Haku Menu

Mitä verestä tutkitaan

Verta saavan potilaan kannalta on tärkeintä, että verenluovuttaja on terve. Siksi luovuttajan terveyttä tutkitaan sekä terveydentilakyselyn että verinäytteille tehtävien laboratoriotestien avulla.


 

Jokaisella verenluovutuskerralla luovuttajalta mitataan hemoglobiini. Sen lisäksi otetaan verinäytteitä, joista määritetään veriryhmä ja punasolu-vasta-aineet ja tehdään virustutkimukset.

Veriryhmä- ja vasta-ainetutkimukset

ABO-veriryhmiä ovat A, O, B ja AB. Rh-veriryhmistä tutkitaan muun muassa Rh D-ominaisuus, joka jakaantuu Rh D-positiiviseen ja Rh D-negatiiviseen. Rh-veriryhmästä tutkitaan aina myös C-, c-, E- ja e-tekijät. Kell-veriryhmistä tutkitaan K-ominaisuus, joka myös jakaantuu K-positiiviseen ja K-negatiiviseen. Verenluovuttaja saa tietää veriryhmänsä toisella luovutuskerralla.

Verenluovuttajilta tutkitaan myös punasoluvasta-aineita, joita muodostuu esimerkiksi verensiirtojen tai raskauksien yhteydessä. Koska vasta-aineet siirtyvät verensiirron mukana potilaalle, henkilö ei voi luovuttaa verta, jos hänen veressään on verensiirtojen kannalta merkityksellisiä vasta-aineita.

Luovuttajan luvalla hänen verestään voidaan tutkia myös muita veriryhmäominaisuuksia, joiden avulla voidaan löytää erityisille potilasryhmille sopivaa verta. Näitä erityisryhmiä ovat esimerkiksi syöpäpotilaat ja henkilöt, joilla on erittäin harvinainen veriryhmä.

Virustutkimukset

Jokaisesta luovutetusta veripussista tutkitaan HI-virus, hepatiittivirukset A, B ja C, syfilisbakteeri ja parvovirus. Aivan tuoreet tartunnat eivät näy tarkimmissakaan laboratoriotutkimuksissa. Siksi on tärkeää, että luovuttaja vastaa terveydentilakyselyyn rehellisesti. Älä koskaan tule verenluovutukseen virustestauksen takia tai jos epäilet olleesi tartuntariskissä.