Haku Menu

Kantasolusiirto pelasti Todden hengen

Vuonna 2010 Todde Friberg sai leukemiadiagnoosin. Pitkien sairaalassaolojen, erilaisten hoitojen ja kantasolusiirron ansiosta hän voi nykyään elää normaalimpaa elämää.

 

Todde Friberg on perheen kolmesta lapsesta vanhin ja täytti 10 vuotta elokuussa 2014. Kesällä 2010 sisarukset Tyra ja Eril jäivät Freddy-isän kanssa kotiin kun Todde ja hänen äitinsä lähtivät lomamatkalle Osloon. Todden äiti Nina Brännkär-Friberg huomasi pojassaan ensimmäiset sairauden oireet kahdenkeskisellä lomareissulla.

-Hän oli ollut jotenkin poissaoleva koko kesän ja nytkään ruoka ei maistunut. Eräänä päivänä hän oksensi, mutta arveli sen itse johtuvan liiasta limonaadista, Nina kertoo. Minä puolestani luulin, että kyseessä on vitaamiininpuute ja soitin kotiinkin, että meidän pitää ottaa kotiin tultuamme verikoe.

Ambulanssikyydillä sairaalaan

Palattuaan kotiin perjantaina äiti soitti paikalliseen terveyskeskukseen, josta heitä pyydettiin tulemaan saman tien ettei viikonloppu menisi asiasta huolehtimiseen. Perhe lähti kaupunkiin ja verikoe otettiin, vatsakin piti kuvata.

-Istuimme siellä odotushuoneessa kun huomasin lastenlääkärin menevän sisälle. Kun hän tuli ulos, hän sanoi, että ”Todden veri ei voi oikein hyvin”, ja minä kysyin heti, että puhummeko me nyt leukemiasta, Nina kertoo.

Todden hemoglobiini oli 43 eli paljon normaalia alhaisempi. Perhe komennettiin kotiin pakkamaan, aikaa annettiin 45 minuuttia ja samalla kehotettiin varautumaan pitkään sairaalassaoloaikaan. Todde sai tipan ja hän ja hänen äitinsä lähtivät ambulanssikyydillä Tampereelle.

Maanantaina otetusta luuydinnnäytteestä selvisi, että 83 % oli syöpäsoluja. Toddelle, niinkuin kaikille muillekkin leukemiapotilaille, alettiin antaa vahvoja sytostaattihoitoja. Neljän viikon päästä tilanne arvioidaan uudelleen ja hoidot jaetaan matalan riskin, keskiriskin ja korkean riskin potilaille. Korkean riskin potilaat tarvitsevat usein kantasolusiirron, ja näin kävi myös Toddelle.

Sukkulointia kodin ja sairaalan välillä

Todennäköisyys sille, että joku perheenjäsenistä osoittautuu sopivaksi luovuttajaksi on 25 %. Todden perheenjäsenistä kukaan ei soveltunut luovuttajaksi ja hänet laitettiin kantasolusiirtojonoon.

- Kun saa paljon sytostaattihoitoja, oma vastuskyky häviää. Ensimmäisellä kerralla olimme sairaalassa seitsemän viikkoa, sitten saimme tulla kotiin. Todden sisarukset eivät voineet jatkaa päiväkodissa infektioriskin takia ja välillä jouduimme menemään sairaalaan ambulanssilla. Sukkuloimme kodin ja sairalaan väliä, Nina kertoo.

Todde oli kuitenkin enemmän sairaalassa kuin kotona ja vanhemmat vuorottelivat sairaalassaoloaan. Heillähän oli kaksi muutakin pientä lasta hoidettavana.

- Sairaalassa rakensimme yhteiset rutiinit, söimme aina aamiaisen ja lounaan yhdessä. Vaikeista asioista huolimatta Toddella on hyviä muistoja sairaalasta, Freddy kertoo.

Todde oli kantasolusiirtojonossa kauan ja hänellä oli matkalla hieman epäonneakin. Ensimmäinen ja toinen kantasolujensiirto peruuntuivat, mutta kolmas suunniteltu kantasolusiito tehtiin 31. maaliskuuta 2011.

- Meidät pidettiin hyvin informoituina koko ajan. Tiesimme koko ajan missä mentiin ja kun kantasolusiirto vihdoin tehtiin, se vei vain 45 minuuttia. Kymmenen päivän päästä verikokeet näyttivät, että asiat olivat kunnossa. Kantasolusiirron jälkeen sairaalassa ollaan vähintään 45 päivää ja Toddella oli niin kiire kotiin, että hän alkoi syödä pekonia ja kananmunia pian leikkauksen jälkeen, että saisi voimansa takaisin, Freddy nauraa.

Perhe sai lähteä kotiin 45 päivän jälkeen. Mutta sitten Todde joutui taas kuukaudeksi sairaalaan. Poika masentui ja perhe yritti piristää häntä ostamalla hänelle kaniinin. Kaniini osoittautui hyväksi terapiaksi pojalle.  

Koko perhe oli eristyksissä

Kantasolusiirron jälkeen koko perhe vietti vuoden eristyksissä infektioriskin takia. Perhe hioutui yhteen, he olivat paljon kotona ja metsässä, hakivat noutoruokaa ja nauttivat sen ulkona jossakin kauniissa paikassa, järjestivät hassuja juhlia ja tapahtumia ja askartelivat paljon. Koti- ja sairaalopetusta pitkään saanut Todde pääsi palaamaan omaan kouluunsa syksyllä 2012.

- Todden luuydin ei vieläkään toimi niinkuin sen pitäisi. Hän saa gammaglobuliinipistoksen kuuden viikon välein, ja hänen pitää syödä sekä antibiootteja että kalkkitabletteja. Mutta hän on silti ollut yksi luokkansa terveimmistä oppilaista, Nina kertoo.

Pienessä, Pietarsaaren keskustassa sijaitsevassa leikkipuistossa meluavan perheen keskellä on vaikea ymmärtää mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan ja minkälaisia voimia kaikesta selviämiseen on tarvittu.

-Ihmiset kysyvät usein miten tällaisesta selviää. Siihen on hyvin yksinkertainen vastaus – ei ole vaihtoehtoa. Se on vähän niinkuin vuorikiipeily, kun on päässyt huipulle pitää tulla myös alas. Koko matkasta on selvittävä, tuli siitä sitten minkälainen tahansa, Todden isä Freddy Friberg kiteyttää.


 

Liity Kantasolurekisteriin, voit pelastaa tuntemattoman ihmisen hengen!