Haku Menu

Usein kysyttyä

Olemme koonneet tähän useimmin kysyttyjä kysymyksiä ja niiden vastauksia. Ellet löydä vastausta kysymykseesi ja kysymys koskee verenluovutuksen edellytyksiä, voit soittaa maksuttomaan luovuttajinfoon arkisin klo 8–17, p. 0800 0 5801. Mikäli kysymyksesi koskee Kantasolurekisterin toimintaa, lue lisää osiosta Kantasolurekisteri. Mikäli kysymyksesi on yleisesti Veripalveluun liittyvä, voit lähettää sähköpostia osoitteeseen info@veripalvelu.fi.

 

 

Kuinka kauan verenluovutus kestää?    

Veripussi täyttyy 5–10 minuutissa. Kaikkiaan luovutuksessa käyntiin ja kahvihetkeen on hyvä varata aikaa puolesta tunnista tuntiin. Verenluovutus on siis todella nopea tapa auttaa ja jopa pelastaa toisen ihmisen henki!​

Kuulin, etten voi luovuttaa verta, koska olen aikoinaan asunut Briteissä. Miksi?    

Hullun lehmän taudin eli BSE:n ihmismuunnos, vCJD, voi tarttua oireettomankin henkilön verestä. Suomessa ei ole todettu yhtään ihmisen vCJD-tapausta. Britanniassa ihmisen vCJD-tapauksia on todettu yhteensä noin 150. Koska vCJD:n riski liittyy erityisesti pitkäaikaiseen Britanniassa asumiseen, on kaikissa länsimaissa rajoitettu Britanniassa asuneiden verenluovutusta. Iso-Britanniassa vuosina 1980–1996 yhteensä yli kuuden kuukauden ajan asuminen aiheuttaa pysyvän luovutuskiellon. Rajoitus ei tule todennäköisesti poistumaan lähiaikoina. ​

Miksi miesten välinen seksi estää verenluovutuksen vuodeksi?    

Miesten väliseen seksiin liittyvää verenluovutuskieltoa on usein arvosteltu loukkaavaksi ja jopa syrjiväksi. Moni on ihmetellyt, miksi miesten väliseen seksiin suhtaudutaan niin tiukasti verenluovutuksessa.

Seksikäyttäytymiseen liittyvillä rajoituksilla ei arvoteta mitään henkilöitä tai ryhmiä, vaan niiden tarkoitus on huolehtia verivalmisteita tarvitsevien potilaiden turvallisuudesta. Tällä hetkellä voimassa olevan Suomen viranomaismääräyksen mukainen miesten välisestä seksistä seuraava 12 kuukauden luovutusrajoitus perustuu Suomen epidemiologiseen tilanteeseen. Tartuntatautitilaston mukaan miesten välistä seksiä harrastavilla on moninkertainen riski saada HIV-infektio, kun verrataan miesten tartuntariskiin heteroseksissä tai koko väestöön. Tämä aiheuttaa edelleen korkean riskin verivalmisteen turvallisuudelle.

Miesten välinen seksi on edelleen verenluovutuksen esteenä lähes kaikissa maissa ja yleensä se aiheuttaa pysyvän luovutuskiellon. Muutamissa maissa pysyvä luovutuskielto on kansallisen riskinarvioinnin perusteella muutettu määräaikaiseksi. Näitä ovat mm. Britannia, Australia, Englanti, Kanada, Ruotsi ja Suomi.

Euroopan neuvoston päätös vuodelta 2013 lähtee siitä, että miesten välistä seksiä harrastavien kohdalla pysyvä luovutuskielto voidaan muuttaa määräaikaiseksi vain, mikäli se kansallisen epidemiologisen tilanteen ja riskinarvioinnin kautta on perusteltavissa. Euroopan neuvoston päätös perustuu laajan eurooppalaisen asiantuntijaryhmän tuottamaan tausta-aineistoon.

Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu noudattaa toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä. Verenluovutuskriteerien muutoksista vastaa Suomessa viime kädessä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Fimea uusi viranomaismääräyksensä joulukuussa 2013.

Veripalvelutoiminnassa tärkeitä ovat niin verta saavan potilaan kuin verenluovuttajankin turvallisuus ja hyvinvointi. Jokaisella potilaalla on oikeus saada hoitoonsa turvallisia verivalmisteita. Verivalmisteiden turvallisuus perustuu verenluovuttajien huolelliseen valintaan ja luovutetun veren testaamiseen. Verenluovuttajien valinnalla on edelleen tärkeä merkitys, koska herkinkään testi ei tunnista aivan tuoreita tartuntoja.

Muuta aiheesta:
Eduskunnan oikeusasiamiehen syrjintään kantaaottava lausunto vuodelta 2008.

Miksi verenluovuttajakortti ei käy henkilöllisyyden todistamiseen?    

Verenluovuttajien luotettava tunnistus on ensiarvoisen tärkeää verivalmisteiden turvallisuuden kannalta. EU:n direktiivissä on määrätty, että verenluovuttaja täytyy voida yksilöidä jokaisella luovutuskerralla ilman erehdyksen vaaraa. Laki veripalvelutoiminnasta määrää, että Veripalvelun on 30 vuoden ajan voitava jäljittää sekä jokaisesta luovutetusta veripussista valmistetut verivalmisteet että tieto siitä, kenen verestä ne on valmistettu. Verenluovuttajan yhteystietojen jäljitys on mahdollista vain henkilötunnuksen avulla. Siksi luovutuksessa tulee aina olla mukana henkilöllisyystodistus, jossa on valokuva ja suomalainen henkilötunnus.

Verenluovuttajat saavat verenluovuttajakortin toisen luovutuksensa jälkeen, noin kahden kuukauden kuluttua luovutuksesta. Luovuttajakortista selviää veriryhmä ja luovuttajanumero, ja sen tarkoituksena on muistuttaa verenluovutuksesta ja omasta veriryhmästä. Verenluovuttajakortilla ei voi todistaa henkilöllisyyttään.

Miksi verenluovuttajan pitää painaa vähintään 50 kiloa?    

Ihmiskehossa on noin viisi litraa verta. Verenluovutuksessa otettava verimäärä eli noin puoli litraa ei saa turvallisuussyistä ylittää 10 prosenttia veren kokonaismäärästä. Koska kehon verimäärä riippuu henkilön painosta, on se alle 50 kiloa painavilla niin vähäinen, että riski verenluovutuksen jälkeisille haitoille, kuten heikotukselle, huonovointisuudelle tai pyörtymiselle, kasvaa. Sama painoraja on käytössä useissa kansainvälisissä suosituksissa, ja se on määritelty myös EU:n veridirektiivissä, jota kaikkien jäsenmaiden on noudatettava. ​

Miksi verenluovutuksen yhteydessä voi ilmoittaa sukupuolekseen vain mies tai nainen?    

Verenluovuttajan yksilöivä tunniste luovuttajarekisterissä on aina suomalainen henkilötunnus. Henkilötunnuksen loppuosan perusteella Suomessa ihmisen sukupuolina ovat käytössä vaihtoehdot mies tai nainen.

Verenluovutustoiminnassa jako sukupuoliin mies ja nainen on perusteltua, sillä miehen ja naisen fysiologiasta johtuen sukupuolilla on eroa mm. hemoglobiinien viitearvoissa ja sen myötä luovutukseenkin sallittujen hemoglobiiniarvojen rajat ovat erilaiset miehille ja naisille. Muille sukupuolille tai niille, jotka eivät halua sukupuoltaan määritettävän, ei ole mahdollista määrittää hemoglobiinitason viitearvoa eikä myöskään luovutukseen sallittuja rajoja.

Veripalvelussa käytetään verenluovuttajan sukupuolta, joka perustuu hänen viralliseen henkilötunnukseensa. Jos henkilötunnus vaihtuu sukupuolenkorjauksen jälkeen, vaihdetaan henkilön sukupuoli myös luovuttajarekisteriin.

Miksi verenluovutuksesta ei makseta?    

Verenluovutus on Suomessa perustunut aina paitsi vapaaehtoisuuteen myös maksuttomuuteen, ja nämä tekijät ovat edelleenkin turvallisten verensiirtojen perusta. Jos verestä maksettaisiin, voisi se houkutella paikalle myös niitä, joiden motiivina ei olisikaan halu auttaa. Osa saattaisi jättää olennaisia asioita kertomatta terveydentilakyselylomakkeessa ja haastattelussa. Laki veripalvelutoiminnasta Suomessa kieltää verenluovutuksesta maksamisen.​

Miksi verenluovutustilaisuudet loppuvat joillakin paikkakunnilla niin aikaisin?    

Tietyillä paikkakunnilla erityisesti pohjoisemmassa Suomessa verenluovutustilaisuudet loppuvat jo iltapäivällä, kun työssäkäyvät vasta lopettelevat töitään. Suomi on veren keräykseen maantieteellisesti haastava alue, sillä luovutettu veri on tuoretuote, joka tulee saada mahdollisimman nopeasti Helsingin Veripalvelukeskukseen prosessoitavaksi.

Liikkuvan veripalvelun tilaisuuksien aikatauluja on jouduttu joillakin paikkakunnilla aikaistamaan logistisista syistä. Keväällä 2017 aiemmin lentokoneella Helsinkiin kulkenut rahti muuttui maakuljetukseksi, mikä tarkoittaa sitä, että linja-auto kuljettaa Pohjois-Suomessa luovutetun veren yön aikana Helsinkiin jatkokäsiteltäväksi. Aikataulusyistä veripussit on siis saatava pitkien etäisyyksien päässä kulkemaan jo iltapäivällä.

Miten matkustaminen vaikuttaa verenluovutukseen?    

Matkustamiseen liittyy usein tartuntariskejä. Jo Etelä-Euroopassa esiintyy esimerkiksi tarttuvia maksatulehduksia ja parasiitti-infektioita, joita Pohjoismaissa esiintyy vain harvoin. Lyhytaikainen matkailu Euroopassa ei kuitenkaan vaikuta verenluovutukseen.

Matkailu malaria-alueella ja malarian estolääkitys aiheuttavat kuuden kuukauden tauon verenluovutukseen. Veripalvelussa malaria-alueiksi luetaan myös alueita, joihin lyhyeksi ajaksi matkustaville turisteille ei suositeta malarian estolääkitystä.

Verenluovuttajan tulee olla asunut jossakin Pohjoismaassa tai muussa EU- tai EFTA-maassa viimeisen kolmen kuukauden ajan.

Miten minun tulee toimia luovutuksen jälkeen?    

​Ensikertalaisten tulee levätä luovutuspedillä hetki luovutuksen jälkeen. Paikallaan seisominen ei heti luovutuksen jälkeen ole suositeltavaa, sillä se voi aiheuttaa heikotusta. On parempi joko istua tai pysyä liikkeessä. Käsivarren koukistaminen ja pistokohdan napakka painaminen muutaman minuutin ajan heti luovutuksen jälkeen ehkäisee mustelman syntymistä. Side on hyvä pitää paikoillaan vähintään kaksi tuntia luovutuksen jälkeen. Pistokättä ei pidä rasittaa samana päivänä.

Verenluovuttajille tarjotaan kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Verenluovutuksessa menetetty nestemäärä korvautuu vuorokauden kuluessa, kun juo noin puoli litraa normaalia enemmän nestettä. Saunomista ja kovaa fyysistä rasitusta kannattaa välttää luovutuspäivänä, ettei kehosta poistu hikoilun myötä lisää nesteitä. Seuraavana päivänä voi jo harrastaa tavanomaista kuntoilua, mutta rankkoja urheilusuorituksia kannattaa välttää muutaman päivän ajan, ainakin jos kyseessä on ensimmäinen verenluovutuskerta. Maksimaalisen suorituskyvyn palautuminen voi viedä muutaman viikon, mikä on hyvä ottaa huomioon, jos suunnittelee osallistumista esimerkiksi urheilukilpailuun tai vastaavaan erittäin rankkaan suoritukseen.

Jos luovutuksen jälkeen sairastuu kuumeeseen viikon kuluessa tai luovuttajalla todetaan milloin tahansa luovutuksen jälkeen jokin vakava sairaus, tulee asiasta ilmoittaa Veripalveluun.

Miten nopeasti luovutettu veri korvautuu?    

Veren tilavuus korvautuu muutamassa tunnissa, tätä auttaa runsas nesteen juominen verenluovutuspäivänä. Punasolujen määrä on ennallaan noin kolmessa kuukaudessa. Punasolut elävät elimistössä noin 120 vuorokautta eli nelisen kuukautta, joten solut uusiutuvat koko ajan, luovutti verta tai ei. Veren rautamäärä palautuu ennalleen parissa kuukaudessa.

Miten seksikäyttäytyminen vaikuttaa verenluovutukseen?    

Verta ei saa koskaan luovuttaa, jos epäilee saaneensa HIV- tai hepatiittitartunnan, sillä aivan tuore virustartunta ei näy testeissä. Valitsemalla luovuttajat huolellisesti Veripalvelu pyrkii estämään sen, että luovutetun veren mukana potilaalle siirtyisi veren välityksellä tarttuva sairaus.

Osa seksissä tarttuvista infektioista tarttuu myös veren välityksellä, minkä vuoksi seksikäyttäytyminen vaikuttaa verenluovutukseen. Uusi seksipartneri estää verenluovutuksen neljän kuukauden ajaksi, vaikka kondomia olisi käytetty. Miesten välinen seksi estää verenluovutuksen 12 kuukaudeksi.

Jos on itse tai kumppani on maksanut tai saanut maksua seksistä, voi verta luovuttaa kun kyseisestä seksikontaktista on kulunut vähintään 12 kuukautta. Jos seksikumppani käyttää suonensisäisiä huumeita tai pistettäviä lääkkeitä ilman lääkärin määräystä, ei voi luovuttaa verta.

Miten verenluovutukseen pitää valmistautua?    

Mitä hemoglobiini on?    

Hemoglobiini on rautaa sisältävä valkuaisaine, joka on punasoluissa. Hemoglobiini huolehtii hapen kuljetuksesta elimistössämme. Hemoglobiini sitoo itseensä happea keuhkoverenkierrossa ja vapauttaa hapen sitten kudoksissa (esimerkiksi aivoissa ja lihaksissa).

Verta voi luovuttaa, jos hemoglobiiniarvo on naisilla 125-175 g/l ja miehillä 135-195 g/l. Hemoglobiiniarvo laskee verenluovutuksessa noin 10 g/l.

Jos hemogobiiniarvo olisi alhaisempi, verenluovutus voisi anemisoida luovuttajan tilapäisesti. Liian "paksua" verta ei mielellään siirretä potilaalle. Hyvin korkea hemoglobiini voi johtua myös sairaudesta. Siksi tällaista luovuttajaehdokasta pyydetään käymään lääkärissä tarkemmissa
tutkimuksissa.

Mitä tarkoittaa Kell-positiivinen veriryhmä?    

Veriryhmiä tunnetaan useita kymmeniä. Veriryhmät vaihtelevat väestössä, eikä niillä ole merkitystä henkilön terveyden kannalta. Kaikista verenluovuttajista määritetään ABO-, Rh- ja Kell-veriryhmät.

 

Suomalaisista verenluovuttajista vain 4 % on Kell-positiivisia (eli Kell-veriryhmäjärjestelmän K-antigeenin suhteen positiivisia). K-positiivisia punasoluja voidaan antaa kaikille veren tarvitsijoille, mutta pienellä osalla K-negatiivisista henkilöistä muodostuu tämän jälkeen vasta-aineita K-antigeeniä kohtaan. Potilaalle, jolla on joskus todettu anti-K-vasta-aine, tulee aina valita K-negatiivisia punasoluja.

 

Muodostuneet anti-K-vasta-aineet eivät muodosta ongelmaa verensiirroissa, koska suurin osa (96 %) luovutetusta verestä on K-negatiivista. K-negatiivisen veren löytäminen ei siten ole vaikeaa. Vasta-aineilla on sen sijaan merkitystä raskauden aikana. Jos K-negatiivinen äiti on muodostanut vasta-aineita K-tekijää kohtaan ja sikiö on K-positiivinen, voivat äidin vasta-aineet aiheuttaa sikiön verisolujen hajoamista. Tämän vuoksi kaikille tytöille sekä synnytysiässä oleville naisille annetaan aina K-negatiivisia punasoluja. K-negatiivisten verivalmisteiden käyttöä voidaan harkita myös niillä potilailla, jotka saavat toistuvia verensiirtoja.

 

Luovutettu K-positiivinen veri menee potilaskäyttöön aivan kuten K-negatiivinenkin veri. Myös suomalaisista verituotteiden tarvitsijoista on 4 % K-positiivisia.

 

Lue lisää ja katso video siitä, mitä verestä verenluovutuksen yhteydessä tutkitaan.

 

Myykö Veripalvelu verta ulkomaille?    

Luovutetusta verestä tehdyt verivalmisteet eli punasolu- ja verihiutalevalmisteet käytetään potilaiden hoitoon Suomen sairaaloissa eikä valmisteita myydä ulkomaille kuin eräissä poikkeustapauksissa. Suomen sairaaloissa käytetään vuosittain noin 200 000 punasoluvalmistetta ja lähes 40 000 verihiutalevalmistetta.

Poikkeuksena ovat erittäin harvinaiset punasolut, joita pakastamme harvinaisten verien ”pankkiin” siltä varalta, että Suomessa tai jossain muussa maassa on potilas, joka tarvitsee näitä harvinaisia soluja hoitoonsa. Myös me Suomessa hyödymme kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä meilläkin voi olla potilaita, joille ei löydy Suomesta sopivaa verivalmistetta. Näitä harvinaisen veriryhmän punasoluvalmisteita on toimitettu ulkomaille muutamia kymmeniä. Olemme Suomessa itse asiassa edelläkävijöitä harvinaisten verien löytämisessä ja tallettamisessa.

Toisen poikkeuksen muodostavat vanhentuneet tai muuten käyttämättä jäävät punasolut, joita ei voida hyödyntää potilashoidossa Suomessa. Näitä, muussa tapauksessa hävitykseen meneviä punasoluja voidaan käyttää lääkevalmistuksen raaka-aineena erään harvinaisen taudin, porfyrian hoidossa. Näin luovutettu veri käytetään mahdollisimman tarkkaan potilaiden hyödyksi.  Lääke on alun perin Suomessa kehitetty ja valmistetaan nykyisin ulkomailla.

Kokoverestä erotellun plasmaraaka-aineen Veripalvelu myy ulkomaisille yhteistyökumppaneilleen, jotka valmistavat siitä plasmalääkkeitä. Plasmalääkkeitä ei tehdä Suomessa, joten plasmatuotannon kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä, jotta verestä eroteltua plasmaa voi ylipäätään hyödyntää plasmalääkkeiden valmistuksessa. Plasmalääkkeitä tarvitaan esimerkiksi verenvuototautien sekä vaikeiden vasta-ainepuutosten hoidossa. Suomalaiset sairaalat tilaavat kansainvälisten plasmalääkevalmistajien valmisteita potilaiden hoitoon potilastarpeen mukaisesti.

Onko verenluovutus turvallista?    

Veripalvelu on vastuussa siitä, että luovutus on turvallista sekä luovuttajalle että potilaalle.

Terveelle henkilölle luovuttaminen on turvallista, ja siitä aiheutuu harvoin mitään haittaa. Terveystietokyselyllä ja haastattelulla varmistetaan, ettei verenluovutuksesta ole haittaa luovuttajalle. Joskus luovutukseen saattaa liittyä joitakin ohimeneviä oireita tai haittoja, lähinnä huonovointisuutta tai mustelmia. Kaikki verenluovuttajat ovat vakuutettuja verenluovutuksesta aiheutuneiden haittojen ja tapaturmien varalta. Veripalvelu on pyrkinyt minimoimaan kaikki riskit tautien tarttumiseen verenluovutuksessa. Neulat ja muut verenotossa käytettävät tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä ja toimintatavat loppuun asti hiottuja.

Verta saavan potilaan kannalta tärkeintä on se, että luovuttaja on terve. Vain pieni osa taudinaiheuttajista pystytään testaamaan, minkä vuoksi verenluovuttajien huolellinen valinta on tärkeää potilaan turvallisuuden kannalta. Luovutuksen yhteydessä otettavista verinäytteistä tutkitaan luovuttajan hemoglobiini ja veriryhmä sekä tärkeimmät veren välityksellä tarttuvat infektiot (HIV, hepatiitit A, B ja C, syfilis). Verenluovuttajien hyvin tuoreet tartunnat, jotka eivät vielä näy laboratoriotutkimuksissa, aiheuttavat pienen riskin potilaan turvallisuudelle. Eripituisilla verenluovutuskarensseilla pyritään estämään se, ettei verta luovuteta tämän niin sanotun katveajan aikana. Valmisteiden mikrobiturvallisuus ei kuitenkaan voi olla täydellinen.

Ovatko verenluovutuksessa käytettävät neulat turvallisia?    

Veripalvelu on vastuussa siitä, että verenluovutus on turvallista paitsi potilaalle, myös luovuttajalle.  Veripalvelun hoitajat ovat osaavia terveydenhuollon ammattilaisia ja heidät on perehdytetty työhönsä Veripalvelussa. Verinäytteiden otossa sekä verenkeräyksessä käytettävät neulat ja muut tarvikkeet ovat aina kertakäyttöisiä.

Verinäytteet otetaan sormenpäästä vain yhden kerran toimivalla turvalansetilla ja laskimosta kertakäyttöisellä turvaneulalla.

Verenluovutuksessa käytetään verenluovutustoimintaa varten kehitettyä veripussisettiä, joka on turvaneulan, näytteenottopussin, verenkeräyspussin ja valmistuksessa käytettävien pussien yhdistelmä.

Verenkeräyksen loputtua verenottoletku saumataan irti ja neula vedetään suonesta suoraan turvasuojuksen sisään, johon se lukittuu eikä enää aukea.

Käytetyt neulat hävitetään välittömästi asianmukaisiin, tyyppihyväksyttyihin särmäisjäteastioihin.

Paljonko verta annetaan yleisimmissä leikkauksissa?    

Leikkauksissa käytettävän veren määrä riippuu leikkauksen vaikeudesta ja laajuudesta. Esimerkiksi ohitusleikkauksessa ja lonkkaproteesin laitossa tarvitaan yleensä 2–3 pussia punasoluja. Leikkauksissa veren vuotoa pyritään mahdollisuuksien mukaan aina välttämään. Verta ei myöskään nykyään anneta, ellei se tosiaan ole tarpeellista. Tämän vuoksi monissa leikkauksissa ei usein tarvita verensiirtoa ollenkaan (esimerkiksi umpilisäkkeen poisto, polven tähystys). Joskus leikkauksissa saatetaan antaa runsaastikin verta, esimerkiksi maksansiirrossa voi veren tarve olla kymmeniä litroja. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. ​

Paljonko verta luovutetaan? Kuinka usein voi luovuttaa?    

Niin sanottua kokoverta luovutetaan kerralla noin puoli litraa. Kahden kokoverenluovutuksen välin on oltava miehillä vähintään 61 vuorokautta ja naisilla vähintään 91 vuorokautta. Verihiutaleiden luovutuksessa verenluovutusväli on lyhyempi, koska punasolut palautetaan luovuttajan verenkiertoon.

Saanko tietää omat tutkimustulokseni luovutuksen jälkeen?    

Sinulla on oikeus tietää, mitä Veripalvelun rekisteriin on sinusta kirjattu. Voit pyytää rekisteritietojasi luovutuksen yhteydessä, jos olet aiemmin luovuttanut verta. Voit myös lähettää meille omakätisesti allekirjoitetun pyynnön. Mainitse kirjeessä henkilötunnuksesi.


Otamme yhteyttä sinuun vain, jos tutkimustulokset viittaavat tartuntaan. Älä koskaan tule verenluovutukseen testauksen takia. Älä myöskään luovuta verta, jos epäilet olleesi tartuntariskissä. Aivan tuore tartunta ei näy testeissä, vaikka veri onkin jo tartuttavaa.

Syön kolesterolilääkkeitä/verenpainelääkkeitä, voinko silti luovuttaa verta?    

Kolesterolilääkkeet (esimerkiksi statiinit) eivät enää estä verenluovutusta, jos itse sairaus ei ole esteenä verenluovutukselle. Myöskään verenpainelääkkeet eivät välttämättä estä verenluovutusta. Voitko sinä luovuttaa -sivulla on lista yleisimmistä verenluovutukseen vaikuttavista asioista.​

Tarvitaanko minun apuani todella?    

Suomessa on tähän saakka riittänyt verenluovuttajia hyvin. Uusia verenluovuttajia tarvitaan kuitenkin jatkuvasti, sillä osa luovuttajista joutuu lopettamaan verenluovutuksen esimerkiksi täytettyään 71 vuotta tai sairauden takia.


Verta tarvitaan päivittäin noin 800 pussia. Sekä verenluovuttajien että potilaiden veriryhmäjakauma on sama, joten kaikkien veriryhmien luovuttajia tarvitaan. Pulaa voi tulla myös kaikkein yleisimmästä veriryhmästä. Verkkosivujemme ja mobiilisovelluksemme pisaroista näet, tarvitaanko juuri sinun veriryhmääsi nyt.

Toistaiseksi ei ole keksitty tekoverta, joka korvaisi luovutetun veren. Sopivien keinotekoisten hapenkuljettajien (punasolujen tehtävä) kehittämiseksi tehdään tutkimusta, mutta kuluu vielä paljon aikaa ennen kuin nämä valmisteet saadaan rutiinikäyttöön. Kaikkia veren eri soluja ei varmasti koskaan voida korvata keinotekoisesti. Verenluovuttajia tarvitaan jatkossakin!

Tekeekö Veripalvelu toiminnallaan voittoa?    

Veripalvelu toimii osana Suomen Punaista Ristiä. Emme tavoittele toiminnallamme voittoa vaan potilaan parasta. Sairaalat maksavat tilaamistaan valmisteista ja palveluista käytön mukaan. Näillä tuloilla katamme toimintamme kulut, investoinnit ja kehitystyön. Veripalvelu ei saa taloudellista tukea yhteiskunnalta, lukuun ottamatta eräitä tutkimushankkeisiin saatuja apurahoja ja avustuksia. Myöskään Suomen Punaisen Ristin varoja ei käytetä veripalvelutoimintaan.

Vuosittainen liikevaihtomme on reilut 60 miljoonaa euroa (2016: 61,3 milj.). Tilikauden voitto 2016 oli 4,2 miljoonaa. Taloudellista ylijäämää ei jaeta, vaan se käytetään Veripalvelun toiminnan jatkuvuuden turvaamiseen sekä kehittämiseen.

Vahva ja vakaa talous on tärkeä, jotta pystymme takaamaan Suomen ainoana veripalvelulaitoksena toiminnan sujuvuuden kaikissa tilanteissa ja turvaamaan potilashoidon tulevia tarpeita. Lisätietoa taloudestamme voit lukea vuosikertomuksestamme.

Voiko verenluovutuksessa käyttää tulkkia?    

Verenluovuttajan ja valmisteiden turvallisuus on hyvin tärkeä asia, siksi on välttämätöntä, että verenluovuttaja ymmärtää Veripalvelun henkilökunnan viestit ja päinvastoin.

Jokaisella luovuttajalla on oltava mahdollisuus itsenäisesti ja riippumattomasti täyttää terveydentilakysely ja käydä haastattelukeskustelu Veripalvelun hoitajan kanssa. Näiden asioiden vuoksi meillä on tarkat vaatimukset kielitaidosta ja tulkin käyttämisestä. Verenluovuttajan tulee hallita suomea, ruotsia tai englantia niin hyvin, että hän ymmärtää verenluovuttajalle jaettavan tietopaketin sisällön ja pystyy täyttämään terveydentilakyselyn. Hoitajan haastattelun yhteydessä vaikeita kohtia voidaan täydentää yhdessä Veripalvelun hoitajan kanssa.

Tulkin käyttö on mahdollista vain aistivamman tai autismin kirjon oireiden yhteydessä – silloin kun luovuttajalla on käytössään virallinen riippumaton tulkki.

Näkövammaisella voi olla verenluovutuksessa mukanaan avustaja, mutta luovuttaja ja Veripalvelun hoitaja täyttävät yhdessä terveydentilalomakkeen.

Voinko järjestää verenluovutustilaisuuden?    

Veripalvelu vierailee vuodessa noin 275:ssä eri paikassa ja järjestää yhteensä noin 1200 verenluovutustilaisuutta. Paikkojen valintaan vaikuttaa muun muassa väestöpohja, eli paljonko luovutusikäisiä luovuttajia paikkakunnalla / työpaikalla / oppilaitoksessa tms. on. Yhdestä tilaisuudesta on saatava vähintään 70–80 pussia verta, jotta tilaisuuden järjestäminen on kannattavaa.

Paikkakuntien valinnassa joudumme myös ottamaan huomioon ajomatkan lähimmältä veripalvelutoimistolta. Veri on tuoretuote, joka on saatava prosessoitavaksi Helsingin Kivihakaan mahdollisimman nopeasti. Suomen kokoisessa maassa tämä asettaa joskus maantieteellisiä haasteita verenluovutustilaisuuksien järjestämiselle ja niiden aikatauluille.

Jos haluat tiedustella verenluovutustilaisuuden järjestämisestä esimerkiksi työpaikallanne, samassa kiinteistössä on oltava töissä vähintään 1000 henkilöä. Lue lisää täältä.

Pienille ja keskisuurille yrityksille ja yhteisöille VeriRyhmänä luovuttaminen on helpoin tapa auttaa. Jopa maksuton kyyti toimistolle onnistuu, jos luovuttajia on vähintään neljä ja verenluovutuspaikalle on matkaa korkeintaan 20 kilometriä.

 

 



 

Voinko minä luovuttaa verta?    

Tee testi osoitteessa www.sovinkoluovuttajaksi.fi.​

Voinko tulla luovuttamaan ilman kutsua?    

Kutsu on muistutus verenluovutuksesta, mutta se voi tarkoittaa myös, että veriryhmäsi luovuttajia tarvitaan juuri nyt tavallista enemmän. Järjestelmämme sallii kutsujen lähettämisen samoille henkilöille vain tietyn ajan välein, joten emme ehkä pysty muistuttamaan sinua niin usein kuin tarve vaatisi. Seuraa veritilannetta etusivultamme ja tule ainakin silloin, kun saat kutsun. Lue lisää kutsuviesteistä. ​

Ei tuloksia