Haku Menu

”Arki on parasta” – Päivi sai aktiivisen elämänsä takaisin

Päivi Kärkkäisen odotettu kesäloma venähti yli kahden vuoden sairaslomaksi, kun hänellä vuonna 2015 yllättäen todettiin akuutti leukemia. Päivi parani tuntemattomalta luovuttajalta saadun kantasolusiirteen ansiosta.

 

Sinä kesänä vantaalaisen Päivi Kärkkäisen, 45, piti mökkeillä perheen kanssa, käydä teinien kanssa Flow Parkissa, ystävän kanssa festareilla ja saatella vanhin lapsista ulkomaille opiskelemaan. Takapihalla odotti kuokkijaansa kasvimaa viljelyksineen.

- Pikkuhiljaa tulee se aika, kun pääsen itse tuonne taas, Päivi hymyilee kaksi ja puoli vuotta myöhemmin keittiönpöytänsä ääressä, ruskettuneena ja elämäniloisena. Maaperäbakteereihin ei infektioriskin vuoksi ole vielä saanut ottaa suoraa kontaktia.

- Minulla on aivan loistava aviomies, joka on ohjeistukseni mukaan hoitanut nämä pari viimeistä vuotta pihat, kasvimaat, kodin ja perheen pyörittämisen, oman yrittäjäntyönsä ohella. Nyt iloitsen siitä, että olen saanut palata takaisin töihin pitkäaikaiseen työpaikkaani, läheiseen päiväkotiin. Aloitan työkokeilulla ja se edustaa minulle normaalia arkea ja sitä, että olen parantunut, Päivi iloitsee.

Ei ole kuitenkaan kovin kauaa siitä, kun Päivillä ei ollut voimia heijata itseään sohvalta ylös.

Nopea romahdus kunnossa

Aktiivisesti urheilua harrastanut kolmen teini-ikäisen lapsen äiti ihmetteli pian juhannuksen 2015 jälkeen, miksei jaksanut enää juosta ylämäkiä. Muutamassa päivässä kunto romahti niin, että Päivi hädin tuskin enää jaksoi kannatella itseään. Sairaanhoitajaystävä kehotti menemään pikaisesti lääkäriin.

- Keho huijasi aluksi aika hyvin, ehkä siksi, että pohjakuntoni oli sen verran hyvä. Lääkärit epäilivät aluksi keuhkoputkentulehdusta tai keuhkoveritulppaa. Kun verikokeet paljastivat leukemian, jouduin siltä terveyskeskusreissulta suoraan hematologiselle osastolle Meilahden sairaalaan, Päivi kertoo.

Tauti osoittautui akuutiksi lymfaattiseksi leukemiaksi (ALL), joka on aikuispotilailla melko harvinainen. Lisäksi Päivillä todettiin taudinkuvaa vaikeuttava kromosomipoikkeama.

- Kerran erehdyin sairauden aikana kysymään lääkäriltä omaa hoitoennustettani, mutta tajusin heti, että en minä sillä tiedolla mitään tee. Pohtimalla niitä prosentteja en parane tai ole parantumatta.

Ainoa mikä on sataprosenttisen varmaa, on se, että Päivi ei olisi koskaan parantunut syövästään ilman maailmanlaajuista kantasolurekisteriä ja sinne ilmoittautuneita vapaaehtoisia hengenpelastajia.

- Veljeni olisi halunnut toimia kantasoluluovuttajana, mutta hänen kudostyyppinsä ei ollut minulle sopiva.

Uusia alkuja

Alkoi mahdollisten luovuttajien etsiminen eri maiden rekistereistä, ja pian Päiville kerrottiin rohkaiseva uutinen – tarjolla olisi muutamakin sopiva luovuttaja. Huolella valmisteltu kantasolusiirto jouduttiin kuitenkin perumaan, kun syöpäsoluja yllättäen löytyi Päivin selkäytimestä.

- Se oli todella iso pettymys. Siirto oli minulle ainoa vaihtoehto säilyä hengissä, ja pelkäsin, että sitä ei enää voidakaan tehdä. Sitten edessä olikin uudet, rankimmat mahdolliset sytostaatit suoraan selkäytimeen, ja lisäksi koko kehon sädehoitosarja, Päivi muistelee.

Hoidot kuitenkin tehosivat, ja uusi siirtoyritys tuli mahdolliseksi puolitoista kuukautta myöhemmin. Se onnistui.

Personal-terrieri veti lenkille

Siirron jälkeen Päivin vointi alkoi pikkuhiljaa kohentua. Elli-koira oli paras personal trainer ja kanssakulkija.

- Pakotin itseni kävelylle koiran kanssa ensin kilometrin, sitten toisen. Välillä meinasin soittaa kotiin, että tulkaa hakemaan minut täältä lenkkipolulta – jalat eivät kanna! Siitä se kunto pikkuhiljaa silti lähti kohenemaan.

Nyt, reilu vuosi siirron jälkeen, Päivi käy jumpassa, zumbassa tai lavatanssijumpassa 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi ohjelmassa on vaihtelevasti kuntosalia, lenkkeilyä, joogaa ja pilatesta. Salibandy oli kontaktilajina pitkään kiellettyjen liikuntamuotojen listalla, muttei enää.

- Hiljattain lääkärini totesi, että saan palata siihen elämään ja niihin harrastuksiin, joita minulla oli ennen sairastumista. Se oli hieno hetki.

Iloinen veronmaksaja

Liikuntaharrastustensa rinnalla Päivi on vaikuttanut syöpään sairastuneiden naisten valtakunnallisessa Siskot ry -järjestössä. Kantasolusiirron saaneilla on myös oma suljettu Facebook-ryhmä, joka on ollut ihan korvaamaton vertaistuki ja voimavara.

Myös suomalaista erikoissairaanhoitoa Päivi kiittelee vuolaasti.

- Kaikki, jotka minua ovat hoitaneet, tekevät työtään suurella sydämellä. Minulla on koko ajan ollut turvallinen olo – meillä Suomessa voi kyllä luottaa, että saa parhaan mahdollisen hoidon.

Tuntematon sankari

Kaikista suurimman kumarruksen Päiviltä saa kuitenkin se tuntematon nuori naishenkilö, joka jossakin päin maailmaa oli päättänyt liittyä kantasolurekisteriin valmiina auttamaan, jos kutsu käy. Päivi on saanut luovuttajalta anonyymin kirjeen, jossa tämä kertoo itsestään ja perheestään. Vastauksessaan tälle "solu-kaksoselleen" Päivi kiittää häntä arvokkaimmasta lahjasta, jonka ihminen voi toiselle antaa.

- "Kiitos" tuntuu tuossa yhteydessä vähintäänkin laimealta sanalta. On vaikea liikuttumatta ajatella, että joku on halunnut tehdä minulle näin hyvän teon. Vaikka syöpälääketiede on meillä Suomessa maailman huippua, niin sekään ei viime kädessä korvaa aivan tavallisen ihmisen panosta, joka syntyy pyyteettömästä halusta auttaa.

Päivi ei ole katkera sairastumisestaan, vaikka se on jättänyt pieniä jälkiseurauksia vaivoineen ja lääkityksineen.

- Tämä voisi käydä kenelle tahansa. Parhaiten voin, kun en mieti liikaa eilistä enkä huomista, vaan elän normaalia arkea juuri tässä hetkessä.

 

 

Teksti: Iira Hartikainen

Kuvat: Susa Junnola

Julkaistu Soluista Elämää -lehdessä 2018