhmää kohtaan tai hänelle joudutaan siirtämään toistuvasti suuria määriä verta.

Joskus maailman veripalveluiden kansainvälinen yhteistyö on edellytys sille, että potilaalle voidaan löytää sopivaa verta.