Haku Menu

Kokeilunhaluisesta Jaakko Lahtisesta tuli hengenpelastaja

Jaakko Lahtinen auttoi leukemiaan sairastunutta naista luovuttamalla kantasolujaan. Luovuttamista hän piti helppona hommana ja on kiitollinen, että sai auttaa.

 

Eräänä varsin tavallisena päivänä tamperelaista Jaakko Lahtista, 24, odotti kotonaan kirje. Kirje oli kirjoitettu englanniksi, eikä allekirjoituksessa ollut nimeä. Kirje alkoi sanoilla: ​

"Uusi syntymäpäiväni oli 4. maaliskuuta. Olen uusi ihminen, ja minulla on uusi elämä. Olet tehnyt suurimman teon, mitä kuvitella saattaa."

Vain kuukausi aikaisemmin Jaakko Lahtinen oli luovuttanut Meilahden sairaalassa kantasoluja jossain päin maailmaa elävälle tuntemattomalle potilaalle. Hänelle kerrottiin, että ehkä vuoden kuluessa hän saisi tietää, miten potilas voi. Täytenä yllätyksenä, jo kuukauden kuluttua potilas oli kotona ja kertoi siitä kirjeessään.

- Kyllä siinä muutama miehinen kyynel vierähti, Lahtinen kertoo.

"Nyt voi tapahtua jotain siistiä"

Noin puolitoista vuotta sitten Lahtinen näki Kantasolurekisterin mainoksen. Mainoksessa koomikko Sami Hedberg kehotti liittymään Kantasolurekisterin jäseneksi. Veripalvelun Kantasolurekisterissä on sellaisten vapaaehtoisten henkilöiden tiedot, jotka ovat luvanneet luovuttaa veren kantasoluja niitä tarvitseville potilaille. Kantasolusiirtoa käytetään hoitona muun muassa leukemiassa. Kantasolut ovat usein potilaan viimeinen toivo.

- Ajattelin, että Hedberg on hyvällä asialla ja tilasin heti Veripalvelusta liittymispaketin, Lahtinen kertoo.

Lahtinen tekee työkseen sisällöntuotantoa ja sosiaalisen median markkinointia omassa yrityksessään. Hän harrastaa henkilökohtaista kasvua lukemalla erilaisia kirjoja ja osallistumalla valmennuksiin. Harrastuksiin kuuluu myös lenkkeily Pyynikin maastoissa sekä rullaluistelu.

- Olen seikkailunhaluinen ja haen usein uusia kokemuksia. Näin, että tämä olisi sellainen. Siinä vaiheessa en ajatellut, että kohta olisin oikeasti luovuttamassa kantasolujani.

Puoli vuotta myöhemmin, syksyllä 2016, Lahtinen sai tekstiviestin: jossain oli leukemiaa sairastava potilas, ja Lahtisen kantasolut saattaisivat sopia hänelle. Veripalvelussa odotettiin Lahtisen yhteydenottoa.

- Tunne oli uskomaton. Mietin, että nyt voi tapahtua jotain todella siistiä, Lahtinen kuvailee.

Kantasolujen luovuttaminen on vapaaehtoista, vaikka henkilö olisi jo rekisterin jäsen ja sopiva luovuttajaksi. Lahtiseltakin varmistettiin monta kertaa tulevien tutkimusten aikana, haluaako hän varmasti luovuttaa.

- En harkinnut hetkeäkään perääntyväni. Olen empaattinen ihminen ja näin mahdollisuuden auttaa. Mietin potilasta ja sitä, miten hän voi. Lääkäri kertoi, että hän on aikuinen nainen. Tuntui hyvältä auttaa juuri häntä.

Saunan lauteilta lisää jäseniä

Kantasoluluovutukset tehdään Meilahden sairaalassa Helsingissä. Kuten Lahtiselta, noin 80 prosentilta luovuttajista, kantasolut kerätään verenkierrosta. Luovutusta edeltävän viikon aikana luovuttajalle annetaan kasvutekijäpistoksia, joiden vaikutuksesta kantasolut lisääntyvät luuytimessä ja alkavat siirtyä verenkiertoon. Luovuttajalle se tarkoittaa vajaan viikon mittaista oleskelua hotellissa ja sairaalakäyntejä 4-5 päivänä.

- Luovutus oli torstaina. Odotin sitä ja otin rennosti. Edellisenä päivänä hotellin saunassa kerroin tuntemattomalle miehelle, mihin olen menossa. Sain ehkä hänetkin liittymään Kantasolurekisteriin.

Luovutuspäivänä Lahtinen saapui sairaalaan puoli tuntia etuajassa. Hoitaja kuvaili päivän kulkua ja luovutus saattoi alkaa.

- Kuusi tuntia makasin paikallani kädet suorana. Kaiken kaikkiaan erittäin helppo homma, mitään ongelmia ei ollut, Lahtinen kertoo.

- Kun pääsin pois, ajoin pää pyörällä taksilla Kamppiin ja siitä kotiin. Kotona jatkoin normaalia elämää. Ajatukseni kuitenkin pyörivät luovutuksessa vielä pitkään. Ajattelin potilasta ja mietin, mihin solut olivat menossa.

Yhteydenpito jatkuu kirjeillä

"Olen voinut hyvin ja olen todella kiireinen. Olen palaamassa takaisin töihin ja suunnittelen kesälomamatkaa. Harrastan patikoimista ja ulkoilen koirieni kanssa. Haluan sinun tietävän, että ajattelen joka päivä sinua ja sitä, että pelastit henkeni. Olen kiitollinen, että suostuit luovuttajaksi."

Kantasolujen luovuttaminen tehdään anonyymisti, eli luovuttaja ja potilas eivät saa tietää toistensa henkilöllisyyttä. Lahtinen ja potilas voivat viestitellä toisilleen toistaiseksi vain Veripalvelun välittämien kirjeiden avulla. Lahtinen aikoo kirjoittaa takaisin, nyt kun yhteys potilaaseen on vielä olemassa. Lahtinen toivoisi, että hän saisi tietää potilaan henkilöllisyyden, jos se sopisi potilaalle itselleen.

- Haluaisin pitää yhteyttä jatkossakin ja ehkä tavatakin hänet. Jos tapaisimme, halaisin häntä ja kertoisin olevani kiitollinen, että pystyin auttaa. Mielestäni elämän tarkoitus on auttaa muita.

 

Teksti ja kuva: Anna Kaipainen