Verenluovuttajakortti ei käy henkilöllisyyden todentamiseen (1.1.2008 alkaen), vaan mukana luovutuksessa tulee olla aina Suomen viranomaisen myöntämä henkilötodistus; Hyväksyttyjä henkilötodistuksia ovat passi, ajokortti, kuvallinen Kela-kortti tai poliisin myöntämä henkilökortti. Henkilöt, joilla ei ole Suomen viranomaisen myöntämää henkilötunnusta, eivät voi luovuttaa verta.

Verenluovuttajien luotettava tunnistus on ensiarvoisen tärkeää verivalmisteiden turvallisuuden kannalta. Tunnistus perustuu verenluovuttajan nimeen ja henkilötunnukseen. Molemmat tallennetaan verenluovuttajan yhteystietojen ohella Veripalvelun tietojärjestelmään. Verenluovuttajien tietoja ei paljasteta ulkopuolisille.

EU:n direktiivissä on määrätty, että verenluovuttaja täytyy voida yksilöidä jokaisella luovutuskerralla ilman erehdyksen vaaraa. Laki veripalvelutoiminnasta määrää, että Veripalvelun on kyettävä jäljittämään 30 vuoden ajan jokaisesta luovutetusta veripussista valmistetut verivalmisteet ja tieto siitä, kenen verestä ne on valmistettu. Verenluovuttajan yhteystietojen jäljitys on mahdollista vain henkilötunnuksen avulla. Veripalvelun on saatava yhteys verenluovuttajaan, mikäli verestä tehtävissä tutkimuksissa löytyy poikkeava tulos tai verensiirto on aiheuttanut potilaalle haittavaikutuksen. Joskus haittavaikutukset tulevat esille vasta vuosien kuluttua verensiirrosta. Tapauksen selvitykseen voidaan esimerkiksi tarvita näyte verenluovuttajalta laboratoriotutkimuksia varten. Näistä syistä vain Suomen viranomaisen myöntämä kuvallinen henkilötodistus on ainoa riittävä henkilöllisyyden todennus.

Verenluovuttajat saavat jatkossakin luovuttajakortin. Luovuttajakortista selviää veriryhmä ja luovuttajanumero. Kortin tarkoituksena on muistuttaa verenluovutuksesta ja omasta veriryhmästä. Veripalvelu suunnittelee luovuttajille sähköisiä asiakaspalvelumuotoja, joiden käytössä luovuttajanumeroa voi tulevaisuudessa hyödyntää.