Ohjelmoijana GTech Finlandissa työskentelevä Ossi Koivu, 33, tituleeraa itseään hymyillen tietokonenörtiksi. Hän aloitti opinnot Teknillisessä Korkeakoulussa vuonna 1991, mutta kun työt veivät mennessään, on diplomityö vielä tekemättä. Verenluovutukset Ossi aloitti vuonna 1990 ollessaan armeijassa. Sen jälkeen luovutuksia on kertynyt tasaiseen tahtiin, yhteensä 60. Luuytimenluovuttajarekisteriin hän liittyi heti rekisterin ensimmäisen kampanjan aikoihin.

Auttaminen on itsestään selvää

Sympaattiselle Ossille verenluovutus on mutkaton juttu. Samanlaisella mutkattomuudella hän suhtautuu myös luuytimen luovutukseen. Vuonna 1995 Ossi sai puhelun, jossa häntä pyydettiin tarkempiin tutkimuksiin mahdollista luuytimen luovutusta varten. Vastaavuus löytyi, eikä aikaakaan, kun hän jo puki Helsingin Meilahden sairaalan vaatteita ylleen ja valmistautui nukutuksessa tehtävään operaatioon. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun Ossi oli sairaalassa aikuisiällään, joten pientä jännitystä oli ilmassa.

Kaikki meni hyvin, luuydintä otettiin lantiorangasta ja rintalastasta. Sairaalassa Ossi vietti kaksi yötä. Vaikka luovutukset perustuvat anonymiteettiin, Ossi tietää jotakin luuytimensä saajasta. Hänen luovutuksensa auttoi amerikkalaista, hieman yli 20-vuotiasta leukemiaa sairastavaa naista.

Jos kutsu uuteen luuytimenluovutukseen kävisi tulevaisuudessa, Ossi ei empisi.

– Tietenkin menisin uudelleen. Kun kerran olen terve, normaalilla biologialla varustettu ihminen enkä pode neulakammoa, miksi en auttaisi kun se on mahdollista. Minulle se on itsestään selvää enkä pidä sitä kovin kummoisena urotekona.

Lentopalloa ja verenluovutusta

Nuoren miehen vapaa-aikaan kuuluu olennaisena osana lentopalloharrastus, jonka hän aloitti jo ala-asteiässä synnyinpaikkakunnallaan Kuhmoisissa. Puulaakitason joukkue pelailee ja harjoittelee kerran viikossa, talvella osallistutaan kuutosdivarin peleihin.

Verenluovutuksessa Ossi käy 60 päivän välein. Myös Ossin lähipiirissä on verenluovuttajia, mutta useimmiten hän käy luovuttamassa yksin, arkiaskareiden lomassa.

– Verenluovutus on minulle tietynlainen rutiini. Usein koukkaan töihin mennessä Kivihaan kautta tai käyn siellä kotiin lähtiessä. Saatan myös pistäytyä verta luovuttamassa, jos minulla on muuten asiaa keskustaan. Luovuttaminen ei ole minulta mitään pois. Se syö minulta ehkä kaikkiaan tunnin aikaa silloin tällöin, mutta kyllä sellainen aika aina irtoaa, kun tietää, että siitä voi olla jollekin iso apu.