Haku Menu

Parasta on työkaverit ja mahtava yhteishenki

Linda Oljemarkin oli tarkoitus olla Veripalvelussa vain vähän aikaa. Puoli vuotta muuttui kuitenkin kahdeksaksi, ja Oljemark viihtyy vaihtelevassa sairaanhoitajan työssään edelleen loistavasti.

Koulutustausta
Ensihoitaja-sairaanhoitaja
 
Millainen urapolkusi Veripalvelussa on ollut?
Aloitin Sanomatalossa vuonna 2011 ja olin siellä kuusi vuotta. Työnkuvaani kuului kaikkea laidasta laitaan: Työskentelin ensisijaisesti luovutuspuolella sairaanhoitajana, mutta tein siinä sivussa muun muassa työvuorosuunnittelua, uusien työntekijöiden perehdytystä ja opiskelijaohjauksia. Toimin myös luovutuksen tuen hoitajana, ohjevastaavana sekä vastasin pääkaupunkiseudun oppilaitosyhteistyöstä ja uusien luovuttajien paikallisesta rekrytoinnista.

Tällä hetkellä olen Helsingin liikkuvassa veripalvelussa tiimivastaavana. Olen mukana yksikkömme luovutustilaisuuksissa ja työhöni kuuluu moninaisten juoksevien asioiden hoitamista ja tiedottamista käytännön jutuista. Huolehdin myös yhdessä tiimimme toisen tiimivastaavan kanssa työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ja yhteistyöstä kumppaneihimme, kuten muihin yksikköihin, varastoon, kuljettajiin ja verenluovutustilaisuuksien vapaaehtoisiin.

Vuosi sitten aloitin koko maan kattavan uuden luovuttajarekrytointitiimin vetämisen. Tästä ryhmästä olen erityisen ylpeä ja toivon, että ryhmä nyt uuden vetäjän tuella saavuttaisi yhtä kovia tuloksia kuin viime vuonna. Päivittäisen työn lisäksi olen mielelläni mukana luovuttajarekrytoinnin kansainvälisissä projekteissa, ja tähän liittyen on syksyllä ohjelmassa ensimmäinen kansainvälinen luentoni Linköpingissä.

Kuutisen vuotta sitten minut valittiin Kantasolukuriirien joukkoon, ja olen sen myötä saanut kokea monta elintärkeää ja jännittävää kuriirimatkaa siirrelaukku seuranani. Eräästä niistä pidin päiväkirjaa, josta sitten Hesari teki myös jutun:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002884641.html

Mikä työskentelyssä Veripalvelussa on parasta?
Työkaverit! Täällä on yhteishenki, jollaista en ole nähnyt missään muualla. Työnkuva on tosi vaihteleva ja päivän aikana on paljon kontakteja ihmisiin. Veripalvelussa perehdytys on hyvä ja työssään voi kehittyä, lisäksi sairaanhoitajien etenemismahdollisuudet ovat hyvät, jos vain haasteen ottaa vastaan.

Mikä on hauskin muistosi työvuosilta?
Niitä on monta! Ja ehkä siitä kertoo parhaiten se, että hain tänne ikään kuin vahingossa. Minun piti olla täällä vain puoli vuotta ja mennä takaisin ensihoitopuolelle, mutta täällä viihdytään edelleen. Tämänkin ajan jälkeen tuntuu, että uutta voi oppia ja täällä todella pääsee käyttämään ammattitaitoaan.

Mitä haluaisit nähdä urallasi?
Verentarpeen loppuminen - Mutta ennen sitä toivoisin nuorten lähtevän rohkeasti luovuttamaan verta ja että uudet sähköiset palvelumme tukisivat heitä siinä. Toivoisin myös, että jatkossakin saan kehittyä alallani ja että saan auttaa muitakin kehittymään.

Mikä työssäsi on haastavaa?
Asiakaspalvelussa täytyy olla erityisen tarkkana, sillä teemme töitä vapaaehtoisten verenluovuttajien kanssa. Jos me emme voi antaa luontevaa ja hyvää asiakaspalvelua, on riski, että luovuttajat eivät palaa.
 
Missä haluaisit kehittyä?
Haluan kehittyä kaikessa mitä teen. Voiko ihminen ikinä olla täydellinen missään? Ei!
 
Ketä kollegaasi ihailet?
Heitä on paljon. Ihailen niitä kollegoja, jotka ovat olleet täällä tuhat vuotta ja osaavat kertoa kaiken Veripalvelun historiasta lähtien.

Ihailen myös niitä, jotka tulevat uutena, ja ovat täynnä intoa ja alkavat loistaa työssään. Jos yhden nimen nostaisin kollegoistani esiin, se on verenluovutuksen lääketieteellisten palvelujen vastaava lääkäri Johanna Castrén. Hänessä yhdistyy osaaminen, lämpö ja huumori mahtavalla tavalla.