Haku Menu

”Ehdottomasti helpoin tapa pelastaa toisen ihmisen henki”

Jaakko Paalasen, 27, auttamisenhalu heräsi, kun hän luki lehtijutun äidistä, joka oli jo pitkään odottanut sopivaa kantasolusiirrettä sairaalle lapselleen. Jaakko ryhtyi lukemaan lisää syöpäsairaiden tarinoita netistä, eikä päätös liittyä Kantasolurekisteriin lopulta ollut lainkaan vaikea.


 

Diplomi-insinööri Jaakko Paalanen, 27, muistaa hetken, jona tajusi olevansa etuoikeutettu saadessaan elää terveen nuoren miehen elämää. Syöpäsairaudet eivät olleet koskettaneet häntä tai hänen lähipiiriään millään tapaa, ja elämä oli muutenkin raiteillaan. Tietojohtamisen opinnot oli saatettu loppuun teknillisessä yliopistossa, ja Jaakolla oli kiinnostava työpaikka ohjelmistoalan yrityksessä.

Armeijassa hän oli luovuttanut verta ja kuullut ohimennen myös Kantasolurekisteristä, mutta tuolloin asia ei vielä erityisemmin puhuttanut miestä. Kolmisen vuotta sitten Jaakko luki lehtijutun, jossa eräs äiti kertoi perheensä traagisesta tilanteesta, jossa sopivaa kantasoluluovuttajaa vakavasti sairaan tyttären pelastamiseksi oli odotettu jo kauan.

- Se pysäytti. Kun siinä sitten vähän peiliin katselin ja mietin, en keksinyt yhtäkään syytä miksen minä voisi liittyä rekisteriin, kun kerran olen ihan terve, Jaakko kertoo.

Jaakko alkoi lukea lisää syöpäpotilaiden tarinoita netistä, ja varmistui siitä, että tämä olisi hänen tapansa auttaa.

 

Kutsu kävi melkein heti

Jaakko sanoo jostakin syystä aavistaneensa, että häntä tullaan myös pyytämään luovuttajaksi – ja vieläpä pian. Näin siitä huolimatta, että muutamat Kantasolurekisterissä jo pidempään olleet tutut olivat toppuutelleet, että on melko epätodennäköistä, että luovuttajaksi koskaan edes pääsee.

Etiäinen osoittautui oikeaksi. Tuore tatuointi kuitenkin torppasi ensimmäisen yrityksen.

- Olin ollut rekisterissä ehkä pari kuukautta, kun minuun otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että olisin alustavasti sopiva jollekin potilaalle. Olin kuitenkin juuri ottanut tatuoinnin, minkä vuoksi en voinutkaan tuolloin jatkaa.  Kyllähän se silloin vähän harmitti, mutta toisaalta säännöt ovat sääntöjä ja ymmärrän karanteenit tässä yhteydessä täysin, kun on turvallisuudesta kyse.

Puoli vuotta myöhemmin Kantasolurekisteri oli taas Jaakon solujen perään.

- Sillä kertaa pääsin etenemään perusteelliseen terveystarkastukseen, ja olin ihan fiiliksissä, että tällä kertaa pääsen todella mukaan!, Jaakko muistelee.

 

Uteliaalla asenteella kantasolujen keräykseen

Ensimmäisestä yhteydenotosta itse kantasolujen keräyspäivämäärään kului noin puoli vuotta. Siinä välissä terveystarkastus vei yhden aamupäivän, ja työnantaja kannusti mielellään Jaakkoa hyvällä asialla.

- Minut tutkittiin kyllä päästä varpaisiin ja verinäytteitä otettiin varmaan 25 putkiloa, mutta saipahan samalla myös oman keho-checkin samaan pakettiin, Jaakko myhäilee.

Kantasolurekisteri korvaa luovuttajalle ansionmenetykset sairaslomapäiviltä, sekä mahdolliset matka- ym. kulut.

- Kaikki oli järjestetty hyvin, ja sairaalassa minulla oli hyvin kunnioitettu olo  - kun lääkärit ja hoitajat kuulivat miksi minulle tehdään tutkimuksia, kaikki totesivat että mahtava juttu ja olivat tosi iloisia. Siinä se oikein konkretisoitui, että on tärkeällä asialla.

Pari päivää ennen luovutusta Jaakko sai tietää ystävänsä sairastuneen syöpään.

- Se oli aika uskomaton ajallinen yhteensattuma, koska lähipiirissäni ei aiemmin ollut ollut ketään syöpään sairastunutta. Ystäväni on onneksi tänä päivänä terve.

 

Käsi ojossa kuusi tuntia

Kantasolut kerätään tänä päivänä useimmiten verenkierrosta, eli hieman verenluovutuksen tapaan. Luovuttaja on hereillä ja kytkettynä laitteeseen, joka suodattaa kantasoluja verestä ja palauttaa sen jälkeen lopun veren takaisin – uudestaan ja uudestaan. Enää alle joka neljäs keräys tehdään nukutuksessa luuytimestä.

- Minulle keräystavalla ei ollut väliä, ja kasvutekijäpistokset, joita piti verenkierrosta tapahtuvaa keräystä varten pistää neljänä edeltävänä päivänä, eivät aiheuttaneet minulle mitään kipuja tai muita oireita. Elin ihan normaalia elämää, mitä nyt en viitsinyt mennä salille rehkimään niinä päivinä, Jaakko muistelee.

Diplomi-insinöörinä Jaakkoa kiinnosti prosessissa erityisesti teknologia, jolla kantasolujen keräys tapahtuu. Surruttavaan suodatinlaitteeseen ehtikin paneutua niiden kuuden tunnin ajan, mitä luovutus kesti. Kädet piti pitää paikallaan, joten älypuhelimen tai padin näprääminen ei ollut mahdollista.

- Nopeasti se aika silti meni. Lääkärit ja hoitajat tekivät esivalmisteluja, ja kävivät koko ajan tsekkaamassa tilannetta – lähinnä sellainen mielenkiinnon jännitys siinä oli ilmassa. Kun keräys oli ohi, paikat olivat ehkä tunnin vähän jumissa paikallaan olosta, mutta sairaalasta lähtiessä olo oli muuten täysin normaali. Voi sanoa, että prosessi toimi hienosti ja vakuutuin siitä, että se on täysin turvallinen sekä luovuttajalle että potilaalle, Jaakko summaa.

 

Mikset liittyisi?

Jaakon mielestä Kantasolurekisteriin liittyminen on ”ehdottomasti helpoin tapa pelastaa toisen ihmisen henki”. Hematologian osastolla, missä kantasolujen keräys tapahtui, Jaakko näki verisyöpäpotilaita, joista jonkun paranemista hän osaltaan kenties oli edistämässä.

- Mikäli itse vain on terve, niin eipä se vaadi mitään elämäntapamuutoksiakaan. Ajattelen, että jos itsellä on kaikki suht hyvin, niin pitäisi olla kapasiteettia auttaa muita – varsinkin kun siihen pystyy näin helposti!

 

Teksti ja kuva: Iira Hartikainen

Julkaistu vuonna 2017