Haku Menu

”Olisi pitänyt liittyä jo aikaisemmin” – Christoffer Nyman kannustaa nuoria Kantasolurekisteriin

Veren kantasoluja vakavasti sairaalle potilaalle tänä keväänä luovuttanut 35-vuotias Christoffer Nyman sanoo, ettei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa aikaa Kantasolurekisteriin liittymiselle. Se on nimittäin juuri nyt! Kantasolurekisteriin voi liittyä jos on perusterve ja alle 36-vuotias.

Christoffer Nymanille kuuluu hyvää. Kaikin puolin erikoinen kevät on sisältänyt myös kantasolujen luovutuksen.

Normaalioloissa valintaa juuri sopivaksi luovuttajaksi olisi ehkä miettinyt toisella tavalla. Koronan takia elämää on joutunut kevään aikana järjestelemään monella tavalla, ja sitten tuli vielä kantasolujen luovutus.

Christoffer ei kuitenkaan missään vaiheessa epäröinyt lähteä mukaan, kun soitto Veripalvelusta tuli. Samalla vain vahvistui ajatus siitä, että silloin aikanaan oli oikea päätös liittyä Kantasolurekisteriin.

Liittyminen oli helppoa

Kun Christoffer liittyi rekisteriin, ei hän pohtinut asiaa sen enempää. Päätös oli nopea ja selkeä. Vuosien varrella tuli joskus mieleen, tulisiko koskaan valituksi ja miltä tuntuisi jos näin kävisi. Christoffer tietää, että aika harva rekisteriin liittynyt sitten kuitenkaan päätyy luovuttajaksi.

- Henkisesti olin aina valmistautunut siihen että jos soitto tulee, sitten mennään, sanoo Christoffer.

Mikä sitten sai Christofferin liittymään alkuvuonna 2015 Kantasolurekisteriin?  Kiitos kuuluu Elina Jouhkille, joka oli suomalainen triathlonisti ja pyöräilijä ja käynnisti nimeään kantavan kampanjan keräämään varoja Syöpäsäätiölle ja Kantasolurekisterille.

- En tosin tiennyt Kantasolurekisteristä aiemmin, mutta kun perehdyin asiaan ja totesin miten helppoa liittyminen on, ja samalla antaa mahdollisuuden toisen ihmisen auttamiseen, oli asia täysin selvä, Christoffer kertoo.

Epäuskoa ilmassa

- Kun ensimmäinen soitto Kantasolurekisteristä tuli, yllätyin suuresti. Minulle kerrottiin että olisin mahdollisesti se ainoa oikea jollekin potilaalle. Samalla kysyttiin, haluanko olla vielä mukana rekisterissä.

Samassa puhelussa sovittiin jo verikokeet muutaman viikon päähän, ja silloin Cristoffer alkoi työstämään mahdollisesta luovutuksesta.
- Kerroin jopa muutamalle kaverille meneväni Kansasolurekisterin verikokoisiin, ja hekin yllätyksekseni olivat olleet samalaisissa verikokeissa mutta eivät olleet tulleet valituiksi.

Ajatus mahdollista luovutuksesta mietitytti nyt yhä enemmän, mutta jotenkin Christoffer uskoi edelleen vahvasti, että todennäköisesti löytyy vielä joku vieläkin paremmin sopiva.

Toisin kävi, eli meni vain muutama viikko, ja Christofferille soitettiin. Hän arvasi heti että oli tullut valituksi. Silloin unohtuivat hetkeksi kaikki muut asiat.

Kotijoukot ja työnantaja tukivat

Aika pian alettiin järjestellä aikataulua luovutukselle.

- Kotona asiasta keskusteltiin hyvään sävyyn, oli päivänselvää että tämä on tärkeä asia. Vaimokin totesi, että järjestetään asiat niin että saadaan tämä onnistumaan.

Tässä vaiheessa kun ajattelin tulevaa luovutusta, tuli hauska tunne siitä, että täysin tuntematon ihminen hiipii ajatuksiin. Mitä hänelle kuuluu ja minkälaisessa tilanteessa hän on? Mielessä pyöri paljon avoimia kysymyksiä, mutta päällimmäisenä oli ajatus siitä, että voin mahdollisesti pelastaa jonkun hengen.

Meilahden sairaalassa kantasolujen keräys kesti reilut viisi tuntia, eikä luovutus kokemuksena ollut ollenkaan hankala.

- Hoitajat olivat tosi mukavia, ammattitaitoisia ja osasivat vastata kaikkiin käytännön kysymyksiin. Aika meni nopeasti tv-sarjoja katsoessa ja hoitajien kanssa keskustellessa. Kaikki oli erittäin hyvin suunniteltu ja toteutettu, minut otettiin todella ystävällisesti huomioon.

Kasvutekijäpistokset olivat Christofferin mielestä ehkä se epämiellyttävin vaihe. Pistokset aiheuttivat hieman kipuja, vaikka esimerkiksi flunssaan verrattuna kuitenkin vähemmän.

Christofferin työnantaja suhtautui asiaan erittäin hyvin, työpaikalla ymmärrettiin mistä on kyse.

Moni herää asialle liian myöhään

Christofferin mielestä Kantasolurekisteristä ja siihen liittymisestä puhutaan liian vähän, kyseessä on kuitenkin niin iso ja tärkeä asia. Moni herää ajattelemaan asiaa vasta kun on liian myöhäistä eli yli 35–vuotiaana.

- Mukaan pitäisi saada jo parikymppiset nuoret, ja heitä pitäisi aktivoida tempauksin ja kampanjoin. Ennakkoluuloja pitää ehdottomasti purkaa. Nuoren ajatusmalli on tietysti erilainen, ja minunkin olisi pitänyt liittyä jo aikaisemmin!

Elämistä ei todellakaan tarvitse hidastaa Kantasolurekisteriin liittymisen myötä, Christoffer toteaa.

- Ei kannata jäädä odottamaan sitä oikeaa aikaa liittymiselle, se on juuri nyt!

”Yksi elämän tärkeimmistä kokemuksista”

Asia pyörii vahvasti mielessä vielä luovutuksen jälkeen.

- Nyt jälkeenpäin mietin, mitä saajalle kuuluu. Olen tehnyt sen mitä pystyin, ja tietysti toivon että saaja voi hyvin ja paranee täysin. 

Christoffer miettii myös, että jos itselle tai läheiselle tulee vastaava tarve, hän olisi kiitollinen jokaiselle rekisterissä olevalle ja siihen liittyvälle.

- Omien lasten syntymän jälkeen kantasolujen luovutus on ollut yksi elämän tärkeimmistä kokemuksista. Luovutus oli koskettava ja elämää rikastuttava juttu, ja pysyy mielessä varmasti koko loppuelämän.

Entinen neulakammoinen Christoffer on päässyt eroon pelostaan ja harkitsee vakavasti ryhtymistä nyt myös verenluovuttajaksi, niin paljon positiivisia kokemuksia tuli kantasoluluovutuksen myötä.

Prosessin läpikäymisen myötä ovat tietyt arvot elämässä muuttuneet.

- Tiedän että olen pystynyt ihan konkreettisesti auttamaan toista ihmistä. Täyttäessäni rekisterin liittymislomaketta en olisi ikinä uskonut, miten paljon hyvää tunnetta se tuo tullessaan.


Teksti: Mervi Alalantela 

Kuvat: Christoffer Nymanin kotialbumi