Haku Menu

Pitkä päivä liikkuvan veripalvelun matkassa

Noin puolet Veripalvelun keräämästä verestä saadaan kiinteiden veripalvelutoimistojen ulkopuolella pidetyistä luovutustilaisuuksista. Oulun liikkuva yksikkö kiertää ahkerasti Pohjois-Pohjanmaata, Kainuuta ja Lappia. Hyppäsimme päiväksi kyytiin matkalle Kainuuseen.

Veripalvelulaiset matkalla Kajaaniin

Kello on hädin tuskin seitsemän. Marraskuun aamu ei valkene Oulussa vielä muutamaan tuntiin. Isokadun veripalvelutoimiston edessä käy kuitenkin jo kuhina. Tottunut hoitajajoukko kuljettajineen valmistautuu tyypilliseen tiistaipäivään eli Kajaanin-reissuun. Sieltä tuomisina toivotaan noin sataa veripussia lähetettäväksi illalla kohti Helsinkiä. Mutta sitä ennen monen asian pitää mennä nappiin. 12 tunnin työvuoro on vasta aluillaan.

Kuljettaja Markku Tervonen varmistaa listasta, että mukana ovat niin mehut, verenkeräysvälineistö, tietokoneet, luovutuspedit, kylmälaukut kuin kaikki muu tarpeellinen. Mikään ei saa unohtua, sillä piipahdus takaisin toimistolla veisi edestakaisine matkoineen viidestä kuuteen tuntia.

Oulun veripalvelutoimisto on maanantait ja tiistait suljettuna, ja silloin henkilökunta jalkautuu keräämään verta niiltä auttamishaluisilta, jotka eivät asu toimistopaikkakunnalla. Kajaani on yksi kauimpana sijaitsevista kohteista, ja siellä käydään noin joka kolmas viikko. Vielä pidemmällä on Kuusamo, mutta sinne ajellaan vain kolmesti vuodessa.

Liikkeelle päästään varttia vaille kahdeksan. Tunnelma pikkubussissa on aamu-uninen. Joku mutustelee hiljaisena aamiaisleipää, toinen kuuntelee musiikkia korvanapeista. Edessä on kolmen tunnin ajomatka Kajaaniin, missä karavaania jo odotellaan.

Kaksi hoitajaa nousee vielä kyytiin Oulun keskustan ulkopuolelta. Toinen heistä on vastaava hoitaja Hanna Hilli. Hän kertoo osaavansa nauttia aamun tunneista linja-auton tasaisessa hyrinässä.
– Käymme Kajaanissa niin usein, että olen jo tottunut tähän matkantekoon. Neljän lapsen äidille tämä on oikeastaan aika ihanaa omaa aikaa. Olen hyvä torkahtamaan, ja joskus katselen ohjelmia Areenasta. Niin ja onhan meillä usein täällä myös ihan hyvät jutut!

Aikainen aikataulu johtuu ennen muuta käytännön logistiikasta. Kerätty veri on tuoretuote, joka on saatava mahdollisimman nopeasti jatkoprosessoitavaksi Helsinkiin. Luovuttajia voidaan ottaa vastaan Kajaanissa tänään kello neljään saakka, jotta veret ehtivät Matkahuollon yöbussilla Helsinkiin.

Vaalan ABC:llä puolimatkassa pidetään lyhyt jaloittelu- ja wc-tauko. Pohjoinen taivas on jo valjennut, kun matka taas jatkuu.

Talvi tuo haasteensa

Varttia yli kymmenen auto kurvaa Kajaanissa Linnantauksen seurakuntakeskuksen pihaan. Matka sujui aikataulussa, sillä luovutustilaisuus alkaa kello 11.30. Aikaa ei kuitenkaan ole tuhlattavaksi. Paikalla pitää olla viimeistään tuntia ennen, jotta leirin pystytykselle jää riittävästi aikaa.

Markku kuljettaa rullakoita seurakuntasaliin takaoven kautta sisään sillä välin, kun hoitajat vaihtavat työvaatteita ylleen. Vuoronumerolaite, roll-upit, hemoglobiinimittarit, luovutuspedit, verensekoittajat ja rekisteröintitietokoneet löytävät tottuneissa käsissä paikkansa nopeasti.

– Säpäkkä mies tämä Markku, hän on isona apuna aloituksessa ja purkamisessa, kiittelee sairaanhoitaja Virpi Kurtti, joka ryhtyy pystyttämään rekisteröintipistettä.

– No, tämä on aika helppo kohde, kun pääsemme liuskaa pitkin suoraan tiloihin. Talvella ne tosin saattavat olla liukkaat lumesta eivätkä rullakot silloin pyöri. Sanoisin, että eniten haastetta näissä liikkuvan veripalvelun tilaisuuksissa aiheuttavat aikataulut, tilojen erilaisuus ja talvi, Markku tuumaa.

Liikkuvan veripalvelun tilaisuuden pystyttäminen käy rutiinilla ja ammattitaidolla nopeasti.

Kajaanin lisäksi Oulun Veripalvelu käy vähintään kerran vuodessa parissakymmenessä eri kohteessa Pohjois-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kunnissa. Pohjoisin on Rovaniemi, jonne ajellaan yhtä tiuhaan kuin Kajaaniin eli kolmen viikon välein. Kerran tai pari vuodessa käydään Taivalkosken ja Reisjärven kaltaisilla pikkupaikkakunnilla, joilla väestö vanhenee ja suurin osa nuorista on lähtenyt muualle opiskelemaan ja töihin. Pienimmilläkin paikkakunnilla käy kuitenkin kerralla noin 70 luovuttajaa.

Kun rekisteröintipisteen tietokoneet ja printterit on kytketty ja tietoliikenneyhteydet avattu, Virpi ja Hanna voivat mennä syömään. Luovutustilaisuuden alettua ei enää ehdi pitää ruokataukoa, ainoastaan lyhyen kahvitauon, joten lounaseväät on nautittava etupainotteisesti.

Seurakuntasalissa kootaan vielä luovutuspetejä ja -pöytiä, verivaakaheilureita ja desinfioidaan pintoja. Luovutuspaikkoja riittää tänään kymmenelle verenluovuttajalle kerrallaan.

Luovutus keventää oloa

Kaikki on valmista 11.25. Ensimmäiset verenluovuttajat odottelevat jo aulassa. Tilaisuuden tiedotuksessa ovat auttaneet paikallisen Punaisen Ristin osaston vapaaehtoiset, jotka ovat jakaneet mainosjulisteita muun muassa kauppojen ilmoitustauluille.

Kajaanilla oli 2000-luvun vaihteeseen asti oma veripalvelutoimisto, mutta se suljettiin verenkäytön vähentyessä. Verta ei haluta kerätä liikaa eikä liian vähän, vaan sairaaloiden tarpeen mukaan.

– Täällä käy paljon säännöllisiä luovuttajia, joista moni on luovuttanut jo kiinteän toimipisteen aikaan. Mutta me tavoitamme Kajaanissa myös paljon ensikertalaisia, tämä ei todellakaan ole mikään kuoleva kyläpahanen. Olemme käyneet välillä myös ammattikorkeakoulun kampuksella, ja varuskunnassa käymme kahdesti vuodessa, Hanna Hilli kertoo.

Ensimmäisten luovuttajien joukossa on Merja Karjalainen, joka on päättänyt tulla ojentamaan auttavan kätensä ruokatunnilla. Edellinen luovutus oli lähes parinkymmentä vuotta sitten, 2000-luvun alussa. Aikomuksena on kyllä ollut tulla monesti välilläkin. Merja kertoo jopa käyneensä kahdesti seurakuntatalolla verenluovutustilaisuuden aikaan, mutta ruuhkat pakottivat hänet kääntymään pois. Tällä kertaa tilaisuuden alku on kuitenkin hiljainen, joten Merja pääsee nopeasti rekisteröintiin.

– Terveydenhoitaja vinkkasi minulle viimeksi, että hemoglobiini on sen verran hyvä, että olenko miettinyt verenluovutusta, Merja kertoo ja lähtee hoitajan haastatteluun. Veren luovuttaminen pitkästä aikaa jännittää hieman.

Säräisniemeltä saapuneelle Eero Kusminille luovutuskerta on 14:s.
– Minulla on hirmu korkea hemoglobiini, ja verenluovutuksen jälkeen tulee aina hyvä ja paljon kevyempi olo. Joskus olen pyytänyt hoitajalta, että ottaisi vielä toisenkin pussin, Eero nauraa.


Tässä kasvaa mahdollisesti seuraava verenluovuttajasukupolvi.

Seuraavana päivänä potilaalle

Kello lähestyy neljää ja luovutustilaisuus loppuaan. Hiljainen aloitus enteili jo normaalia vähäisempää luovutusmäärää, ja niin tällä kertaa käykin. Päivän saldoksi tulee 99 rekisteröitynyttä ja 85 luovutusta, mukana kahdeksan ensikertalaista. Liekö flunssaa liikkeellä, mutta huono tulos se ei silti ole.

Kuljettaja-Markku ryhtyy auttamaan leirin purkamisessa, ja kun viimeinenkin luovuttaja on saanut levätä ja nauttia tarjoiluista, tavarat pistetään puolessa tunnissa kasaan ja peräkärryyn. Edessä on kolmen tunnin matkanteko takaisin Oulun veripalvelutoimistolle, jonne saavutaan vähän ennen iltakahdeksaa.

Kuljettaja Markku Tervonen purkaa lastia Oulussa päivän päätteeksi.

Veripalvelun liikkuvan yksikön väellä on pitkä työpäivä takanaan, mutta veren matka jatkuu vielä. Matkahuollon kuljetuspalvelu saapuu ennen yhdeksää noutamaan veripussit, jotka jatkavat yön selkään kohti Helsinkiä.

Perillä Veripalvelun Kivihaan soluerottelussa Marjan, Eeron ja 83 muun kainuulaisen hengenpelastajan luovuttamasta verestä aletaan heti aamukuudelta valmistaa verihiutale- ja punasoluvalmisteita. Ne voivat jo seuraavana päivänä pelastaa jonkun hengen.



Teksti: Iira Hartikainen

Kuvat: Vesa Ranta

Juttu on julkaistu alun perin Avun Maailma -lehdessä 2/2019.