Haku Menu

Hengenpelastaja isolla H:lla

”Hoitajat ja lääkärithän ne ison duunin tekee, mä vaan makaan.” Gabriel vaikuttaa vilpittömältä katsoessaan suoraan silmiin. Näin ulkopuolisen näkökulmasta hän ei todellakaan vain makaa, vaikka sairaalasängyssä onkin. Mies on parhaillaan pelastamassa tuntemattoman potilaan elämää.

 

Upseerioppilas Gabriel Herrera luki mahdollisuudesta liittyä Kantasolurekisteriin samalla, kun hän kävi luovuttamassa verta armeijassa ollessaan. Liittymispäätöstä ei tarvinnut kauan miettiä; taustalla vaikutti läheisen ystävän 16-vuotiaana sairastama leukemia.

– Luulen tosin, että olisin liittynyt ilman häntäkin, sillä kantasolujen luovuttaminen vaikutti niin vaivattomalta ja konkreettiselta tavalta auttaa, Gabriel pohtii päätöstään.

Liittymisen jälkeen mies ehti luovuttaa verta toistakymmentä kertaa ja melkein unohtaa jäsenyytensä rekisterissä. Kun Kantasolurekisteristä otettiin yhteyttä lähes kymmenen vuotta myöhemmin ja kutsuttiin jatkotutkimuksiin tarkemman kudostyypin määrittämiseksi, nyt 32-vuotiaan Gabrielin ensireaktio oli: Oikeastiko minä?

Oikeasti sinä

– Ihmettelin, voinko todella olla sopiva luovuttaja jollekin potilaalle, koska geeniperimäni ei ole ihan se kaikista perinteisin, Gabriel kertaa puhelinsoittoa. – Että tulikohan nyt soitettua ihan oikealle ihmiselle.

Jatkotutkimuksissa Gabrielin kudostyyppi osoittautui juuri sopivaksi kantasolusiirtoa tarvitsevalle potilaalle. Suomalaisen äidin ja chileläisen isän poika voisi pelastaa syöpää sairastavan hengen luovuttamalla hänelle kantasoluja. Gabriel ei epäröinyt hetkeäkään.

– Tiesin heti, että haluan auttaa. Olin onnellinen, että juuri minä olen se oikea yhdistelmä jollekin potilaalle maailmassa. Äidin ensimmäinen kysymys oli ”Apua, eikö se satu?”, mutta jo minuutin päästä hän kertoi olevansa todella ylpeä siitä, että hänellä on lapsi, joka haluaa auttaa lähimmäistään.

Tuleva kantasolujen luovuttaja alkoi selvittää tarkemmin, mistä luovutuksessa olikaan kysymys. Kun mies aikoinaan liittyi rekisteriin, kantasoluja luovutettiin useimmiten luuytimestä. Gabriel yllättyi, kun selvisi, että nykyään yli 70 % kantasolujen luovutuksista tapahtuu verenkierrosta.

– Olisin ilman muuta luovuttanut myös luuytimestä, mutta kiva, että oli toinenkin vaihtoehto. Osa ystävistäni ei ole uskaltanut liittyä rekisteriin, koska on pelännyt nukutusta ja luuytimenluovutusta. Ihmiset eivät taida tietää tästä toisesta luovutustavasta, Gabriel miettii.

Ennen kuin mies valittiin lopullisesti luovuttajaksi, hänelle tehtiin useita tunteja kestävä terveystarkastus sydänfilmeineen ja erilaisine testeineen. Tarkoituksena oli varmistaa, että luovutus on turvallista hänelle itselleen ja potilaalle.

– Tehdäänköhän edes astronauteille noin perusteellista tarkastusta, Gabriel naurahtaa.

Hän kertoo jännittäneensä koko prosessissa eniten sitä, mitä terveystarkastuksessa ilmenee. Mitä jos lapsena sairastettu malaria tai jokin muu estäisi luovutuksen? Hän on kuitenkin asunut isänsä työn perässä muun muassa Bangladeshissa, Nicaraguassa, Intiassa ja Keniassa sekä viettänyt lukuisia lomia ympäri maailmaa.

Uteliaana luovutukseen

Ennen luovutusta Gabriel on käynyt muutaman päivän ajan Meilahden sairaalassa saamassa kasvutekijäpistoksia, joiden tarkoituksena on lisätä veren kantasolujen määrää verenkierrossa.

– Minua varoiteltiin, että pistokset saattavat aiheuttaa flunssan kaltaisia oireita, joten en säikähtänyt lievää lämpöä ja kolotusta, Gabriel kertaa.

Nyt mies makaa Meilahden osasto K10:llä. Seinän toisella puolella on vakavasti sairaita syöpäpotilaita –ehkä joku, joka odottaa siirrettä juuri Gabrielilta. Kysymys siitä, kuka kantasolusiirteen saa, ei selviä Gabrielille koskaan. Siirre voi mennä myös ulkomaille.

Hoitaja on paikalla koko viisi tuntia kestävän luovutuksen ajan ja seuraa, että kaikki menee niin kuin pitääkin. Välillä jutellaan mukavia. Luovutus poikkeaa verenluovutuksesta siten, että aika ajoin metelöivä afereesilaite erottelee veren paikan päällä. Laite kerää Gabrielin terveet kantasolut talteen verenkierrosta ja palauttaa muut veren osat miehelle takaisin. Luovuttajalla on kasvutekijäpistosten ansiosta kantasoluja veressään normaalia enemmän, joten ylimääräiset on turvallista kerätä pois.

Gabriel ei myönnä jännittäneensä luovutusta, enemminkin fiilis oli utelias ja odottava.

– Nyt on tosi hyvä ja rento olo, ei tunnu missään, hän hymyilee peiton alta.

Luovuttaja peitellään luovutuksen ajaksi ja hän saa tarvittaessa lämpöpullon vierelleen, koska pitkä paikallaan olo saattaa aiheuttaa vilunväreitä.

– Musta pidetään hyvää huolta.

 

Elämän pelastava eliksiiri

Oranssi neste siirtyy hiljakseen letkua pitkin pussiin; jonkun elämän pelastava annos kantasoluja. Kun siirre on kerätty, se matkaa esimerkiksi leukemiapotilaalle tai aplastista anemiaa sairastavalle. Usein kantasolusiirto on potilaan viimeinen keino parantua, kun kaikki muut keinot on kokeiltu.

Gabriel vakuuttaa olevansa valmis luovuttamaan uudestaan, jos kutsu käy, ja aikoo kannustaa myös kaverinsa liittymään rekisteriin.

– Olen niin iloinen, että voin auttaa jotakuta näin helposti. Asian tärkeyteen nähden tämä on todella vaivaton tapa auttaa.

Huomenna hengenpelastajalla jatkuu kuitenkin normaali arki. Sairauslomaa ei luovutuksen jälkeen tarvita. Vapaa-aikanaan Gabriel harrastaa muun muassa kitaransoittoa, seinäkiipeilyä, laitesukellusta ja shakkia. Hän matkustaa aina kun voi. Kesällä on tiedossa Prahan matka kavereiden kanssa ja talvella on tarkoitus lentää Peruun tapaamaan isää. Kotona yhteiskuntatieteen maisteria odottaa avopuoliso ja siskon ja äidin kanssa yhteishuoltajuudessa oleva koira.

– Pitää virkeänä, kun elää kiertolaiselämää, Gabriel nauraa.
Ehkä hän tarkoittaa myös itseään.


Teksti: Anne Lind
Kuva: Jari Härkönen

 

Liity Kantasolurekisteriin, voit pelastaa tuntemattoman ihmisen hengen!