Haku Menu

Henry Liukko-Sipin kolumni: Taivas ja Helvetti

Istuimme 1,5 vuotiaan tyttäreni Lainan ja vaimoni Kirstin kanssa nelisen vuotta sitten Lastenklinikalla ja sydän puristi rinnassa kipeämmin kuin koskaan, tuntui että oltiin viimeisellä rannalla ilman toivoa paremmasta.

​Laina oli juuri saanut JMML-leukemiadiagnoosin ja aloimme valmistautua koko perheen voimin Lainan ensimmäiseen kantasolusiirtoon, joka tehtiin amerikkalaisen luovuttajan kantasoluista 2016 heinäkuussa.

Viiden kuukauden sairaalareissu ja verinen taistelu. Ei kuitenkaan riittänyt Lainalle ja meille. Jatkoa oli luvassa. Valitettavasti. Pahimmista pahin toteutui ja leukemia uusi.

Uusi kantasolujen luovuttaja löytyi jälleen Kantasolurekisterin kautta kesällä 2017. Tällä kertaa Saksasta, ja tuntematon luovuttaja antoi Lainalle ja koko perheellemme suurimman lahjan mitä voimme kuvitella. Toivon elämästä ja ainakin pienen mahdollisuuden parantua. Elää. Kiitollisuudella ei ole mitään rajaa.

Toisen kantasolusiirron aikoihin kirjoitin Taivas & Helvetti-nimiselle sivustolle blogin nimeltä ”Elämä on Laina”. Blogissa avasin perheemme tilannetta niin tutuille kuin tuntemattomille. Kirjoituksen luki yli 100 000 ihmistä. Palaute oli valtaisaa, kirjoituksen ansiosta saimme samannimisen keräyksen avulla kerättyä useita kymmeniä tuhansia euroja syöpää sairastaville lapsille ja heidän läheisilleen. Kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville.

Ilahduttavasti myös Kantasolurekisteri ja luovuttajaksi ilmoittautuminen alkoi kiinnostaa lukijoita, ja sain useita palautteita, joissa ihmiset eri puolilta Suomea kertoivat liittyneensä kirjoituksen innoittamana rekisteriin. Kirjoitus ja tarinan julkituominen sai ansaitsemansa lopputuleman.

Kaikille luovuttajiksi ilmoittautuneille kerroin heidän mahdollisesti pelastavan jonkun hengen; voiko arvokkaampaa asiaa olla?

Pitkien sairaalajaksojen aikana Lainan vuoteen vierellä huomasin konkreettisesti myös sen, että veri on verisyöpäpotilaalle kuin vesi terveelle. Sitä tarvitaan 24/7 ja runsaasti, muuten elämä ei jatku. Veripussit vaihtuivat 300 sairaalavuorokauden aikana uusiin tiuhaan tahtiin, ja tänä päivänä haluaisin halata ja palkita ruhtinaallisesti jokaisen ihmisen joka kertoo käyneensä luovuttamassa verta. Se on Kantasolurekisterin ohella todellakin työtä jolla on tarkoitus, ja sekin konkreettisesti pelastaa ihmishenkiä. Kiitos teille kaikille. Arvostan ja kunnioitan pyyteetöntä auttamistyötänne enemmän kuin osaatte koskaan kuvitellakaan.

Nyt Kantasolurekisteriin kaivattaisiin kovasti nuoria miehiä. Vetoankin nyt kaikkiin nuoriin miehiin, jotka lukevat tämän artikkelin, eivätkä ole vielä rekisterissä.

Mieti hetki oletko mies vai Mikki Hiiri? Tee teko joka voi pelastaa hengen ja kaikissa tapauksissa antaa sinulle hyvän mielen. Toiminta johtaa tuloksiin! Perkele! Lets do it! ??

Kolumni on julkaistu Kantasolurekisterin Soluista Elämää 2020 -lehdessä.