Haku Menu

Verenluovutus ja rauta – mitä luovuttajan on hyvä tietää

15.10.2018 13:35

Raudanpuutteesta ja erityisesti ferritiinistä on viime aikoina käyty paljon keskustelua erilaisilla foorumeilla. Verenluovutuksen jälkeen hemoglobiini ja rautavarastot laskevat aina tilapäisesti.

​Hemoglobiini on veren punasolujen osa, jonka avulla happi kulkeutuu keuhkoista kaikkialle elimistöön. Hemoglobiinin hapenkuljetuskyky perustuu sen sisältämään rautaan. Jokaisella henkilöllä on yksilöllinen veren hemoglobiinipitoisuus.

Verenluovutus laskee hemoglobiinia keskimäärin 10-15 yksikköä ja verottaa aina myös rautavarastoja. Jos hemoglobiini laskee alle viitearvojen, jotka ovat naisilla 117 g/l ja miehillä 134 g/l, puhutaan anemiasta. Verenluovuttajilla hemoglobiinin tulee olla viitearvoja korkeampi, naisilla vähintään 125 g/l ja miehillä vähintään 135 g/l. Tällä turvataan se, että hemoglobiini ei tilapäisestikään laskisi haitallisen matalaksi. Vuonna 2017 verenluovutuksen tarjoutuvista naisista 5,4 prosentilla ja miehistä 2,1 prosentilla hemoglobiini oli alle luovutusrajan.

Anemiasta puhutaan, kun hemoglobiini alittaa sen viitearvon. Anemia on sairaus, ja sen yleisin syy on raudanpuute. Silloin elimistössä ei ole riittävästi ns. varastorautaa, eikä elimistö pysty tuottamaan tarpeeksi hemoglobiinia. Joskus varastorauta voi myös olla matala, vaikka anemiaa ei vielä ole muodostunut. Lievä raudanpuute, joka ei vielä aiheuta hemoglobiinitasossa laskua, voi aiheuttaa oireita kuten väsymystä ja suorituskyvyn laskua. Raudanpuute voi heikentää myös elimistön vastustuskykyä tulehduksia vastaan.

Varastoraudan mittarina voidaan käyttää esimerkiksi laskimoverestä mitattavaa ferritiiniä, mutta se on vain yksi suure moninaisista elimistön rautatasapainomuuttujista. Raudan aineenvaihdunnan kaikkia yksityiskohtia ja säätelymekanismeja ei vielä tunneta täysin.

Veripalvelussa meneillään laaja rauta- ja terveystutkimus suomalaisaineistolla

Veripalvelu tekee parhaillaan tieteellistä tutkimusta verenluovutuksen vaikutuksista luovuttajien rautatasapainoon ja terveyteen. FIN Donor 10 000 -tutkimuksen suomalaisen tutkimusaineiston perusteella selvitetään, millä mittauksilla ja toimenpiteillä suomalaisten verenluovuttajien terveydestä tulisi parhaiten huolehtia.

- Maailmalla on monia erilaisia tapoja toteuttaa verenluovutusta, eikä sama malli sovi välttämättä kaikkialle, huomauttaa vastaava lääkäri Johanna Castrén Veripalvelusta.

Veripalvelussa on FIN Donor 10 000 -terveystutkimuksen yhteydessä mitattu verenluovuttajien ferritiini- ja transferriinireseptoriarvoja, mutta Suomessa ei ole koskaan verenluovutuksen yhteydessä määritetty rutiininomaisesti ferritiiniä. Siihen on monta syytä.

- Verenluovutusta säätelevissä määräyksissä ferritiinin mittausta ei mainita, mutta luovuttajan hemoglobiinitasosta on selkeät vaatimukset. Kansainvälinen ja kansallinen keskustelu siitä, mitkä ovat tavoiteltavat ferritiinin viitearvot, on kesken eikä siitä ei ole laajaa konsensusta. Lisäksi kansainvälisesti ei olla vielä varmoja, mikä rautatasapainoa kuvaava mittari tai laboratoriotesti olisi sopivin verenluovutustoiminnassa, Castrén sanoo.

Ferritiinimittausta ei myöskään ole mahdollista tehdä ns. vieritestinä eli niin, että tulokset saisi heti tietoonsa ennen verenluovutusta, kuten hemoglobiinin.

Rautatabletit kannattaa syödä

Rauta on elimistön rakennusaine, jota punasolujen hemoglobiinin lisäksi tarvitaan mm. lihaksissa ja elimistön toimintaa säätelevissä entsyymeissä. Rauta varastoituu luuytimeen ja maksaan. Yksilölliset erot varastoraudan määrässä ovat suuria, ja miehen rautavarasto on keskimäärin kolminkertainen naisen rautavarastoon verrattuna.

Verenluovutuksen yhteydessä menetetty rauta korvautuu terveellä ihmisellä oman, yksilöllisen aikataulun mukaan. Verenluovutusten minimiväli saa miehillä olla 61 ja naisilla 91 vuorokautta. Monipuolisesta ravinnosta saatava rauta korvaa menetetyn raudan aiempien tutkimusten perusteella keskimäärin noin viiden kuukauden aikana. Tässä aikataulussa on kuitenkin hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua, ja se on riippuvaista muista rautatasapainoon vaikuttavista tekijöistä, naisilla esimerkiksi kuukautisvuodoista. Jos luovuttaa verta tiheästi, ei elimistö välttämättä ehdi ravinnosta saatavalla raudalla korvata menetettyä rautaa.

- Tämä ilmiö on todettu erityisesti hedelmällisessä iässä olevien naisten kohdalla. Suosittelemmekin, että alle 50-vuotiaat naiset luovuttaisivat korkeintaan yhdestä kahteen kertaan vuodessa, Castrén sanoo.

Hyviä raudan lähteitä ovat veri-, maksa- ja liharuuat. Kasvissyöjän hyviä raudanlähteitä ovat mm. linssit, pavut, soija, merilevä sekä vehnä- ja ruisleseet. Kasvissyöjillä tai erityisruokavaliota noudattavilla raudansaanti pelkästään ravinnosta voi kuitenkin jäädä liian vähäiseksi. Raudan imeytymistä voi tehostaa käyttämällä ruokavaliossa C-vitamiinipitoisia tuotteita kuten sitrushedelmiä tai tuoremehua. Raudan imeytyminen ravinnosta tehostuu raudanpuutostilanteessa.

Luovutusvälien lisäksi verenluovutuksen aiheuttamaa raudanpuutteen riskiä pyritään ehkäisemään riskiryhmille luovutuksen yhteydessä tarjottavalla rautalisällä.

- Tarjoamme rautatabletteja alle 50-vuotiaille naisille sekä kaikille niille, joiden edellisestä luovutuksesta on alle neljä kuukautta, sukupuolesta riippumatta. Ne kannattaa aina syödä, oli hemoglobiini sitten matala tai ei, sillä rautalisä korvaa luovutuksessa menetettyä rautaa. Mikäli käytössäsi on jokin lääke, älä ota sitä samanaikaisesti rautavalmisteen kanssa, sillä rauta vaikuttaa monen lääkeaineen imeytymiseen, Castrén neuvoo.

Ravinnosta ja rautavalmisteista saatava rauta eivät estä toistensa imeytymistä, joten verenluovuttajan kannattaa rautavalmisteiden lisäksi suosia rautapitoisia elintarvikkeita.

Lisää rautatutkimuksen tuloksia luvassa

FIN Donor 10 000 –rautatutkimus on aloitettu vuonna 2015. Ensimmäiset kongressiesityksinä julkaistut tulokset osoittavat, että noin joka kymmenes (11%) verenluovutukseen tarjoutuvista henkilöistä on raudanpuutteisia. Tutkimuksessa raudanpuutteen rajana on käytetty samaa arvoa, jota muut eurooppalaiset verenluovuttajatutkimukset ovat käyttäneet (15 ug/l ).

Tutkittaville tehdyn terveys- ja elintapatietokyselyn perusteella nämä tutkimushenkilöt tuntevat kuitenkin oman terveytensä yhtä hyväksi kuin muut verenluovuttajat, eikä heillä ole sen enempää päiväväsymystä.

- Tiedämme, että raudanpuute on sinällään hyvinkin yleinen ilmiö ja sen merkitys terveeksi itsensä kokevilla verenluovuttajilla vaatii edelleen paljon lisätutkimusta, Castrén sanoo.

FIN Donor –tutkimuksen tulosten analysointi jatkuu, ja seuraavia tieteellisiä artikkeleja aiheesta julkaistaneen vielä kuluvan vuoden aikana. Luovuttajien hyvinvointi on Veripalvelulle keskeisen tärkeää.

- Veripalvelun tapa toimia on tutkia asioita ja kehittää verenluovutusta tiedon avulla ja näyttöön perustuen. Selvitämme nyt, millä keinoilla voisimme nykyistä tehokkaammin ja kohdennetummin ennakoida ja ehkäistä raudanpuutteen riskiä verenluovuttajilla. Suomessa on luovutettu verta potilaiden hyväksi yli 70 vuotta, ja kansallisen verihuollon takia on tärkeää, että tämä vapaaehtoinen auttamistyö pysyy vireänä, luovuttajaa ja hänen terveyttään kunnioittaen.