EM-KISAT LÄHESTYVÄT – TAUSTAVIISIKKO LUOVUTTI

Mitä tapahtuu, kun joukko kilpailuhenkisiä ja urheilumielisiä yleisurheilun EM-kisatoimiston työntekijöitä saapuu Kivihakaan luovuttamaan verta? Veripussit täyttyvät, mutta kelloon ei sentään vilkuilla. Ainakaan kovin montaa kertaa.

Helsingissä kesä-heinäkuun taitteessa järjestettäviin yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailuihin on vielä aikaa, kun kisaorganisaation henkilökuntaan kuuluvat Pirkko Palo, Katja Salivaara, Piritta Forsström, Noora Niemelä ja Mikko Suominen astuvat tilataksiin Pasilassa, Suomen Urheiluliiton pihassa. Kymmenessä minuutissa taksi kurvaa kohteeseensa Kivihaan veripalvelutoimistoon. Viisikko on päättänyt luovuttaa porukalla verta.

Kello on noin kaksi iltapäivällä, kun joukkueen tempaus toden teolla käynnistyy. Terveydentilakyselyt täyttyvät vauhdilla, ja tuossa tuokiossa ensimmäiset ovat hemoglobiinimittauksessa ja hoitajan haastattelussa. Näyttää siltä, että puuha on kaikille entuudestaan tuttua, mutta näin ei ole.

Kuusi minuuttia lähtöviivalta

Entinen ratakierroksen juoksija Mikko Suominen pitää kärkipaikkaa joukon keskinäisessä luovutusmittelössä. Hänen rekisteriinsä on kirjattu tätä ennen kahdeksan luovutusta. Palo seuraa kintereillä vain yhden luovutuksen päässä. Sen sijaan Salivaara, Forsström ja Niemelä ovat verenluovutuksessa vielä lähtöviivalla: tämä on heille ensimmäinen verenluovutuskerta.

– Tuntui kivalta lähteä luovuttamaan porukalla. Olen miettinyt tätä monta kertaa, mutta kotipaikkakunnallani Porvoossa en ehdi luovuttamaan pitkästä työmatkasta johtuen, toteaa Forsström.

Kun työpaikan kahvihuoneessa tuli puheeksi yhteinen retki verenluovutukseen, ei ensikertalaisten tarvinnut asiaa kauan miettiä. Ennen lähtöä kukin kävi tekemässä Sovinko luovuttajaksi -testin verkossa.

– Testin tekeminen vielä helpotti päätöstä lähteä luovuttamaan, tuumaa Niemelä.

Ensikertalaisten veripussien jo täyttyessä Suominen muistelee omaa ensimmäistä luovutustaan. Monien miesten tapaan hänkin on aloittanut verenluovutuksen armeijassa.

– Se oli Säkylässä vuonna 1998. Sen jälkeen olen luovuttanut opiskelujen aikana Tampereen teknillisessä yliopistossa ja useamman kerran Tampereen veripalvelutoimistossa, luettelee Suominen, jonka mielestä verenluovutus on nopea tapa auttaa.

Kuin Suomisen sanojen vakuudeksi kuuluu Forsströmin suunnalta "piip" sen merkiksi, että veripussi on täyttynyt. Aikaa pussin täyttymiseen kului vähän alle kuusi minuuttia.

– Olo on hyvä. Voin hyvin suositella tätä muillekin, vaikkapa Porvoon nuorkauppakamarilaisille, Forsström tuumaa.

Passi verenluovutukseen

Viisikon työpaikassa EM-kisatoimistossa työskentelee 15 projektityöntekijää erilaisissa kotikisojen organisointi- ja valmistelutehtävissä. Toimisto sijaitsee samoissa tiloissa kuin Suomen Urheiluliitto, joka puolestaan työllistää päätoimisesti viitisenkymmentä henkilöä.

Osa EM-projektityöntekijöistä on myös Urheiluliiton palveluksessa, esimerkiksi Pirkko Palo, jonka verenluovutusinnokkuus on ilmeistä.

– Ehdin jo tulla töihin aamulla, kun huomasin, että matkassa ei ollut minkäänlaista henkilötodistusta. Niin kovasti halusin mukaan, että lähdin käymään kotona passinhakumatkalla, Palo kertaa päivän tapahtumia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tunnin kuluttua kaikkien veripussit ovat täyttyneet ja pullakahvit juotu. Mielessä pyörii ajatus, että tämän voisi tehdä uudestaan keväällä. Vielä ennen kisoja ehtii auttamaan.

Kuva: EM-kisatoimiston hengenpelastajat eli Piritta Forsström (vas.) Katja Salivaara, Pirkko Palo, Mikko Suominen ja Noora Niemelä. – Seuraavalla kerralla meitä tulee isompi porukka, viisikko lupaa.

>> Yleisurheilun Euroopan mestaruuskilpailut Helsingissä 27.6.–1.7.2011.

>> Keihäänheittäjä Mikaela Ingberg on yksi EM-kisaorganisaation projektityöntekijöistä. Lue hänen haastattelunsa uusimmasta verenluovuttajien ABO-lehdestä.


Teksti: Helena Hurri
Kuvat: Johanna Ruhanen