|
MIKSI MIESTEN VÄLINEN SEKSI ESTÄÄ YHÄ VERENLUOVUTTAMISEN?
Miesten väliseen seksiin liittyvää verenluovutuskieltoa on usein arvosteltu loukkaavaksi ja jopa syrjiväksi. Moni on ihmetellyt, miksi miesten väliseen seksiin suhtaudutaan niin tiukasti veripalvelutoimintaa koskevissa säädöksissä ja toimintalinjauksissa.
Seksikäyttäytymiseen liittyvillä rajoituksilla ei arvoteta mitään henkilöitä tai ryhmiä, vaan niiden tarkoitus on huolehtia verivalmisteita tarvitsevien potilaiden turvallisuudesta. Miesten välisestä seksistä aiheutuva verenluovutuskielto perustuu infektiotautien leviämistä ja esiintyvyyttä koskeviin tutkimuksiin ja tilastoihin. Niiden valossa miesten välinen seksi on yhä riski verivalmisteiden turvallisuudelle. Luovutuskielto on voimassa lähes kaikissa Euroopan maissa sekä Yhdysvalloissa.
Veripalvelutoiminnassa tärkeitä ovat niin verta saavan potilaan kuin verenluovuttajankin turvallisuus ja hyvinvointi. Jokaisella potilaalla on oikeus saada hoitoonsa turvallisia verivalmisteita. Verivalmisteiden turvallisuus perustuu verenluovuttajien huolelliseen valintaan ja luovutetun veren testaamiseen. Verenluovuttajien valinnalla on edelleen tärkeä merkitys, koska herkinkään testi ei tunnista aivan tuoreita tartuntoja.
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu noudattaa toiminnassaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja viranomaismääräyksiä.
Mihin perustuu se, kuka voi luovuttaa verta?
Verenluovutuksen ja koko veripalvelutoiminnan periaatteet sekä menettelysäännöt on kirjattu lakiin ja viranomaismääräyksiin. Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun toimintaa ohjaavat EU:n veridirektiivi, veripalvelulaki sekä Fimean (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) määräys. Lainsäädäntö velvoittaa Veripalvelua huolehtimaan verenluovuttajien valinnasta niin, että luovutettu veri on mahdollisimman turvallista potilaalle ja ettei verenluovutuksesta ole terveydellistä haittaa luovuttajalle. Suomessa veripalvelutoimintaa valvoo Fimea.
Suomessa verta luovuttaa vuosittain noin 160 000 henkilöä ja yhteensä verenluovutuksia on lähes 300 000. Suuri osa terveistä aikuisista voi luovuttaa verta, mutta on eräitä turvallisuuteen liittyviä seikkoja, jotka estävät verenluovutuksen joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Verenluovutuksen esteenä voi olla joko luovuttajalle tai verivalmisteen saajalle aiheutuva riski. Kaikki eivät voi luovuttaa verta, vaikka haluaisivat.
Verenluovuttajien valinta perustuu osittain ryhmäkohtaisesti arvioituihin riskeihin eikä niinkään yksilökohtaiseen riskikäyttäytymiseen. Lähtökohtana on se, että verenluovuttaja ei saa kuulua ryhmään, johon liittyy kohonnut turvallisuusriski joko luovuttajalle itselleen tai verta saaville potilaille. Näin siitä huolimatta, että ryhmän sisällä eri yksilöiden välillä on suuria eroja ja riski vaihtelee pienestä suureen. Verta eivät voi luovuttaa esimerkiksi yli 65-vuotiaat, sillä sairauksien riski kasvaa iän myötä. Verta eivät voi myöskään luovuttaa henkilöt, jotka ovat oleskelleet Britanniassa yli kuusi kuukautta vuosina 1980–1996 hullun lehmän taudin ihmismuunnoksen riskin vuoksi.
Miksi miesten välinen seksi on este verenluovutukselle?
Miesten välisessä seksissä saatujen HIV- ja hepatiittitartuntojen osuus on vielä tänäkin päivänä huomattavan suuri. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastojen mukaan vuosina 2000–2008 on HIV-tartunnan saanut 375 miestä miesten välisessä seksissä. Yhteensä HIV-tartuntoja samana aikana on todettu 1324. Kun arvioidaan, että noin viidellä prosentilla miehistä on ollut miesten välisiä seksikontakteja, on tuoreen HIV-tartunnan riski miesten välisessä seksissä noin 10-25 kertainen, riippuen siitä verrataanko lukua koko väestöön vai pelkästään miesten tartuntariskiin heteroseksissä. Suhteellisesti laskettuna HIV-tartuntariski miesten välisessä seksissä on niin suuri, että se katsotaan kohonneeksi riskiksi verta saavan potilaan turvallisuudelle.
Tämänhetkinen tutkimustieto osoittaa, että jos miesten välisestä seksistä aiheutuvasta verenluovutuskiellosta luovutaan, kohoaa verta saavan potilaan tartuntariski merkittävästi. Kanadassa ja Britanniassa tehtyjen tutkimusten mukaan riskin on laskettu kasvavan myös, mikäli pysyvästä luovutuskiellosta siirrytään määräaikaiseen varoaikaan.
Fimean määräyksessä miesten välinen seksi on määritelty pysyvän verenluovutuskiellon perusteeksi. Eduskunnan oikeusasiamies totesi lausunnossaan kesällä 2008, että miesten välistä seksiä koskevat kriteerit ovat perusteltuja ja että niihin ei liity syrjintää.
Verihän aina testataan. Miksi kaikki eivät saa luovuttaa?
Verestä testataan HI-virus, hepatiittivirukset A, B ja C sekä syfilis. Joka vuosi testeissä löytyy muutama HIV-infektio sekä useita hepatiitti- ja syfilistartuntoja. Verivalmisteita ei toimiteta sairaaloihin ennen kuin testitulokset ovat selvillä.
Herkimmätkään testit eivät pysty havaitsemaan aivan tuoreita tartuntoja, sillä nk. katveaikana tuore infektio ei vielä ole tunnistettavissa. Tästä syystä verenluovuttajien huolellinen valinta muodostaa tärkeän osan verivalmisteiden turvallisuudesta. Sopivuus verenluovuttajaksi arvioidaan erikseen jokaisella luovutuskerralla.
Verenluovutus Suomessa perustuu vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen. Luotamme siihen, että verenluovuttajat ovat vastuuntuntoisia ja luovuttavat verta auttaakseen lähimmäistä.
Voidaanko verenluovutuskriteerejä joskus muuttaa?
Miesten välistä seksiä seuraavan pysyvän luovutuskiellon lieventämisestä keskustellaan monissa maissa sekä kansainvälisissä veripalvelu- ja terveysfoorumeissa. Toistaiseksi tilastot ja tutkimukset eivät kuitenkaan tue luovutuskiellon höllentämistä. Kriteerit voivat toki muuttua tulevaisuudessa.
Verenluovutukseen liittyviä rajoituksia ja infektioriskejä arvioidaan jatkuvasti myös Suomessa. Rajoituksia voidaan kuitenkin muuttaa vain, jos se on turvallista sekä luovuttajan että potilaan näkökulmasta. Muutokset edellyttävät myös lainsäädännön muuttamista eli Veripalvelu ei voi yksipuolisesti muuttaa toimintaansa. Miesten välisestä seksistä seuraavaa luovutuskieltoa noudatetaan tällä hetkellä lähes kaikissa teollistuneissa maissa.
Verenluovuttajan valintaan liittyviä kriteerejä harkitaan tarkoin ja niiden perusteita arvioidaan tarpeen mukaan uudelleen käytettävissä olevien tutkimustietojen ja kansainvälisesti sovittujen sääntöjen perusteella.
Lisätietoja
Päivitetty 2.7.2010 © Veripalvelu 2010
Oikeudellinen huomautus
|
