Pikkukeskosina syntyneiden Pyryn ja Onnin selviytymistarina
ON SYNTTÄRIJUHLIEN AIKA!

Reippaiden pojanvesseleiden 1-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin monta päivää ystävien ja sukulaisten kanssa. Poikien vanhemmat, Heli ja Antti Pänkäläinen, joivat lasilliset kuohuvaa niillä kellonlyömillä, kun poikien syntymistä oli kulunut tasan vuosi. – Vuosi sitten tunnelma ei ollut sellainen, että olisi tehnyt mieli maljoja kohotella, Heli muistelee. Pojat syntyivät 3,5 kuukautta etuajassa.

Ennenaikaisen syntymän syy jäänee arvoitukseksi

Kun pojat syntyivät kesäkuussa 2006, oli odotusaikaa takana vasta 24 viikkoa ja yksi päivä. Tavallisesti raskaus kestää noin 40 viikkoa. Kummallakin pojalla oli syntyessään pituutta 33 senttiä ja painoa noin 800 grammaa.

Kolme päivää ennen synnytystä Heli oli käynyt normaalissa raskauskontrollissa ja kaikki oli ollut hyvin. Sen jälkeen alkoivat supistukset, joiden vuoksi Heli lähti seuraavana päivänä uudelleen sairaalaan.

– Laitamme sinut nyt ambulanssilla Kuopioon, sillä näin pieniä ei täällä Mikkelissä voi synnyttää, oli lääkäri sanonut. Nuo käsittämättömät sanat Heli uskoo muistavansa lopun ikäänsä. – Olin tullut vain tarkistukseen, en todellakaan synnyttämään, Heli kertaa. Synnytyksen käynnistymistä ei saatu estettyä supistuksenestolääkkeillä. Kahden päivän sairaalassa makaamisen jälkeen Pojat syntyivät 31 minuutin ikäerolla.

Minipoikien rankka alkutaival

Vauvoja vain vilautettiin vanhemmille ennen kuin heidät vietiin hoidettaviksi. Pyry oli yrittänyt hengittää, mutta ei jaksanut. Onni ei tehnyt edes hengitysliikkeitä. Pojat joutuivat hengityskoneisiin ja keskoskaappeihin. Heille annettiin heti keuhkojen kehitystä edesauttavaa lääkettä. – Pelkäsimme tietenkin tosi paljon lasten puolesta, Heli kertoo.

– Näimme pojat pari tuntia synnytyksen jälkeen vauvojen teho-osastolla. He muistuttivat lähinnä avaruusolioita, sillä heihin oli kiinnitetty lukuisia letkuja ja piuhoja. Heidän ihonsa näytti tummalta, sillä se oli niin ohut, että verisuonet näkyivät läpi, Heli kuvailee. Parin ensimmäisen viikon ajan poikien silmäluomet pysyivät kiinni kuin kissanpojilla.

Kahden päivän ikäisenä Onnilla todettiin vaikea aivoverenvuoto. Jos verenvuoto olisi lähtenyt laajenemaan, sen pysäyttämiseen ei olisi ollut keinoja. – Siitä päivästä lähtien olemme joutuneet miettimään, mitä pysyviä vaikutuksia tuolla verenvuodolla on Onnin kehitykseen ja elämään, Heli kertoo.

Verivalmisteet keskosvauvojen hoidon tukena

Pojille annettiin punasoluja, sillä heidän oma punasolu-tuotantonsa ei ollut heti kunnolla käynnissä. Poikien veren hemoglobiinipitoisuus oli alhainen, mikä taas aiheutti sen, että veren happipitoisuus oli huono.

– Punasolujen kerta-annoksen koko oli käsittääkseni noin kolmasosa tavallisesta punasolupussista, Heli arvelee. – Menin laskuissa sekaisin siinä vaiheessa kun verta oli annettu ainakin 12 kertaa, hän jatkaa.




Kahden kuukauden ikäinen Pyry punasolutankkauksessa. Puolitoistakiloinen Pyry nukkuu vatsallaan ja verta annetaan pään kanyylin kautta.

Onnille annettiin jääplasmaa, kun hänelle tehtiin ductus-leikkaus, jossa sydämen lähellä oleva avoin suoni suljettiin. – Hassu juttu, että olin itse pari kertaa luovuttanut jääplasmaa muutamia vuosia aiemmin, Heli muistelee.

Huolen ja ilon vuoristorataa

– Henkisesti on välillä rankkaa, sillä edelleen päivittäin mietin viime kesän tapahtumia. Ne ovat kirkkaina mielessä, vaikka osan asioista haluaisi jo unohtaa, Heli paljastaa. Hän on kuullut, että keskosten äideille erityisesti lasten syntymäpäivien tienoot voivat olla pieniä kriisejä, sillä silloin vauva-ajan muistot ja pelot nousevat mieleen.

Vuoteen mahtuu monta jännittävää kohokohtaa. Lapset siirrettiin Kuopion yliopistollisesta sairaalasta Mikkelin keskussairaalaan syyskuun lopussa eli alkuperäisen lasketun ajan tienoilla. Lokakuun lopulla pojat pääsivät omaan kotiin. Antti-isä oli silloin myös vanhempainvapaalla kolme kuukautta.  

Lastenneurologin tekemä tutkimus puolen vuoden iässä on ollut yksi Pänkäläisten perheen iloisimmista päivistä. – Pelkäsimme kovasti, että varsinkin Onnilta löytyisi jotain pahoja ongelmia, mutta ei löytynyt mitään, Heli riemuitsee.

Koko pitkän talven ajan Onni ja Pyry joutuivat viettämään pääasiassa kotona oman ydinperheen kanssa, sillä poikien ulkoilun pakkasraja oli –5 astetta. Kotiin sai tulla vain ehdottoman terveenä, joten ystävät ja sukulaiset eivät voineet vierailla niin usein kuin olisivat halunneet.

Koko suvulle yksi vuoden parhaista tapahtumista olivatkin varmasti ristiäiset, joita vietettiin poikien ollessa 11 kuukautta. – Tuolloin olimme ensi kertaa koolla oikein porukalla, infektiokauden viimein päätyttyä, Heli kertoo.

Yksivuotiaat pojanviikarit ovat varsin terveitä

– Poikien terveydentila on ihan hyvä, varsinkin alkutilanteeseen verrattuna, Heli tuumii. Edelleen pojat hengästyvät helposti kun he innostuvat tai riehuvat, sillä keuhkot olivat syntymähetkellä vielä hyvin epäkypsät. Pojat ottavat kontaktia ja leikkivät keskenään. – Kun veli herää päiväunilta, toinen hihkuu innoissaan, Heli kertoo.

– Onnilla on refluksilääkitys, sillä hän oksentaa helposti ruokansa. Lisäksi Onnille annetaan lisärautaa ja energiajauheita, koska hän syö huonosti liharuokia. Muita lääkkeitä kumpikaan poika ei onneksi tarvitse, Heli kertoo. – Fysioterapeutilla käymme kerran kuussa ja kotona teemme hänen suosittelemiaan harjoituksia ja venytyksiä.

”Suhtaudumme tulevaisuuteen luottavaisin mielin”

Pojilla tällä hetkellä olevat haasteet ovat mitä ilmeisimmin sellaisia, jotka iän ja kasvun myötä korjaantuvat tai ovat kohtuullisen helposti korjattavissa. – Meillä on siis ollut todella paljon onnea matkassa, Heli summaa.

Toisaalta pelkkä onni ei olisi riittänyt, vaan on tarvittu suomalaista erittäin korkeatasoista keskoshoitoa. – Sairaaloiden henkilökunnan ammattitaito on huippuluokkaa ja he tukivat ihanasti myös meitä vanhempia, Heli ja Antti kiittelevät. – Kiitos myös vapaaehtoisille verenluovuttajille, jotka pitkistä helteistä huolimatta olivat viime kesänä aktiivisia!

Tarkat kehitysseurannat jatkuvat pojilla vielä vuosia. Pikkukeskosena syntyneillä on tavallista isommat riskit esimerkiksi oppimishäiriöihin tai ylivilkkauteen, jotka voivat ilmetä vasta kouluiässä. – Mahdolliset ongelmat tuntuvat pieniltä, kun muistaa, mitä kaikkea on jo käyty läpi, Heli miettii.

– En aio valittaa siitä, kun pojat oppivat juoksemaan ja kiipeämään tai siitä, että täytyy ostaa suksia, luistimia ja polkupyöriä kaksin kappalein, vaan iloitsen heidän taidoistaan täysillä, Heli lupaa. – Saapa nähdä, miten saan lupaukseni vuosien mittaan pidettyä! Heli pohtii hymyillen.

Teksti: Ella Kuula
Kuvat: Pänkäläisten perhealbumi
Sivun yläreunan kuvassa vasemmalla Onni, oikealla Pyry. Tämän poseerausasennon nämä veikeät synttärisankarit keksivät ihan itse.

Viikon ikäinen Pyry pitää äitiään sormesta kiinni.
Vauvan ihoa on rasvattu reilusti.

Isi sai auttaa, kun kahden viikon ikäinen Onni kylpi Barbien ammeessa. Vanhemmat saivat myös vaihtaa vaippaa työntämällä kädet keskoskaapin luukuista ja annostella äidinmaitoa nenämahaletkuun.

Ensimmäinen kuva, jossa koko perhe poseeraa yhdessä. Pojat ovat jo 2,5 kuukauden ikäisiä ja puettu 44-senttisiin vaatteisiin.

Isä syöttää Pyryä ennen poikien ensimmäistä automatkaa. Pojat pääsivät ambulanssin kyydissä kotikaupungin sairaalaan reilun kolmen kuukauden iässä.

Pyry ja Onni odottavat ruokaa innoissaan uusissa syöttötuoleissaan.