Haku Menu

Verenluovuttajalla voi olla lisääntynyt raudantarve

Verenluovutuksessa jaetaan rautatabletteja niille luovuttajille, joiden tiedetään olevan suurimmassa riskissä raudanpuutteelle. Tableteilla halutaan ehkäistä verenluovutuksen mahdollisesti aiheuttama raudanpuute. Tältä sivulta löydät tietoa verenluovuttajan raudan tarpeesta ja rautalisän käytöstä.

Verenluovutuksen yhteydessä menetetty rauta korvautuu ravinnosta saadulla raudalla noin viiden kuukauden aikana. Jos luovuttaa verta tiheään, ei elimistö ehdi ravinnosta saatavalla raudalla korvata menetettyä rautaa. Tämä ilmiö on todettu erityisesti hedelmällisessä iässä olevien naisten kohdalla. Useimmat verenluovuttajat saavat ravinnosta riittävästi rautaa kattamaan elimistönsä tarpeet, eivätkä tarvitse rautatabletteja verenluovutuksen jälkeen. Myös monipuolinen ravinto auttaa ylläpitämään riittäviä rautavarastoja.

Luovutusten välillä on oltava naisilla vähintään 91 vuorokautta ja miehillä vähintään 61 vuorokautta. Veripalvelussa on käynnissä laaja rautatutkimus, jossa tutkitaan säännöllisesti luovuttavien verenluovuttajien rautavarastoja.

Mitä hemoglobiini (Hb) on?

Hemoglobiini on veren punasolujen osa, jonka avulla happi kulkeutuu keuhkoista kaikkialle elimistöön. Hemoglobiinin hapenkuljetuskyky perustuu sen sisältämään rautaan. Jokaisella henkilöllä on yksilöllinen veren hemoglobiinipitoisuus.

Mihin rautaa tarvitaan?

Rauta on elimistön rakennusaine, jota punasolujen hemoglobiinin lisäksi tarvitaan mm. lihaksissa ja elimistön toimintaa säätelevissä entsyymeissä. Rauta varastoituu luuytimeen ja maksaan. Yksilölliset erot varastoraudan määrässä ovat suuria ja miehen rautavarasto on keskimäärin kolminkertainen naisen rautavarastoon verrattuna.

Mitä raudanpuute aiheuttaa?

Lievä raudanpuute, joka ei vielä aiheuta hemoglobiinitasossa laskua, voi aiheuttaa ihmiselle oireita (esim. väsymystä ja suorituskyvyn laskua). Raudanpuute heikentää myös elimistön vastustuskykyä tulehduksia vastaan.

Miten rautaa saa riittävästi?

Monipuolista ruokavaliota noudattava terve henkilö saa tarvittavan määrän rautaa ravinnosta. Hyviä raudan lähteitä ovat: veri-, maksa- ja liharuuat. Kasvissyöjän hyviä raudanlähteitä ovat mm. linssit, pavut, soija, merilevä sekä vehnä- ja ruisleseet. Raudan imeytymistä voi tehostaa käyttämällä ruokavaliossa C-vitamiinipitoisia tuotteita (esim. sitrushedelmät tai tuoremehut). Raudan imeytyminen ravinnosta tehostuu raudanpuutostilanteessa.

Verenluovuttajalla voi olla lisääntynyt raudantarve

Verenluovutuksessa elimistöstä menetetty rauta korvautuu tavallisesti ravinnon raudalla noin 5 kk:ssa. Tiheästi verta luovuttavilla elimistö ei aina ehdi korvata menetettyä rautaa ravinnosta saatavalla raudalla. Lisäksi raudanpuutteen riskissä ovat hedelmällisessä iässä olevat naiset. Veripalvelu tarjoaa rautalisää kokoverenluovutuksen yhteydessä raudanpuutteen riskissä oleville luovuttajille. Rautalisällä halutaan ehkäistä verenluovutuksen mahdollisesti aiheuttama raudanpuute. Ravinnosta ja rautavalmisteista saatava rauta eivät estä toistensa imeytymistä, joten verenluovuttajan kannattaa rautavalmisteiden lisäksi suosia rautapitoisia elintarvikkeita.

Voiko rautaa saada liikaa?

Veripalvelusta jaettava rautalisä on turvallinen terveelle verenluovuttajalle. Rauta vaikuttaa monen lääkeaineen imeytymiseen. Mikäli käytössäsi on jokin lääke, älä ota sitä samanaikaisesti rautavalmisteen kanssa. Lääkkeen ja rautavalmisteen annosteluvälin tulee olla vähintään 2 tuntia. Rautavalmisteen sivuvaikutuksena voi ilmetä vatsaoireita.

Miten verenluovutuksen yhteydessä jaettavia rautakapseleita tulisi käyttää?

Ota Vida Rauta –ravintolisää yksi kapseli päivässä, kapselin voi ottaa ruoan kanssa mihin aikaan päivästä tahansa. C-vitamiini lisää raudan imeytymistä, maitotuotteet taas heikentävät sitä; Vida Rauta sisältää C-vitamiinia. Jatka saamasi 3 viikon kuuri loppuun, vaikka unohtaisitkin ottaa rautalisän jonain päivänä.

 


 

Fin Donor 10 000

​Veripalvelussa on käynnissä rautatutkimus, joka selvittää verenluovutuksen vaikutuksia luovuttajan rautavarastoihin ja terveyteen. Tutkimukseen voi osallistua Veripalvelun pääkaupunkiseudun veripalvelutoimistoissa.

Lue lisää