Millainen urasi Veripalvelussa on
ollut?
-Aloitin työurani Steriilituotanto- ja
fraktiointiosastolta, jossa valmistettiin plasmasta lääkevalmisteita. Työskentelin siellä 18 vuotta. Plasmavalmisteiden
tuotanto loppui vuonna 2005, jolloin siirryin uusiin tehtäviin Kudostyypitysosastolle.
Tänä aikana toimin myös elinsiirtopäivystäjänä kahdeksan vuotta. Päivystäminen
tarkoitti sitä, että aina tarvittaessa, eli mahdollisesti sopivan siirteen
löydyttyä, minun oli oltava tunnin päästä työpaikalla valmiina tekemään
ristikokeita potilaiden ja luovuttajan välillä.
-Vuonna
2013 siirryin Virusosastolle tekemään verenluovuttajien infektiotutkimuksia.
Kolmivuorotyö muuttui kuitenkin pidemmän päälle raskaaksi ja vaihdoin tehtävää Hemostaasi-
ja trombosyyttiosastolle.
-Syksyllä
2018 avautui paikka Solutuotantokeskuksessa. Hain paikkaa ja sain sen. Siellä
avautui jälleen aivan uusi maailma, ja sillä tiellä olen. Osastolla
valmistetaan soluterapiavalmisteita, joita käytetään esimerkiksi
kantasolusiirron jälkeisen käänteishyljinnän hoitoon. Tällä hetkellä teen
lisäksi Tuotekehitys-ja tutkimusosastolla verenluovuttajien biopankkinäytteitä.
Mikä työskentelyssä
Veripalvelussa on parasta?
-Olen
tosi kiitollinen mahdollisuuksista päästä tekemään erilaisia työtehtäviä. Veripalvelussa on ihanat työkaverit, ja todella hyvät
työsuhde-edut. Täällä pidetään oikeasti hyvää huolta työntekijöistä. Koen myös suurta
ylpeyttä siitä, että olen päässyt osallistumaan esimerkiksi elinsiirtopotilaiden
auttamiseen.
Hauskin muistosi työvuosilta?
-Eräs
palohälytys on jäänyt kyllä mieleen. Työhöni kuului kerätä tuhat kiloa kuumaa,
steriiliä vettä tyhjään tankkiin. Höyry laukaisi palohälytyksen, ja jonkin ajan
kuluttua huomasin, että eteisen sulkutilassa seisoo palomies. Menin sanomaan
hänelle, että ”Ette te voi tulla tänne noissa varusteissa!” Labra oli siis puhdastilaa
ja olin huolissani tuotannon hygieenisyydestä, en niinkään mahdollisesta
tulipalosta. Palomies kyllä palautti minut maanpinnalle ja tuli tarkistamaan
tilat. Hälytys oli aiheeton. Ja tuotantokin saatiin siltä päivältä ongelmitta
käyntiin.
Mitä haluaisit nähdä urallasi?
-Olisi
mahtavaa nähdä, että elinsiirtopotilaiden ristikokeet tehdään virtuaalisesti. Ala
on kehittynyt viime vuosien aikana valtavasti, eikä voida tietää, mitä
tulevaisuus tuo tullessaan.
Mikä työssäsi on haastavaa?
-Ainoa
miinuspuoli nykyisessä työssä on se, ettei välttämättä pääse muodostumaan niin
sanottua rutiiniosaamista. Soluterapiavalmisteita tehdään asiakkaan tarpeiden
mukaan, ja tarve vaihtelee suuresti.
Ketä kollegaasi ihailet?
-Veripalvelussa on monta hyvää työkaveria. Kun joku pitää valita, niin
valitsen Mia Hautalan, joka tällä hetkellä työskentelee hankinta-assistenttina.
Olimme kollegoja Hemostaasi-ja trombosyyttiosastolla. Mia on maailman
auttavaisin ihminen, joka tietää ja osaa kaiken. Ihan sama mitä kysyt, hän on
aina valmis auttamaan. Paras kollega!
