Kisahallilla loikoiltiin hengenpelastuksen merkeissä

Helsingin kaupungin liikuntavirasto järjesti ensimmäisen työpaikkaluovutuksen Kisahallissa elokuun lopussa. Ensimmäisenä verenluovuttajajonossa seisoi liikuntajohtaja Anssi Rauramo, joka kuvailee itseään säännöllisen epäsäännölliseksi verenluovuttajaksi.
– Lähden luovuttamaan, kun kutsu tulee, jos se vain on mahdollista. Nyt on tosin viimeisestä kerrasta olla kulunut jo vuosi, hän kertoo.

Ensimmäisen kerran Rauramo luovutti verta armeijassa, ja sen jälkeen luovuttamista oli helppo jatkaa, sillä hän asui lähellä Kivihaassa aivan veripalvelutoimiston lähellä. Vaikuttavin verenluovutuskokemus sattui juuri Kivihaassa.

– Sain kutsun verenluovutukseen jouluaattona kesken jouluaterian. Olin ainut luovuttaja koko toimistossa. En tiedä, kenelle verta silloin tarvittiin, mutta kokemus pisti kyllä miettimään. Joulupöytään pääsin palaamaan melko pian, ja sen luovutuksen jälkeen oli kyllä hyvä mieli, Rauramo muistelee.

Piikit puheenaiheena käytäväkeskusteluissa

Hyvät kokemukset verenluovutuksesta takasivat myös sen, että Rauramo suhtautui heti myönteisesti ideaan Liikuntaviraston henkilökunnan verenluovutuksesta.

– Annoin luvan luovutustilaisuudelle, sillä edellytyksellä, että saan olla ensimmäinen luovuttaja, Rauramo naurahtaa ja toteaa, että jos tämä luovutus sujuu hyvin, siitä voitaisiin tehdä jokavuotinen tapahtuma.

Rauramo kertoo, että verenluovutus on ollut viime päivinä tiivis puheenaihe viraston käytävillä.
– Aika paljon ihmiset ovat kertoneet verenluovutuskokemuksistaan tai piikkikammostaan. Yleisesti ottaen ihmiset ovat suhtautuneet tilaisuuteen erittäin positiivisesti ja muutama piikkikammoinenkin harkitsee luovuttamista.

Luovutuspaikkana toiminut liikuntasali oli Rauramolle tuttu toisenlaisista sankariteoista, sillä hän pelasi salissa koripalloa 19 vuotta liigassa Torpan Poikien paidassa. Muistutuksena nykyisen liikuntajohtajan koripallourasta salin kattoon on nostettu Rauramon jäädytetty pelipaita.

Vaikka aktiivinen urheilu-ura onkin jo ohi, liikunta kuuluu Rauramon arkeen paitsi töissä, myös vapaa-ajalla.
– Kuten kaikki keski-ikäiset miehet, minäkin kuvittelen pelaavani golfia. Pääasiassa kuitenkin lenkkeilen koiran kanssa, Rauramo hymyilee.

”En enää voinut kieltäytyä”

Alun perin idean Kisahallin verenluovutuksesta keksi Merja Huovinen, joka toimii Liikuntaviraston henkilökuntakerhon puheenjohtajana.
– Entisessä työpaikassani Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa Veripalvelu kävi säännöllisesti. Silloin luovutin itse ensimmäisen kerran, sillä työpaikalla muiden mukana se oli niin helppoa. Ajattelin, että vastaava onnistuisi täällä hyvin, kun täällä on niin hyvät tilat. Samalla sain nyt katkaistua oman 10 vuoden mittaiseksi venyneen tauon edellisestä verenluovutuksesta, Huovinen kertoo makaillessaan luovutuspedillä.

Ainakin yksi uusi verenluovuttaja Kisahallilta saatiin. Liikuntavirastossa kalustonhoitajana työskentelevä Ari Syrjänen ei ollut luovuttanut kertaakaan armeijavuosien jälkeen.
– Mielessä asia on pyörinyt monia kertoja, mutta aina sitä on jonkin tekosyyn vuoksi lykännyt. Nyt kun verenluovutus järjestettiin täällä Kisahallilla, en voinut enää kieltäytyä. Vuori tuli Mohammedin luo, Syrjänen toteaa hymyillen.
Pitkäksi venyneestä tauosta huolimatta Syrjäsen luovutus sujuu ongelmitta

Syrjänen ymmärtää verenluovutuksen tärkeyden potilaan näkökulmasta, sillä hänen oma äitinsä tarvitsi verta sairastuttuaan luuydinsyöpään.
– Silloin todella oppi arvostamaan verenluovuttajia, Syrjänen pohtii.
– On mukavaa, kun tietää, että oma veri menee erittäin hyvään tarkoitukseen.

Teksti ja kuvat: Laura Saarikoski