Raskaudenaikaisten veriryhmävasta-aineiden seulontaohjelma Suomessa

Veripalvelussa tehdään kaikki Suomen raskaudenaikaiset veriryhmä- ja veriryhmävasta-ainetutkimukset eli neuvolanäytetutkimukset.

Seulonta jokaisen raskauden alussa

Veriryhmävasta-aineiden seulonnalla on tarkoitus löytää ne äidit, joiden lapsella on vaara sairastua sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Seulonnalla pyritään löytämään riskiraskaudet jo raskauden alussa. Siksi kaikista Suomen neuvoloissa asioivista äideistä otetaan verinäyte 8-12 raskausviikolla. RhD-negatiivisista äideistä otetaan lisänäytteet raskausviikoilla 24-26 ja 36, koska heillä on tavallista suurempi riski muodostaa veriryhmävasta-aineita. Jos RhD-positiivinen äiti on saanut verensiirtoja tai synnyttänyt keltaisuuden vuoksi hoidetun lapsen, otetaan lisänäyte raskausviikolla 36.

RhD-negatiivisista äideistä otetaan raskausviikolla 24-26 otettavan vasta-aineseulontanäytteen lisäksi näyte sikiön RhD-veriryhmätekijän tutkimista varten. Tutkimuksen avulla voidaan raskaudenaikainen rutiinimainen anti-D -suojaus sekä riskiperusteinen ja synnytyksen jälkeinen suojaus antaa ainoastaan niille äideille, joiden sikiö on RhD-positiivinen.

Tutkimukset keskitetty Veripalveluun

Veripalvelun veriryhmälaboratorio tekee kaikki Suomen raskaudenaikaiset veriryhmä- ja veriryhmävasta-ainetutkimukset. Toiminta on keskitetty yhteen laboratorioon THL:n äitiyshuollon työryhmän suositusten mukaisesti. Tutkimukset on tehty Veripalvelussa jo vuodesta 1990 alkaen. Tutkimustulokset säilyvät kansallisessa rekisterissä ja ovat siten käytettävissä seuraavissa raskauksissa äidin asuinpaikasta riippumatta. Tuloksia käytetään raskauden seurannassa sekä vastasyntyneen tai äidin tarvitessa verensiirtoja. Koko maan kattavien vasta-ainetietojen perusteella immunisaatioiden määrää voidaan seurata vuosittain.

Äidin verinäytteestä tehtävät tutkimukset

Neuvolan lähettämästä äidin verinäytteestä tutkitaan ABO- ja RhD-veriryhmät sekä seulotaan veriryhmävasta-aineet. Mikäli vasta-aineita löytyy, niistä tehdään jatkotutkimuksia: vasta-aine tunnistetaan ja sen pitoisuus äidin veressä mitataan titraamalla. Veriryhmävasta-aineet tutkitaan jokaisen raskauden yhteydessä, koska vasta-aineita muodostuu sitä todennäköisemmin, mitä useammin äiti on ollut raskaana.

Jos äiti on RhD-negatiivinen, äidin verestä eristettävästä sikiön DNA:sta tutkitaan sikiön RhD-veriryhmä. Jos sikiö on RhD-positiivinen, äidille annetaan rutiinimainen anti-D–suojaus estämään äidin raskaudenaikaista immunisoitumista. Myös synnytyksen jälkeinen anti-D-suojaus voidaan antaa sikiön veriryhmätiedon perusteella. Vastasyntyneen RhD-veriryhmä on tarpeen tutkia vain niissä tapauksissa, joissa sikiön tulos puuttuu tai tulos on jäänyt epäselväksi.

Vasta-ainepitoisuuden kehittymistä seurataan

Veripalvelussa seulotaan vuosittain noin 60 000 odottavan äidin näytteet. Noin yhdellä prosentilla äideistä todetaan seulonnassa sellainen vasta-aine, joka voi aiheuttaa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin. Näillä äideillä seurataan vasta-ainepitoisuuden kehittymistä. Neuvoloille annetaan ohjeet siitä, kuinka usein tutkimus tulisi raskauden aikana uusia, ja arvioidaan, voiko vasta-aine aiheuttaa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttistä tautia. Jos vasta-aine voi aiheuttaa lapselle vaaraa, tieto tuloksesta lähetetään myös siihen yliopistosairaalaan, jonka alueelle äidin neuvola kuuluu. Tuloksen perusteella yliopistosairaalat arvioivat, tarvitaanko raskauden seurannassa muita tutkimuksia ja suunnittelevat raskauden hoidon.

Sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttinen tauti

Sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttinen tauti on äidin elimistössä lapsen punasoluja vastaan muodostuneiden vasta-aineiden aiheuttama. Vasta-aineet tarttuvat sikiön punasoluihin, jolloin solut hajoavat ennenaikaisesti. Punasolujen kiihtynyt hajoaminen voi aiheuttaa anemiaa, lisätä bilirubiinin määrää veressä tai vastasyntyneen iho voi olla keltainen. Joskus vasta-aineita voi myös muodostua, jos äiti on saanut verensiirtoja.

Eri veriryhmävasta-aineet vaikuttavat sikiöön eri tavoin

Vasta-aineet eivät aina aiheuta ongelmia. Vasta-aineen vaarallisuus riippuu mm. seuraavista tekijöistä:

  • Mikä vasta-aine on kyseessä?
  • Mikä on vasta-aineen pitoisuus äidin veressä (titteri)?
  • Onko lapsi perinyt isältään sen veriryhmätekijän, jota vastaan äidin vasta-aine kohdistuu?

Vasta-aineen merkitystä arvioidaan määrittämällä vasta-aineen pitoisuus säännöllisin väliajoin raskauden aikana. Suurimmalla osalla äideistä vasta-ainepitoisuus on niin pieni, ettei sikiölle aiheudu vakavaa vaaraa.

Isän näyte pyydetään tarvittaessa

Kun äidillä todetaan lapselle mahdollisesti vaarallinen vasta-aine, Veripalvelu pyytää neuvolaa lähettämään lapsen isän verinäytteen. Näytteestä tutkitaan ABO- ja Rh-veriryhmät ja se veriryhmätekijä, jota vastaan äidin vasta-aine on muodostunut. Jos isällä ei ole kyseistä veriryhmätekijää, sitä ei ole lapsellakaan, ja silloin ei ole vaaraa, että sikiö tai vastasyntynyt sairastuisi hemolyyttiseen tautiin. Tällöin äidin vasta-ainetutkimusten määrää voidaan vähentää raskauden aikana ja tarkistaa vain, ettei uusia vasta-aineita ole muodostunut.

Mikäli isällä on kyseinen veriryhmätekijä, isä voi olla heterotsygootti tai homotsygootti veriryhmäominaisuuden suhteen. Jos isä on heterotsygootti, puolet hänen lapsistaan perii kyseisen veriryhmätekijän. Jos isä taas on homotsygootti, kaikki hänen lapsensa perivät kyseisen veriryhmäominaisuuden. Molemmissa tapauksissa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin vaara on olemassa. Tästä syystä äidin veren vasta-ainepitoisuutta seurataan säännöllisesti koko raskauden ajan.

Vaikeat veriryhmäimmunisaatiot

Lapselle vaarallisin vasta-aine on anti-D. Vasta-aine syntyy, kun RhD-negatiivinen äiti muodostaa vasta-aineita lapsen RhD-positiivisia punasoluja vastaan. RhD-negatiiviselta äidiltä RhD-veriryhmätekijä puuttuu, jolloin hänen elimistönsä tunnistaa lapsen isältään perimän RhD-veriryhmätekijän vieraaksi. Suomessa anti-D vasta-aine todetaan noin 50 äidillä vuosittain. Näistä noin puolella vasta-ainepitoisuus on korkea.

Muita merkittäviä sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttistä tautia aiheuttavia vasta-aineita ovat esim. anti-c, anti-K ja joskus myös anti-E. Näitä vasta-aineita todetaan Suomessa noin 250 äidillä vuodessa. Useimmiten näiden vasta-aineiden pitoisuus äidin elimistössä on pieni, joten lapsen hoitoa tarvitaan yleensä vasta syntymän jälkeen. Vaikeat anti-K ja anti-c immunisaatiot saattavat vaatia hoitoa jo raskauden aikana, mutta se on harvinaisempaa kuin anti-D-immunisaatiossa. Myös useat muut vasta-aineet voivat olla raskauden kannalta merkityksellisiä ja niiden pitoisuutta seurataan raskauden aikana.

Vaikeissa immunisaatioissa tutkitaan sikiön veriryhmä

Vaikeissa immunisaatioissa, joissa vasta-ainepitoisuus on suuri, voidaan määrittää sikiön veriryhmä. Sikiön RhD-veriryhmätekijä voidaan määrittää äidin verinäytteestä raskauden aikana 12. raskausviikon jälkeen. Näytteestä eristetään sikiöperäinen DNA, josta monistetaan RhD-geeni. Sikiön D, c, C, E, e (Rh) ja K (Kell) -veriryhmätekijät voidaan osoittaa 16. raskausviikon jälkeen otetusta lapsivesinäytteestä. Jos veriryhmägeeni todetaan, voidaan raskauden seuranta ja hoito suunnitella hyvissä ajoin. Jos geeniä ei ole, ei myöskään ole vaaraa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisestä taudista. Tällöin äidin vasta-ainetutkimusten määrää voidaan vähentää raskauden aikana ja tarkistaa vain, ettei uusia vasta-aineita ole muodostunut.

RhD-immunisaatio voidaan estää

RhD-immunisaatio on ainoa veriryhmäimmunisaatio, joka voidaan ennaltaehkäistä. Kun RhD-negatiivinen äiti synnyttää RhD-positiivisen lapsen, äidille annetaan synnytyssairaalassa anti-D–immunoglobuliinipistos. Anti-D-immunoglobuliini suojaa äitiä lapsen RhD-tekijän aiheuttamalta vasta-aineiden muodostumiselta.

Niille RhD-negatiivisille äideille, jotka odottavat RhD-positiivista lasta, annetaan neuvolassa raskaudenaikainen suojaus raskausviikolla 28-30. Sikiön RhD-tekijä tutkitaan äidin verinäytteestä PCR-menetelmällä. Näyte sikiön RhD-määritystä varten otetaan samaan aikaan kuin RhD-negatiivisen äidin toinen vasta-aineseulontanäyte, raskausviikolla 24-26.

Suojaus annetaan RhD-negatiiviselle äidille myös raskauden aikana tilanteissa, joissa on lisääntynyt riski sikiöstä äitiin tapahtuvasta verenvuodosta silloin, kun sikiö on RhD-positiivinen tai sikiön veriryhmä ei ole tiedossa. Tästä syystä äiti suojataan esimerkiksi lapsivesipunktion tai ulkokäännöksen yhteydessä.

Kaikki suojaukset annetaan toisistaan riippumatta. Jos äiti on saanut esim. alkuraskaudessa lapsivesipunktion yhteydessä suojauksen, hänet suojataan myös raskausviikolla 28-30 ja synnytyksen yhteydessä, kun lapsi on RhD-positiivinen.

Lapsi voidaan hoitaa

Kun vasta-aineet löydetään ajoissa, voidaan lapsi hoitaa. Vaikeissa immunisaatioissa sikiölle voidaan siirtää punasoluja raskauden aikana ja korjata sikiön anemiaa punasolujen avulla. Kohdunsisäisiä verensiirtoja tarvitaan vuodessa alle 10 raskauden hoidossa. Lievemmissä immunisaatioissa voidaan synnytys käynnistää pari viikkoa ennen laskettua aikaa. Veriryhmävasta-aineiden vaikutuksesta lapsen punasolut hajoavat ja niistä vapautuu bilirubiinia, jolloin lapsi kellastuu. Vastasyntynyttä voidaan hoitaa sinivalossa, joka hajottaa bilirubiinia. Vaikeammissa immunisaatioissa vastasyntynyttä hoidetaan immunoglobuliinilla tai vaihtamalla hänelle verta. Verenvaihdossa poistetaan sekä vasta-aineita että haitallista bilirubiinia. Verenvaihdon tarvitsee muutama lapsi vuodessa.

Vuosittain Suomessa n. 150 lasta tarvitsee hoitoa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin vuoksi. Nykyaikaisilla hoidoilla taudin ennuste on yleensä hyvä.

Kysyttävää?